Siis mä oon ihan luuseriäiti

[harmaa]

Olen halunnut monta lasta, ja nyt on vauva sekä kaksi isompaa. Olen hyvin onnellinen, mutta nyt on tullut ihan uupumus. En ymmärrä miten muut jaksavat hoitaa kodin niin hyvin ,vaikka on monta lasta. En ole yhtään tehokas, kaikki tapahtuu itsellä kuin hidastetusta filmistä.

Vaikka muut lapset ovat jo kouluikäisiä, menee heihinkin paljon energiaa, vielä kuitenkin tarvitsevat apua monessa asiassa, illat kauheita kun pitäisi laittaa koko porukka nukkumaan. En jaksa. Kai huomenna taas parempi päivä...

Miten ihmeessä aika voi riittää kaikkeen. En käsitä en. Onkohan lupaa tuntea väsymystä vauva-arkeen, sitä halusi paljon lapsia, nyt onkin väsynyt. Sekavaa tekstiä, tunteeko kukaan muu, että nyt riittää ja kokonaan?

 

[ota omaa aikaa]

Musta tuntuu, että sun pitäisi saada nukkua rauhassa edes yksi yö. Ja saada omaa aikaa, jolloin voit tehdä ihan mitä itse haluat tai olla tekemättä mitään. Onko lasten isä kuvioissa sillain, että voisi antaa sulle omaa aikaa vaikka pari tuntia viikossa? Jos alkaisit käymään esim. jumpassa tai lenkillä? Mun pää hajoo jos en pääse välillä yksinäni pois. Tapaan käydä juoksemassa kahdesti viikossa tunnin verran. Laitan mp3:n huutamaan korviini ja juoksen niin paljon kuin jaksan. Alkumatka menee yleensä kovaa, ihan kuin juoksisin pakoon jostain mutta sitten helpottaa ja hölkötän paremmalla mielellä kotiin ja jaksan taas ihan eri tavalla kuunnella kitinöitä ja rutinoita ja siivota jälkiä.

 

[J]

Annapas nyt hitusen itsellesi anteeksi! Hormonit, valvominen, perheen pyöritys. Saa sinua väsyttää. Nyt olisi vaan löydyttävä keinot sen väsymyksen voittamiseksi. Se ei auta, että soimaat itseäsi! Jos päästät väsymyksen liian pitkälle, et enää osaa nauttia ollenkaan ihanasta, toivotusta perheestä. Nyt keskustelut miehen kanssa työnjaoista ja ehkä omat vanhemmat hetkeksi avuksi?

 

[winhis]

Mulla ei ole kuin ksi lapsi, joten en voi sinänsä samaistua tilanteeseesi. Mutta yleispätevästi voin sanoa: miksi onnea ja iloa tuottavat asiat eivät saisi väsyttää? Ammattiurheilijat varmasti rakastavat työtänsä ja ovat siihen tähdänneet. Mutta ihan varmasti ovat väsyneitä joskus harjoitteluun, eikä sitä varmaan kukaan ihmettele. Tai joku ihana harrastus, ei sinnekään aina jaksa mennä. Ja hei, se että rakastaa lapsiaan, ei kertakaikkiaan voi kumota täysin valvottuja öitä, kuuneltuja itkuja, selvitettyjä tappeluita, pestyjä pyykkivuoria jne, jne...

Eli joo, ON lupa tuntea väsymystä, ei se susta sen huonompaa tee. Ja muista jakaa ne negatiivisetkin tunteet jonkun kanssa, helpottaa kummasti. Tsemppiä!

 

[vieras]

Minäkin ajattelin montaa lasta ja kyllä niiden pienien kanssa pärjääkin, mutta toi esikoinen on nyt kouluikäinen ja kyllä siitä on enemmän huolta ja murhetta ja sen kanssa arki on raskaampaa kuin kahdenkaan kanssa oli pikkulapsiaikaan Jäi sitten kahteen meidän lapsiluku, vaikka ihan varma jostain muusta olinkin.

 

[ap]

Kiitos kauniista vastauksista. On mies joka auttaa paljon, mutta myös pois töiden vuoksi, varsinkin silloin, kun apua eniten tarvitsisi, joten aika rumbaa tämä joskus on. Jotenkin kaikesta yövalvomisestakin on tullut niin rutiini, ettei huomaakaan enää kuinka väsynyt kokoajan on