Siis MIKÄ minun lapsessani on vikana????

[----.-----]

Yhdellä lapsistamme oli hoitajien mukaan jatkuvasti ongelmia päiväkodissa. Lapsi oli sosiaalisesti liian vilkas, fyysisesti liian huonovointinen, me vanhemmat liian periksiantavia, lapsi ei osannut leikata riittävän hyvin saksilla tai kättää kyniä (lapsi 3 v.) jne. P-hoito vaati neuvolan tutkimuksia, puheterapiaa, ottivat itse lapsen sivuun askarteluista ym. ja "kovistelivat" saksien käytöstä jne.

Vaihdon toiseen päiväkotiin. Ihan viimeisinä päivinä vanhassa päiväkodissa näin kuinka esim. erityisavustaja tukista avustettavaansa.

Uudessa päiväkodissa lapsellamme ei ollut mitään ongelmia. Hän viihtyi ja hoitajien mielestä hän oli rakastettava ja ihana. He opettivat lapsemme taas pitämään askartelusta ja piirtämisestä, joita hän oli alkanut välttelemään. Lisäksi hän toimi "tukilapsena" erityislapsille, sillä hän oli ja on sosiaalisesti lahjakas, mutta herkkä kritiikille ja arvostelulle, jolloin hän reagoi tilanteeseen.

Onnea matkaan teille. Joskus asiat ovat hyvinkin yllättäviä ja syyt ja seuraukset asioihin aivan jotain muuta, kuin mitä on osannut ajatella.

 

[byhyy]

Mielestäni lapsi reagoi ryhmän ja aikuisten vaihtumiseen, ja haluaa kokeilla uusia aikuisia. Jos kotona on kaikki hyvin, turha vetää mitään johtopäätöksiä että pojassa joku vika ym. Keskittykää nyt täysillä päiväkodissa tapahtuviin juttuihin ja niiden läpikäymiseen myös hoitajien kanssa. Pikaisesti palaveria kehiin! Olen itse päiväkodissa töissä 3-4 vuotiaiden ryhmässä, ja voin ymmärtää myös hoitajien ns. turhautumisen. En kyllä käsitä että sieltä on sanottu noin töykeästi "hermoja raastava päivä" Hoitaja lienee vasta aloittanut ja vielä hieman kokemusta vailla?

Kokeilkaa vaikka kotona sellaista, että lapsi saa aina tarran jos päivä on mennyt hyvin ja olkaa kannustavia, mutta myös jyrkkänä, että päiväkodissa huomataan että te myös olette tosissanne huolestuneita.

Tuohon ryhmänvaihtoon, kun joku oli ehdottanut, ei ole niin helposti sanottu kun tehty. Lapsiryhmiä ei niin vaan voi ruveta vaihtelemaan Toivottavasti asiat rupesivat sujumaan päiväkodissakin!

Hoitajan tiedän olleen jo vuosia tuossa päiväkodissa, hänellä on ns. hymyttömän hoitajan maine, tämä siis ihan muiden lasten vanhempien suusta.

En tiedä kuinka paljon lapsen-hoitajan välinen selvä huono kemia vaikuttaa poikani päivään, mutta maanantain muut hoitajat kehuivat päivän olleen todella rauhallinen, poika oli kuulemma halaillut heitä pitkin päivää ja ollut innokas osallistuja ja oikein kiltti. Tuo hermonsa menettänyt hoitaja oli lomalla sen päivän. No, en nyt todellakaan yritä vierittää syytä tastä tilateensa yhden hoitajan niskoille, mutta tosiasia on että hänellä on eniten hankaluuksia pojan kanssa.

Tosissamme olemme huolemme kanssa, uskon hoitajien tämän tietävän. Olemme jutelleet heidän kanssaan paljon, nyt ensi kuussa oli tarkoitus istua alas ekan kerran mutta itse haluan sen tapahtuvan aiemmin. Johtuen siitä että minun on hyvin vaikea nyt jättää lasta hoitoon jossa tiedän hoitajien(hoitajan) hermoja raastavan ja että hänen keinonsa ovat loppu.

Ja oikeasti, minä ymmärrän hoitajien turhautumisen, mutta haluaisin myös tietää mitä he odottavat meiltä. Yhteiset pelisäännöt on sovittu, lapselle puhutaan kotona paljon käyttäytymisestä päiväkodissa, on palkittu hyvien päivien jälkeen jne. Kaikesta sovitusta pidämme kiinni. Nyt vain palaute alkaa olla senlaatuista että palaveri tarvitaan.

Onko sinulla muuten alan ammattilaisena mitään käsitystä mitä tässä tilanteessa ihan käytännössä voisi tehdä? Minkälaisia tukitoimia voisimme saada? Tai minkälaista tukea päiväkot voisi saada?

 

["vieras"]

Voi ihan hyvin olla, että syy on tässä yhdessä hoitajassa. Joskus työyhteisöissä on näitä "vahvoja persoonia" tms., joita muut vähän pelkäävät ja joiden pillin mukaan mennään ja joiden toimintatapoja matkitaan (esim. tuo tukistaa, minäkin siis voin tukistaa).

Keskusteluun mukaan myös lempparihoitaja!

 

[byhyy]

Yhdellä lapsistamme oli hoitajien mukaan jatkuvasti ongelmia päiväkodissa. Lapsi oli sosiaalisesti liian vilkas, fyysisesti liian huonovointinen, me vanhemmat liian periksiantavia, lapsi ei osannut leikata riittävän hyvin saksilla tai kättää kyniä (lapsi 3 v.) jne. P-hoito vaati neuvolan tutkimuksia, puheterapiaa, ottivat itse lapsen sivuun askarteluista ym. ja "kovistelivat" saksien käytöstä jne.

Vaihdon toiseen päiväkotiin. Ihan viimeisinä päivinä vanhassa päiväkodissa näin kuinka esim. erityisavustaja tukista avustettavaansa.

Uudessa päiväkodissa lapsellamme ei ollut mitään ongelmia. Hän viihtyi ja hoitajien mielestä hän oli rakastettava ja ihana. He opettivat lapsemme taas pitämään askartelusta ja piirtämisestä, joita hän oli alkanut välttelemään. Lisäksi hän toimi "tukilapsena" erityislapsille, sillä hän oli ja on sosiaalisesti lahjakas, mutta herkkä kritiikille ja arvostelulle, jolloin hän reagoi tilanteeseen.

Onnea matkaan teille. Joskus asiat ovat hyvinkin yllättäviä ja syyt ja seuraukset asioihin aivan jotain muuta, kuin mitä on osannut ajatella.

Kiitos kirjoituksesta. Et tiedä miten monta kertaa tuo päiväkodin vaihto on mielessä pyörinyt, että olisiko siitä apua..Poika voisi aloittaa puhtaalta päydältä olematta jo valmiiksi häirikkö.