Mun kaveri kans ihmetteli, miksi jotkut eivät hanki kuusta. Omat lapsensa olivat rauhallisia ja jättivät kuusen rauhaan aika hyvin. Ei ihmetellyt enää, kun meidän lapsi kävi kylässä, ei ollut kovin rentoa emännällekään, kun minä olin vähän väliä estelemässä lasta kiskomasta kuusta. Pahin vaihe kuusen kannalta olisi osunut juurikin tuohon puolentoista vuoden ikään. Taitoa ja vauhtia on, mutta kiellot pysyvät päässä vielä todella huonosti ja meidän lapsi ei tajunnut varoakaan mitään.
Tuosta ei mennyt montaakaan kuukautta, kun lapsi rauhoittui ihan selkeästi ja alkoi tajuamaan ja uskomaan kieltoja ja oli kuin eri lapsi. Tänä vuonna varmaan hankimme kuusenkin, kylässä ei enää edes yrittänyt koskea kuuseen.
Lapsia on erilaisia ja ne samatkin lapset muuttuvat nopeasti. Musta joskus tuntuu, että jotkut unohtavat lapsensa pahimman täystuhovaiheen. Varsinkin jos se ei ole osunut jouluun, sitten ihmettelevät, kun ei meillä koskaan tarvinnut olla ilman kuusta. Jos meilläkin lapsella pahin vaihe olisi osunut eri aikaan vuotta, ei olisi varmasti ollut minään jouluna mitään ongelmaa kuusen kanssa. Ja sitten uskoisin itseni taas jotenkin paremmaksi äidiksi, tajuamatta, että tuo oma kullannuppu olisi yhtä lailla kiskonut sen kuusen alas, jos sen hankkiminen olisi ollut ajankohtaista eri ikävaiheessa.
