Siedättekö vanhempienne arvostelua lastenhoidostanne??

[äippä vaan]

Minun ainakin on hyvin vaikea sietää ja minulla menee välit poikki äitini kanssa vähän väliä. Väleihin kuitenkin palataan hyvinkin pian ja sama kuvio jatkuu. Hänellä on taito ärsyttää ja vaikka ärsytän takaisin, hän kykenee pysymään tyynenä. Joskus on tuntunut ettei koskaan voikaan tehdä siten, mikä hänestä olisi oikein. Nuorempana kun lapset olivat pienempiä, olin pakotettu sietämään hänen pomotteluaan taloudellisten asioiden takia. En tiedä minkä takia se äidin arvostelu ärsyttää niin paljon, ehkä se on se tapa miten hän esittää sen...

 

["vieras"]

En yhtään tiedä. Eivät ole vielä arvostelleet ja kohta on jo myöhäistäkin.

 

[Viikate]

Suhteellisen vähän olen saanut vanhemmiltani osakseni kritiikkiä vanhemmuuteeni liittyen, pari kertaa äitini on huomauttanut mulle ääneni korottamisesta lapselle. Sikäli huvittaa tuo kritiikki, että äitee huusi minulle ja sisaruksilleni kurkku suorana vähän väliä, maalla se oli niin näppärää kun ei tarvinnut naapureitakaan hävetä

 

["Anne"]

Eipä ole vara sanoa. Itse olen lastenkodissa ollut joten parempi vaan jos on hiljaa.
Yritti tuputtuu minulle että pitää ottaa vaipat pois heti kun lapsi oppii kävelemään ja vaippa pois pois. (Lapsi oppinut itse pöntölle kakalle vuoden iässä. Pari vuotiaana jäi kävi vessassa pissalla ja yövaippa oli kuiva vasta vähän alle 3vuotiaana)
Otti hän meiltäkin hyvin pieninä vaipat pois ja kuulemma oli hyvin kiroillut kusirallia tädilleni, pissasin vielä ekalla luokallakin (vai peräti tokallakin) öisin sänkyyn

 

["vieras"]

Alusta asti tein selväksi että tämä on minun ja mieheni lapsi ja me teemme kuten parhaaksi tuntuu. Tarpeen mukaan vetosin neuvolan uusiin suosituksiin (esim kun yrittivät taivutella antamaan "kunnon ruokaa", kun vielä täysimetyksellä).

Kyllä se siitä jäi kun painokkaasti ja itsevarmasti aina sanoi takaisin. En ottanut siitä mitään henkilökohtaista taistelua, vaan sanoin että me ajatellaan vain lapsen parasta. Välillä kysyin myös, miten silloin ennenaikaan sama homma tehtiin, asiallisesti. Jos kasvatusasioista alkaa ottamaan itseensä, tulee helposti suljettua korvat hyviltäkin neuvoilta.

 

[äippä vaan]

[QUOTE="Anne";28246064]Eipä ole vara sanoa. Itse olen lastenkodissa ollut joten parempi vaan jos on hiljaa.
Yritti tuputtuu minulle että pitää ottaa vaipat pois heti kun lapsi oppii kävelemään ja vaippa pois pois. (Lapsi oppinut itse pöntölle kakalle vuoden iässä. Pari vuotiaana jäi kävi vessassa pissalla ja yövaippa oli kuiva vasta vähän alle 3vuotiaana)
Otti hän meiltäkin hyvin pieninä vaipat pois ja kuulemma oli hyvin kiroillut kusirallia tädilleni, pissasin vielä ekalla luokallakin (vai peräti tokallakin) öisin sänkyyn [/QUOTE]

Kauheaa!!

Ei onneksi mitään tuommoista. Enemmänkin se on meillä sellaista " näin sen ja selvästikään sillä ei ollut pipoa päässä ja liian ohuet vaatteet muutenkin, noissa housuissa ei tytön veri kyllä kierrä, vääränlaiset vaatteet tälle kelille, nuorempana sitten oli teräviä kulmia ja väärät rattaat ja likaiset vaatteet ja ui suu auki ja huonoon kouluun laitoit ja jne jne jne." Sellaista pikkunaputusta milloin mistäkin, mikä vaan käy ainakin omaan hermooni.

 

["miimu"]

En, en siedä äitini(enkä anopin) arvostelua, varsinkin koska koen olevani itse "parempi" vanhempi kuin äiti aikanaan. Tällä tarkoitan sitä että minä annan aikaa lapsilleni, en käytä fyysistä väkivaltaa, leikin lasten kanssa, huolehdin että heillä on puhdasta ja ehjää vaatetta päällä, jne. Lapset saavat olla lapsia. Enkä lotraa alkoholin kanssa.

Aina lasten mummoilla olisi jotain huomautettavaa milloin mistäkin. Yleensä sellaisesta asiasta joissa heillä itsellään olisi ollut paljonkin petrattavaa aikanaan.
Otetaan esimerkkinä vaikkapa nukkumaanmeno, mummon mielestä meidän lapset menee liian aikaisin nukkumaan(herätys aikaisin). Omassa lapsuudessa kukaan ei koskaan kytännyt milloin lapset menevät nukkumaan, kannettiin sänkyyn sieltä minne kukin sattui sammumaan. Tai jos olivat humalassa niin pääasia että itse löysivät omaan sänkyynsä.


Yleensä mummoilla on vähän kullalla höystetyt muistot omien lastensa lapsuudesta.

 

["Isämies"]

Kauheaa!!

Ei onneksi mitään tuommoista. Enemmänkin se on meillä sellaista " näin sen ja selvästikään sillä ei ollut pipoa päässä ja liian ohuet vaatteet muutenkin, noissa housuissa ei tytön veri kyllä kierrä, vääränlaiset vaatteet tälle kelille, nuorempana sitten oli teräviä kulmia ja väärät rattaat ja likaiset vaatteet ja ui suu auki ja huonoon kouluun laitoit ja jne jne jne." Sellaista pikkunaputusta milloin mistäkin, mikä vaan käy ainakin omaan hermooni.

Aina ei edes tarvi sanoa mitään, ilmeet riittää ja silmien muljauttelu. Yhtä ärsyttävää kuin naputus. Tuo vain on luonteenomaista joillekin mutta ei sitä silti tarvitse sietää.

 

[Aamuäree]

En, enkä appivanhemmiltakaan.

Joskus vastaan, mutta vain silloin jos en ole niin hiilenä, että en kykenisi komemntoimaan asialliseen sävyyn. Jos olen hiilenä, en kommentoi, mutta ajattelen piruja mielessäni.

Appivanhempien kanssa useammin menee ajatukset ristiin, mä olen liian tiukkis heidän mielestään- omien vanhempieni mielestä lepsuhko

 

["Majuri"]

En, enkä appivanhemmiltakaan.

Joskus vastaan, mutta vain silloin jos en ole niin hiilenä, että en kykenisi komemntoimaan asialliseen sävyyn. Jos olen hiilenä, en kommentoi, mutta ajattelen piruja mielessäni.

Appivanhempien kanssa useammin menee ajatukset ristiin, mä olen liian tiukkis heidän mielestään- omien vanhempieni mielestä lepsuhko

Aha

 

["Isämies"]

[QUOTE="miimu";28246242

Yleensä mummoilla on vähän kullalla höystetyt muistot omien lastensa lapsuudesta.[/QUOTE]

Tai huono omatunto jota yritetään paikkailla muiden kustannuksella.

 

[hallittu kaaos]

Anoppi ilmoitti heti alkuunsa ettei ala meitä neuvomaan koska ajat ovat muuttuneet siitä kun hänen lapset oli pieniä eikä hän oikein edes sieltä muistakaan mitään (en ihmettele kun kuusi lasta on saanut pienillä ikäeroilla), toki on kuitenkin pariin asiaan saattanut vähän neuvoa mutta hyvällä tavalla eikä ärsytä kyllä uskon häneltä löytyvän enempi tietoa vielä kun on päiväkodeissa ja kouluissa työskennellytkin, melko nöyrästi itsestään ajattelee.

Omalta äidiltäni olen kysellyt vinkkejä jatkuvasti ja mielellään neuvookin saattaa sanoa joistain asioista oma-alotteisestikin, mutta jotenkin en osaa ärsyyntyä koska tiedän häneltä löytyvän elämänkokemusta ja neuvot on olleet ihan järkeenkäypiäkin.

Oikeastaan ainoa mistä ärsyynnyn on se kun meidän sinkut lapsettomat ystävät (joilla ei lähipiirissä pikkulapsia ole muutakuin meidän lapsi..) muka tietävät jotain paremmin ja usein ne heidän neuvonsa nimenomaan menee päin honkia.. Ovat kyllä muutenkin sen tyyppisiä ihmisiä, että vahvat mielipiteet ja analyysit kaikesta ja kaikista, olen oppinut suhtautumaan tuohon sillä tavalla "toisesta korvasta sisään toisesta ulos" ja pamautan kyllä takaisin sitten jos oikeasti tarvis

 

["Vieras"]

Eivät minun, eivätkä mieheni vanhemmat ole koskaan arvostelleet meidän lastenkasvatusta. Yhden kerran muistan, kun mies joutui toistamiseen äidilleen sanomaan, ettei tarvitse lapsille niin paljon herkkuja syöttää. Eli eivät siis puutu, tai arvostele/kumoa meidän tapojamme tai sääntöjämme.
Mulla onkin ihan parhaat vanhemmat ja appivanhemmat

 

["minna"]

Hmm mun äiti ei onneksi hirveästi puutu, vaikka on päiväkodissa töissä. Ja anoppi on kuollut. Mutta siis mun oma mummu, äidinäiti! Monesta asiasta, kyselee miksi tämä tehdään näin ja miksi tuo noin. Ja lasten ikäeroistakin sanoi oman mielipiteensä.

Siis kertaakaan ei ole ollut mun lapsia hoitamassa eikä olla pyydetty kun ei ole ollut tarvetta mutta kylässä nähdään ja joskus äitini luona ollaan yhtäaikaa. Mun mummu auttaa serkkuani lasten hoidossa kyllä usein kun tarvitsevat apua.

Mutta siis niin kauan kun minä osaan lapsistani huolehtia kyllä ja ei äitinikään puutu jokaiseen asiaan, miksi sen tekee mummu?? Onko se ikä vai mikä? Ei puuttunut ennen lapsia.

 

[äippä vaan]

Ehkä näissä on paljon kyse siitä, että iän perusteella pidetään itseä viisaampana ja oma lapsi saatetaan nähdä hyvinkin lapsellisena eikä hänen osaamiseensa luoteta. Huomaan sortuvani itsekin siihen joskus.

Annen kirjoituksesta huomaa miten erilaisista lähtökohdista voi joutua aloittamaan oman elämänsä rakentamisen.

 

["vieras"]

Ilmeisesti sinua on ärsyttänyt myös kuoluaikana lukemaan opettanut opettaja. Ehkä äitisi on oikeasti vanhempi, viisaampi ja kokeneempi. Joskus kannaittaisi jopa kuunnella.

 

["Sirkkeli"]

En siedä, koska muija ei itse ole osannut kasvattaa lapsiaan. Eikä edes perusjuttujen, kuten hampaidenpesu yms. opettanut ole rouvalta luonnistunut. Ei ollut myöskään ollenkaan johodonmukainen tai tukeva äiti. Olen äiti ihan eri luokasta. Paljon parempi. Ja sekös sitä niin vituttaa

 

["Sirkkeli"]

[QUOTE="Sirkkeli";28246531]En siedä, koska muija ei itse ole osannut kasvattaa lapsiaan. Eikä edes perusjuttujen, kuten hampaidenpesu yms. opettanut ole rouvalta luonnistunut. Ei ollut myöskään ollenkaan johodonmukainen tai tukeva äiti. Olen äiti ihan eri luokasta. Paljon parempi. Ja sekös sitä niin vituttaa [/QUOTE]

Siis opettaminen...

 

[äippä vaan]

[QUOTE="vieras";28246510]Ilmeisesti sinua on ärsyttänyt myös kuoluaikana lukemaan opettanut opettaja. Ehkä äitisi on oikeasti vanhempi, viisaampi ja kokeneempi. Joskus kannaittaisi jopa kuunnella.[/QUOTE]

Niinpä niin, mitä vanhempi sen viisaampi ja tietävämpi. Kaiken tietävä ja osaava, täydellinen ihminen.

Voin kuunnella, jos asiat esitetään asiallisesti ja asiasta eikä määräilevällä ja kaikkitietävällä asenteella.

 

[äippä vaan]

[QUOTE="minna";28246383]Hmm mun äiti ei onneksi hirveästi puutu, vaikka on päiväkodissa töissä. Ja anoppi on kuollut. Mutta siis mun oma mummu, äidinäiti! Monesta asiasta, kyselee miksi tämä tehdään näin ja miksi tuo noin. Ja lasten ikäeroistakin sanoi oman mielipiteensä.

Siis kertaakaan ei ole ollut mun lapsia hoitamassa eikä olla pyydetty kun ei ole ollut tarvetta mutta kylässä nähdään ja joskus äitini luona ollaan yhtäaikaa. Mun mummu auttaa serkkuani lasten hoidossa kyllä usein kun tarvitsevat apua.

Mutta siis niin kauan kun minä osaan lapsistani huolehtia kyllä ja ei äitinikään puutu jokaiseen asiaan, miksi sen tekee mummu?? Onko se ikä vai mikä? Ei puuttunut ennen lapsia.[/QUOTE]

Ikä se on, toisista tulee iän myötä yhä katkerampia. Ihan hyvä vaan kun selviät ilman mummusi apua, ikinä ei tiedä mikä soppa siitäkin voisi kehittyä jos jo nyt arvostelee...

 

["vieras"]

Aika vähän on mitään arvostelua/neuvomista tullut, ja jos jotain tulee, onnistun kyllä perustelemaan miksi meillä toimitaan näin. Eli voisin sanoa sietäväni.

Ainoa, mitä oli oikeasti vaikea sietää, oli anopin imetyshössötys esikoisen ollessa ihan vauva.

 

[toinen vieras]

[QUOTE="vieras";28246510]Ilmeisesti sinua on ärsyttänyt myös kuoluaikana lukemaan opettanut opettaja. Ehkä äitisi on oikeasti vanhempi, viisaampi ja kokeneempi. Joskus kannaittaisi jopa kuunnella.[/QUOTE]

Jos minä olisin kuunnellut näitä vanhempia, viisaampia ja kokeneempia isoäitejä, meidän lapsia ei olisi saanut nostaa pystyasentoon ensimmäisen kuukauden aikana, mutta saunaan heidät olisi pitänyt heti viedä. Sen lisäksi kiinteisiin siirryttäessä olisi vauvan ruoka pitänyt maustaa voilla ja suolalla, samoin marjoihin olisi pitänyt laittaa sokeria. Niin, myös sokerivettä olisi pitänyt vauvoille juottaa.

 

[fffffff]

Vielä ei ole lapsia, kun ensimmäinen vielä potkii mahassa, mutta en tulisi kyllä sietämään vanhempieni arvostelua lastenhoidostani. He itse toimivat niin, että lapsille syötettiin valkoista vehnää, mehua, valmisruokia, lapset hiljennettiin jollain namilla lahjomalla, ja pitivät huolen myös siitä että "varmuuden vuoksi" pieksettiin pari kertaa päivässä. Siitä oli seurauksena mulle syömishäiriötä, masennusta, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja 6 vuotta psykoterapiaa ja 1 vuosi osastolla masennuksen takia