Ä
äiti huolissaan
Vieras
Oon pohtinut tätä enemmän ja vähemmän jo useamman vuoden. Tyttäreni on siis 8-vuotias ja käyttäytymisessä huomaan joskus jotain outoa.
Hän on kovin pikkutarkka etenkin vaatteista, vähänkin pienet vaatteet ahdistaa, sukat ahdistaa, sukkahousut on vaikea laittaa, farkkujen nappeja/vetoketjuja ei saa kiinni/auki, hatut ja hanskat pitää olla tietynlaiset/helpot ettei nekin ahdista. Kaikki vaatteet on mietittävä ostettaessa että ne ovat mahdollisimman käytännölliset. Ulkovaatteetkin vielä joskus aiheuttaa päänvaivaa ja kengät, kun ovat kuulemma niin vaikeita pukea.
Ei edelleenkään osaa viikonpäiviä, saati kuukausia. Ei ymmärrä että viikossa on aina 7 päivää, ei hahmota monta n. päivää kuukaudessa on. Ei aina muista missä järjestyksessä menee vuodenajat, milloin on uus vuos, juhannus jne. Oma syntymäpäivänsäkin on vaikea muistaa.
Koulumenestys on keskiverto tasolla, se on kuitenkin kovan työn tulos. Eskarissa kävi koulukypsyystesteissä ja mietittiin eppuluokan aloitusta seuraavaan vuoteen (ei siirretty kuitenkaan) Tasan 8-vuotiaana oppi lukemaan kunnolla ja selkeästi, epulla oli vaikeuksia mm. kaksois konsonanteissa ja kirjoittamisessa. Nyt ei ole ongelmaa ja kirjoittaa omia tarinoitakin kotona, mikä suuri edistys. Matikka menee ihan hyvin, mutta laskee kaiken sormilla, isotkin laskut 89-64 jne. Kohta tulee kertolaskut ja se huolestuttaa, ei ymmärrä yhtään mistä siinä on kyse.
Kellonajoista ymmärtää tasa- ja puoli tuntiset. Ei hahmota kauan 5min suunnilleen on tai puoli tuntia.
Hahmottamis ongelmia olen havainnut ja niitä on havaittu koulussa, eskarissa ja neuvolassakin. Esim. ympyrän piirtäminen tyyliin 4v neuvolassa oli vaikeaa. Piirtänyt kuitenkin muuten aina hyvin. Kirjaimien ja numeroiden oppiminen oli kova juttu.
Pyörällä oppi ajamaan vasta 5-vuotiaana, ei osaa edelleenkään uida, luistelemaan oppi viime talvena, hiihtää ihan ok. Mutta kaikissa on pikkasen ongelmia ollut. Ja yleensäkin asiat mitkä vaativat harjoittelua, epäonnistumisia, kärsivällisyyttä - kaikki jää puoli tiehen, ei kokeile uudestaan jos kerran epäonnistuu.
Luonteeltaan on sosiaalinen, iloinen ja ei todellakaan nyhjotä sisällä yksin. Mutta kaveripiiri koostuu paljon nuoremmista. Ikäistensä kanssa ei paljon ole. Paras kaveri on vuotta vanhempi, ainoa ikäisensä kaveri. Luokkalaistensa kanssa ei kuulemma paljon touhuile.
Olen huolissani. Mitä tässä vois tehdä? Jos ei muuta niin haluaisin ainakin selvittää tilannetta, koska jos ongelmiin puuttuminen myöhemmin on aina vain vaikeampaa.. Koulun terrkariin en halua olla yhteyksissä.
Hän on kovin pikkutarkka etenkin vaatteista, vähänkin pienet vaatteet ahdistaa, sukat ahdistaa, sukkahousut on vaikea laittaa, farkkujen nappeja/vetoketjuja ei saa kiinni/auki, hatut ja hanskat pitää olla tietynlaiset/helpot ettei nekin ahdista. Kaikki vaatteet on mietittävä ostettaessa että ne ovat mahdollisimman käytännölliset. Ulkovaatteetkin vielä joskus aiheuttaa päänvaivaa ja kengät, kun ovat kuulemma niin vaikeita pukea.
Ei edelleenkään osaa viikonpäiviä, saati kuukausia. Ei ymmärrä että viikossa on aina 7 päivää, ei hahmota monta n. päivää kuukaudessa on. Ei aina muista missä järjestyksessä menee vuodenajat, milloin on uus vuos, juhannus jne. Oma syntymäpäivänsäkin on vaikea muistaa.
Koulumenestys on keskiverto tasolla, se on kuitenkin kovan työn tulos. Eskarissa kävi koulukypsyystesteissä ja mietittiin eppuluokan aloitusta seuraavaan vuoteen (ei siirretty kuitenkaan) Tasan 8-vuotiaana oppi lukemaan kunnolla ja selkeästi, epulla oli vaikeuksia mm. kaksois konsonanteissa ja kirjoittamisessa. Nyt ei ole ongelmaa ja kirjoittaa omia tarinoitakin kotona, mikä suuri edistys. Matikka menee ihan hyvin, mutta laskee kaiken sormilla, isotkin laskut 89-64 jne. Kohta tulee kertolaskut ja se huolestuttaa, ei ymmärrä yhtään mistä siinä on kyse.
Kellonajoista ymmärtää tasa- ja puoli tuntiset. Ei hahmota kauan 5min suunnilleen on tai puoli tuntia.
Hahmottamis ongelmia olen havainnut ja niitä on havaittu koulussa, eskarissa ja neuvolassakin. Esim. ympyrän piirtäminen tyyliin 4v neuvolassa oli vaikeaa. Piirtänyt kuitenkin muuten aina hyvin. Kirjaimien ja numeroiden oppiminen oli kova juttu.
Pyörällä oppi ajamaan vasta 5-vuotiaana, ei osaa edelleenkään uida, luistelemaan oppi viime talvena, hiihtää ihan ok. Mutta kaikissa on pikkasen ongelmia ollut. Ja yleensäkin asiat mitkä vaativat harjoittelua, epäonnistumisia, kärsivällisyyttä - kaikki jää puoli tiehen, ei kokeile uudestaan jos kerran epäonnistuu.
Luonteeltaan on sosiaalinen, iloinen ja ei todellakaan nyhjotä sisällä yksin. Mutta kaveripiiri koostuu paljon nuoremmista. Ikäistensä kanssa ei paljon ole. Paras kaveri on vuotta vanhempi, ainoa ikäisensä kaveri. Luokkalaistensa kanssa ei kuulemma paljon touhuile.
Olen huolissani. Mitä tässä vois tehdä? Jos ei muuta niin haluaisin ainakin selvittää tilannetta, koska jos ongelmiin puuttuminen myöhemmin on aina vain vaikeampaa.. Koulun terrkariin en halua olla yhteyksissä.
