Siis MIKÄ minun lapsessani on vikana????

[byhyy]

Ja siis pitkä juttu;

Pojalla on ollut aika paljon vaikeuksia päiväkodissa jo kauan, melkein sen alusta saakka. Päiväkodin hän aloitti kaksivuotiaana.
Pienempänä vaikeudet olivat hieman erilaatuisia kuin nyt, hän helposti löi ja töni muita lapsia, ihan siihen saakka että muut hieman pelkäsivät häntä.
Tätä tapahtui myös "kotipiirissä", eli ystävien lasten kanssa ja naapurien ym. Olimme silloin aivan epätoivoisia, mikään, ei siis mikään auttanut kuin hetkeksi.

Vuosi sitten poika siirtyikin pienempään ryhmään jossa oli alussa hieman hankalaa mutta vuoden kuluessa kaikki muuttui. Poika rauhoittui, negatiivista palautetta ei juurikaan enää tullut ja mikä parasta se lyöminenkin loppui. Siis myös kotioloissa, ihan yht'äkkiä.
Siinä vaiheessa olimme jo käyneet perheneuvolassakin hakemassa apua, eivät kuitenkaan "löytäneet vikaa" pojasta tai perheestämme, paikalla oli siis myös lasten psykiatri. Myös toimintaterapeutin tapasimme muutaman kerran, se asia jäi uudelleen harkittavaksi syksyyn (tähän syksyyn) koska ei tuntunut löytyvät sen kummenmin terapian tarvetta.

Nyt tänä vuonna poika siirtyi tai oikeastaan ryhmät yhdistettiin yhdeksi suureksi ryhmäksi. Uudet hoitajat ym. Eli ne hoitajat jotka oikeasti poikaa "ymmärsivät" ja osasivat käsitellä ovat viereisessä ryhmässä.
Ja kaikki on taas aivan levällään.

Meillä ei kotona ole juurikaan ongelmia pojan kanssa, paitsi mitä nyt 5-vuotiaan kanssa normaalistikin saa vääntää, mutta arki sujuu ym. Mitään lyömisiä eikä sellaista tönimiskäyttäytymistä ole ollut enää aikoihin, ja lapsi on mielestäni kotona ihan normi vilkas, iloinen, hellä jääräpää. Näin käyttäytyy myös ulkona, ystävien luona jne.

Mutta se päiväkoti...Joka päivä, joka ikinen päivä saamme kuulla miten "hermoja raastava päivä" on taas ollut, ja keinot loppu ym. Miten lapsi ei ole halunnut osallistua ryhmän kanssa laulamaan, tai suostunut pukemaan, tai ei ole halunnut syödä ym ym ym. loputtomiin. Ja tuo että on keinot loppu...
Itse puhumme usein lapsen kanssa kotona näistä asioista, ja olemme iloisia ja "tuuletamme" kaikki yhdessä hyvän päivän jälkeen. Enempää en vaan voi tehdä. Kotona kaikki sujuu, mutta en voi töistä käsin saada päiväkodin hoitajia pärjäämään pojan kanssa. Usein työpäivät kuluvatkin siihen että mietin että mitä taas tänään saa kuulla.

Huomenna aamulla aion pyytää "kriisipalaveria", mutta mitä siellä? Tiedän että poikani osaa olla haastava, mutta jotenkin en enää voi ajatella vieväni lastani hoitoon joka kokee että keinot on loppu? Töihinkin on päästävä mutta...ääh..olen niin loppu tämän kanssa!

 

[byhyy]

Ja siis vuodatuksen syynä kai se että tänään yksinkertaisesti purskahdin autossa kotimatkalla itkemään, niin musertavalta palaute tänään tuntui.
Lapsi-parka yritti minua lohdutella ja "pussata" että äidille tulisi parempi mieli, eihän tämä näin voi mennä..

 

["vieras"]

Ja siis vuodatuksen syynä kai se että tänään yksinkertaisesti purskahdin autossa kotimatkalla itkemään, niin musertavalta palaute tänään tuntui.
Lapsi-parka yritti minua lohdutella ja "pussata" että äidille tulisi parempi mieli, eihän tämä näin voi mennä..

Ovatko ne pojan kanssa pärjäävät hoitajat edellen siellä päiväkodissa, pääsisikö poika takaisin siihen ryhmään tai voisivatko ko. hoitajat konsultoida pojan uusia hoitajia miten he onnistuivat tasoittamaan pojan päivähoitopäivää?

 

[kello]

Nyt on kuule palaverin paikka. Jos pk: n henkilökunta sanoo, että keinot on loppu niin silloin henkilökunta on epäpätevää. Samoin jos "ammatti- ihmiset" käyttävät ilmaisuja kuten "hermoja raastava päivä" tms. Neuvoisin ottamaan yhteyttä kuntanne varhaiskasvatuspäällikköön ja pyytämään myös hänet palaveriin mukaan.

 

["vieras"]

Pienen lapsen ajatuksia on vaikea tietää. Ehkä isossa ryhmässä saa liian vähän huomiota tai siellä on liikaa virikkeitä. Muutoskin on voinut taas laukaista huonon käytöksen. Tai sitten hän haastaa aikuiset ja rauhoittuu ajan kanssa itsestään. Onko tutkittu ääniyliherkkyys? Älä kuitenkaan lannistu. Me ollaan kanssa lapsen kanssa käyty yhtä sun toista vaihetta läpi. Ilmeisesti hän on vaan haastava luonteeltaan ja reagoi helpolla muutoksiin. Mutta itkun kanssa itsekin tulin välillä kotiin.

 

[halipupu harmaana]

Luulisin että lapsessasi ei ole mitän vikaa tai ei ainakaan suurempa vikaa, vaan ongelma on päiväkodissa eli siinä että lapsi joutui siirtymään isompan ryhmään, tuli uudet aikuiset jne... Joillekin lapsille tällaiset uudet tilanteet ovat vaiketa ja heillä kestää ennen kuin he saavat aikuisten luottamuksen ja sitä ennen pitää kokeilla ja kokeilla. En tiedä mitä keinoja kasvattajat ovat käyttäneet ja ovatko kysyneet apua aikaisemmilta lapsen tutuilta aikuisilta, mutta jos eivät ole, niin itse kyllä kysyisin.

Lisäksi noi mainitsemasi "ongelmat" ovat ainakin mun mielestä pieniä ja ihan arkipäiviäisiä jokaisessa lapsiryhmässä. Meillä ainakin tuollainen " ei halua osallistua, ei halua syödä, ei halua pukea" kuulostaa aika tutulta ja lapsesta riippuen koitamme päästä jotenkin tilanteesta eteen päin eikä jäädä siihen asiasta jänkäämään lapsen kanssa.

Kriisipalaverissa koita keksiä tilanteisiin hyvä ratkaisuja eli niitä jippoja jolla lapsesi saa toimimaan esim. mielikuvitus, huumori tms. koska sinä olet lapsesi paras asiantuntija ja tunnet hänet parhaiten monen vuoden ajalta. Jaksamista!

 

[byhyy]

Nyt on kuule palaverin paikka. Jos pk: n henkilökunta sanoo, että keinot on loppu niin silloin henkilökunta on epäpätevää. Samoin jos "ammatti- ihmiset" käyttävät ilmaisuja kuten "hermoja raastava päivä" tms. Neuvoisin ottamaan yhteyttä kuntanne varhaiskasvatuspäällikköön ja pyytämään myös hänet palaveriin mukaan.

Tiedän, ja palaveria aion huomenna pyytää koolle. Meidän piti tavata ensi kuun lopussa kun poika on käynyt uudestaan toimitaterapeutin arviossa, mutta en itse voi enää odottaa yli kuukautta, kuppi meni tänään nurin.

Ja kyllä; juuri tuota ilmaisua hoitaja käytti tänään, "hermoja raastava päivä", keinot muistan häneltä olleen loppu jo kauan. Muistaakseni ekan kerran kuulin sen kuukauden hoitosuhteen jälkeen.
Elton joka tuntee poikamme haluan myös paikalle.

 

["vieras"]

Lastahan on saatettu vaikka kiduttaa päiväkodissa. Suomessahan se on täysin laillista.

 

[Tutkituttakaa!]

Minusta tuntuu, että teidän pitää hakea pääsyä tutkimuksiin. - Omalla lapsellamme oli toisenlaista tematiikkaa ja tutkitutin hänet Espoossa, hänelle tehtiin neuropsykologin tutkimus, josta saimme kirjallisen tuloksen. Kuntoutin tuolloin 3 - 4 -vuotiasta itse, koska muuhun ei ollut mahdollisuutta. - Myöhemmin, koulussa tuli ilmi jälleen vaikeuksia ja lasta tutkitutettiin muutaman vuoden välein ja yleensä niin, että minä vaatimalla vaadin tutkimusta. - Nyt lapsi on 13-vuotias ja käy kuuden oppilaan luokassa koulua. Luokassa on myös toinen opettaja avustamassa.

 

["vieras"]

Nyt on kuule palaverin paikka. Jos pk: n henkilökunta sanoo, että keinot on loppu niin silloin henkilökunta on epäpätevää. Samoin jos "ammatti- ihmiset" käyttävät ilmaisuja kuten "hermoja raastava päivä" tms. Neuvoisin ottamaan yhteyttä kuntanne varhaiskasvatuspäällikköön ja pyytämään myös hänet palaveriin mukaan.

Ekasta väitteestäsi olen aivan eri mieltä. Päiväkodin henkilökunnalla ei ole minkäänlaisia taikasauvoja, joilla kaikki muuttuu hyväksi. Aines on nykyään hyvin haastavaa (lapset joiden paikka olisi ihan muualla kuin normaaliryhmässä). Tilat ja aika on mitoitettu ns. normaalien lapsien hoitoon. Yksinkertaisesti resurssit ei riitä.

Siinä olen samaa mieltä että "hermoja raastava päivä", ei liene perheystävällinen ilmaisu.

 

[byhyy]

[QUOTE="vieras";24893688]Pienen lapsen ajatuksia on vaikea tietää. Ehkä isossa ryhmässä saa liian vähän huomiota tai siellä on liikaa virikkeitä. Muutoskin on voinut taas laukaista huonon käytöksen. Tai sitten hän haastaa aikuiset ja rauhoittuu ajan kanssa itsestään. Onko tutkittu ääniyliherkkyys? Älä kuitenkaan lannistu. Me ollaan kanssa lapsen kanssa käyty yhtä sun toista vaihetta läpi. Ilmeisesti hän on vaan haastava luonteeltaan ja reagoi helpolla muutoksiin. Mutta itkun kanssa itsekin tulin välillä kotiin.[/QUOTE]

Kyllä, tuo suuri ryhmä on ongelma, ja varmaan sekä huomion vähyys että tuo virikkeiden sekamelska ovat kummatkin syitä.
Toimintaterapeutin kanssa on tarkoitus nyt vähän kartoittaa näitä mahdollisia yliherkkyyksiä, itse olen melko varma että pojalla on jonkinasteinen ääniyliherkkyys, mahdollisesti myös tuntoyliherkkyyttä.
Ja luonteeltaan on haastava, jääräpäinen, tiedän sen kyllä. Mutta lapsen toinen puoli on äärimmäisen hellä ja rakastava, iloinen pieni poika.

 

[byhyy]

Minusta tuntuu, että teidän pitää hakea pääsyä tutkimuksiin. - Omalla lapsellamme oli toisenlaista tematiikkaa ja tutkitutin hänet Espoossa, hänelle tehtiin neuropsykologin tutkimus, josta saimme kirjallisen tuloksen. Kuntoutin tuolloin 3 - 4 -vuotiasta itse, koska muuhun ei ollut mahdollisuutta. - Myöhemmin, koulussa tuli ilmi jälleen vaikeuksia ja lasta tutkitutettiin muutaman vuoden välein ja yleensä niin, että minä vaatimalla vaadin tutkimusta. - Nyt lapsi on 13-vuotias ja käy kuuden oppilaan luokassa koulua. Luokassa on myös toinen opettaja avustamassa.

Olemme käyneet siis perheneuvolassa jossa paikalla oli lasten psykiatri ja perheneuvoja, sekä myös toimintaterapeutilla. Ei löydetty "vikaa" tai syytä käytökselle.
Nyt meillä on onneksi uusi arviointijakso tulossa t.terapeutille. Jonka jälkeen ehkä lyhyt toimintaterapia jos tarpeen.

 

["typykkä"]

Ja siis vuodatuksen syynä kai se että tänään yksinkertaisesti purskahdin autossa kotimatkalla itkemään, niin musertavalta palaute tänään tuntui.
Lapsi-parka yritti minua lohdutella ja "pussata" että äidille tulisi parempi mieli, eihän tämä näin voi mennä..

Sun lapsi osaa tuntea myötätuntoa ja on ihana poika. Aivan ihanaa, että hän pussaa äitiä=) Hoitajilla on vaikeeta, varsinkin niillä laiskoilla, jotka ei jaksa palkkansa eteen tehdä työtään. Kysy myös muilta hoitajilta, kuinka heidän mielestä menee ja kuuntele positiivista palautetta, niin ei tarvi kärvistellä niiden kanssa, jotka luo vain pahaa mieltä.

 

[byhyy]

[QUOTE="vieras";24893677]Ovatko ne pojan kanssa pärjäävät hoitajat edellen siellä päiväkodissa, pääsisikö poika takaisin siihen ryhmään tai voisivatko ko. hoitajat konsultoida pojan uusia hoitajia miten he onnistuivat tasoittamaan pojan päivähoitopäivää?[/QUOTE]

Se kaikkein "tärkein" hoitaja pojalle on, hoitaja oli itsekin pettynyt että hänen poissaollessaan ryhmät sekoitettiin, hän olisi halunnut jatkaa poikani kanssa. Ajattelin tuoda tuonkin asian esiin, en tiedä onko ryhmän vaihto edes mahdollista mutta jos tämä hoitaja voisi edes antaa vinkkejä pojalle.

Tämä yksi hoitaja joka on menettänyt hermonsa ja keinonsa ei todellakaan pärjää pojan kanssa, niin kuin poikani itsekin sanoo; "Pirjo" sanoo koko ajan että olen tosi tuhma.

 

["pph"]

Miksi pidät lastasi isossa ryhmässä, jos hän ei selvästi sinne sopeudu? Juuri tuollaisten lasten paikka on hyvällä perhepäivähoitajalla.

 

[kello]

[QUOTE="vieras";24893728]Ekasta väitteestäsi olen aivan eri mieltä. Päiväkodin henkilökunnalla ei ole minkäänlaisia taikasauvoja, joilla kaikki muuttuu hyväksi. Aines on nykyään hyvin haastavaa (lapset joiden paikka olisi ihan muualla kuin normaaliryhmässä). Tilat ja aika on mitoitettu ns. normaalien lapsien hoitoon. Yksinkertaisesti resurssit ei riitä.

Siinä olen samaa mieltä että "hermoja raastava päivä", ei liene perheystävällinen ilmaisu.[/QUOTE]

Ilmaisin itseäni hiukan huonosti. Tarkoitin lähinnä sitä, että minusta ammatti- ihminen osaa tarjota jotakin vaihtoehtoja tai ehdotuksia mistä sitä apua kannattaisi hakea. Pelkkä "keinot on nyt loppu" aiheuttaa ainoastaan ahdistusta ja huolta vanhemmissa. Kun vanhemmat kerran ovat olleet huolissaan asiasta niin tämä vain syyllistää.

 

["vieras"]

Ilmaisin itseäni hiukan huonosti. Tarkoitin lähinnä sitä, että minusta ammatti- ihminen osaa tarjota jotakin vaihtoehtoja tai ehdotuksia mistä sitä apua kannattaisi hakea. Pelkkä "keinot on nyt loppu" aiheuttaa ainoastaan ahdistusta ja huolta vanhemmissa. Kun vanhemmat kerran ovat olleet huolissaan asiasta niin tämä vain syyllistää.

Ahaa, ok.

 

[byhyy]

[QUOTE="pph";24893797]Miksi pidät lastasi isossa ryhmässä, jos hän ei selvästi sinne sopeudu? Juuri tuollaisten lasten paikka on hyvällä perhepäivähoitajalla.[/QUOTE]

On sekin käynyt mielessä, pph siis. Mutta mistä minä tiedän kuka on hyvä pph? Rajoitteita asettaa jo lapsen ruotsinkielisyys, hoitajia ei ole joka oksalla tällä "kylällä".
Ja eskari alkaa ensi vuonna, eli sinne ryhmään on kuitenkin silloin sopeuduttava.

 

[byhyy]

On sekin käynyt mielessä, pph siis. Mutta mistä minä tiedän kuka on hyvä pph? Rajoitteita asettaa jo lapsen ruotsinkielisyys, hoitajia ei ole joka oksalla tällä "kylällä".
Ja eskari alkaa ensi vuonna, eli sinne ryhmään on kuitenkin silloin sopeuduttava.

Ja jatkan, viime vuonna lapsi sopeutui mainiosti hieman pienempään ryhmään jonka bonuksena oli hoitajat jotka oikeasti osasivat "käsitellä" lasta.

 

[:-<]

[QUOTE="vieras";24893728] Aines on nykyään hyvin haastavaa...[/QUOTE]

Just. Lapset päiväkodissa = aines...

 

["vieras"]

Just. Lapset päiväkodissa = aines...

Esim. "oppilasaines" on melko tavallinen ilmaisu.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24893722]Lastahan on saatettu vaikka kiduttaa päiväkodissa. Suomessahan se on täysin laillista.[/QUOTE]

Niinpä. Jos aikuisen teippaisi tuoliin, niin se olisi vähintään lievä pahoinpitely tai jokin vapaudenriisto.

 

[samavene]

Mä suosittelisin neurologisia tutkimuksia pitäähän tuolle käytökselle diagnoosi saada, jos vasuun kirjoitetaan ede.mainisemiasi asioita ei ole asiaa tavalliselle koululuokalle, vaan erityiskouluun/pienluokkaan, tai aloittaa vuotta myöhemmin starttiluokalla, nää olis teillä edessä jos nyt jo erityislastentarhanopettajaakin ootte tarvinnu, voimia me käydään tätä helvettiä just läpi.

 

["vieras"]

Tämä yksi hoitaja joka on menettänyt hermonsa ja keinonsa ei todellakaan pärjää pojan kanssa, niin kuin poikani itsekin sanoo; "Pirjo" sanoo koko ajan että olen tosi tuhma.

"Pirjo" ei taida olla ihan juuri käynyt täydennyskoulutuksessa, sillä kaikkihan nyt tietävät, että lapsi ei koskaan ole tuhma vaan tekee tuhmia juttuja. Noin ei siis sano ammattilainen kuin lipsahduksena.

Mutta kuten itsekin sanoit, "poikasi osaa olla haastava", joten henkilökuntakin on kovilla. Tosin he ovat koulutettua porukkaa ja töissä.

 

[Hannasi]

Mielestäni lapsi reagoi ryhmän ja aikuisten vaihtumiseen, ja haluaa kokeilla uusia aikuisia. Jos kotona on kaikki hyvin, turha vetää mitään johtopäätöksiä että pojassa joku vika ym. Keskittykää nyt täysillä päiväkodissa tapahtuviin juttuihin ja niiden läpikäymiseen myös hoitajien kanssa. Pikaisesti palaveria kehiin! Olen itse päiväkodissa töissä 3-4 vuotiaiden ryhmässä, ja voin ymmärtää myös hoitajien ns. turhautumisen. En kyllä käsitä että sieltä on sanottu noin töykeästi "hermoja raastava päivä" Hoitaja lienee vasta aloittanut ja vielä hieman kokemusta vailla?

Kokeilkaa vaikka kotona sellaista, että lapsi saa aina tarran jos päivä on mennyt hyvin ja olkaa kannustavia, mutta myös jyrkkänä, että päiväkodissa huomataan että te myös olette tosissanne huolestuneita.

Tuohon ryhmänvaihtoon, kun joku oli ehdottanut, ei ole niin helposti sanottu kun tehty. Lapsiryhmiä ei niin vaan voi ruveta vaihtelemaan Toivottavasti asiat rupesivat sujumaan päiväkodissakin!