Siirrätkö toteutumattomia lapsuudenunelmiasi omaan jälkikasvuusi?

Kuulin naisesta, joka roudaa 3-vuotiasta tyttöään monta kertaa viikossa harrastuksiin. On balettia, jumppaa, soittotuntia... syyksi oli sanonut, että haluaa antaa lapsen harrastaa: itse kun ei pienenä saanut. Tuli kurja olo pikkutytön puolesta, kun noin pienenä joutuu rientämään paikasta toiseen ja harrastamaan.

Mietin myös, teenkö itse samaa huomaamattani. Haluan ostaa lapselle kaikki ne lelut mistä olen itse aikoinaan haaveillut, tosin mitään harrastuksia en pakota ottamaan. Oletteko muut huomanneet tekevänne noin?

 

Kyllä siirrän. Olisin toivonut, että minua älykkäänä ja lahjakkaana lapsena olisi ohjattu enemmän hyödyntämään koko potentiaaliani. Olisin toivonut esimerkiksi, että minule olisi selitetty asioita ja asiayhteyjsiä, a- kielekseni ei olisi valittu englantia, ja että olisin saanut mahdollisuuden ja kannustusta harrastaa asioita.

Omaa lastani ohjaan sellaisten aktiviteettien pariin, jotka auttavat häntä omien vahvuuksiensa kehittämisessä. Ja selitän AINA tai otan selvää ja selitän, jos lapsi haluaa ymmärtää jonkin asian.

 

Ehkä.

 

Siirrän. Halusin läheisen äitisuhteen, siitä haaveilin lapsena. Nyt haluan suoda sellaisen lapsilleni.

Harrastuksiin en tietenkään pakota, mutta kannustan ja mahdollistan. Itse en harrastanut mitään lapsena.

Ja mitä ap:n tapaukseen; en tietenkään päiväkotipäivän jälkeen lähtisi lasta raahaamaan lukemattomiin harrastuksiin, mutta jos lapsi on kotihoidossa/puolipäiväisenä/tms. kuulostaa nuo harrastukset todella mukavalle Lapsi pystyy kasvaessaan karsimaan harrastuksia ja valitsemaan sellaisen josta tykkää ja jossa on oikeasti hyvä

 

Osittain kyllä. Vietän paljon aikaa lasteni kanssa, touhuten heidän juttujaan. Minulle tärkeää on perheen yhdessäolo, siten että vanhemmat ovat läsnä lapsilleen. Itse en tälläistä saanut kokea. Tosin en usko tämän tekevän kovin pahaa lapsien kehitykselle Varsinkin kun kaikilla on myös ne omat harrastuksensa ja kaverinsa.

 

Kyllä siirrän. Monessakin kohdassa olen tämän huomannut.

 

Tavallaan, matkustamme paljon ulkomailla eikä pelkästään pakonomaisesti Lapissa, lisäksi koitan hienovaraisesti painottaa vieraiden kielten ja kulttuurien oppimista.
Harrastaa saa mitä haluaa, askarteluun, tanssiin ja soittoon on pikku hiljaa päädytty molempien kohdalla.

 

Kyllä, viemällä heitä uimahalliin, elokuviin , ravintoloihin,yms. Paikkoihin joihin minua ei lapsena viety. Eivät kyllä ole valittaneet

 

Tietysti siirrän, sehän on täysin luonnollista vanhemman oikeutta. Annoin joululahjaksi tytölle puisen ison nukkekodin, koska minä en sellaista koskaan saanut. Poikien kaikki käyttötavarat ovat ns 'vimpan päälle', eli laatua jne jne,,

 

En ole siirtänyt. Oma äitini siirsi ja se oli lapselle ja erityisesti nuorelle välillä aika rasittavaa ja ärsyttävää. Eikä ole mukavaa tuottaa äidilleen pettymyksiä, kun ei olekaan kiinnostunut samoista asioista kuin äiti ja oma näkemys hyvästä elämästä on erilainen kuin äidillä. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja tytär joskus sanonut, että on ollut onnekas, koska on saanut aina toteuttaa omia unelmiaan eikä äitinsä unelmia kuten monet kaverinsa ovat joutuneet tekemään.

 

Siirrän.

Minulla ei ollut lapsena mahdollisuutta päästä harrastamaan voimistelua, joten vein tytön voimistelutunneille. Hän innostui lajista niin paljon, että haluaa aloittaa siinä myös kilpailemisen.

 

Riippuu vähän miten tuota ajattelee. En voisi kuvitellakaan että pakottaisin lapset elämään omien lapsuudenhaaveideni mukaan, jopa vetäen ne ihan överiksi.

Sen sijaan pidän ihan normaalina miettiä omaa lapsuuttaan ja poimia sieltä asioita mitkä olivat hyvin ja mitkä huonosti. Toimia sitten kuten vanhempansa niissä hyvissä jutuissa ja korjata niitä mitkä olivat huonosti. Jos nyt vaikka ei itse lapsuudessa saanut harrastaa tai ei kokenut että vanhemmat tukivat koulun kanssa jne niin antaa sitten näissä tukea sille omalle lapselle, toki huomioiden sen mitä lapsi itse haluaa. Sitä miten paljon tiedostamattaan toimii noiden lapsuudenunelmiensa mukaan en edes jaksa miettiä.

 

Ja siis noissa harrastusjutuissa en tarkoita sitä että jos vaikka itse olisi halunnut soittaa viulua mutta vanhemmat eivät tähän suostuneet niin pakottaa oman lapsensa viulutunneille vastoin tämän tahtoa. Pikemmin niin että tarjoa lapselle mahdollisuuden harrastaa niitä asioita mitä hän haluaa ja tukee siinä.