Shoppailuhimo??

Onko täällä ketään toista joka "kärsii" shoppailuhulluudesta. Esim. tänään, vaikka lapsemme ei tarvitse mitään vaatetta, tekee minun mieli lähteä ostoksille jos löytyisi jotain kivaa vaatetta. Ostelen joka päivä huutonetistä, nettikaupoista ym. vaatteita, mutta silti tuntuu ettei niitä ole tarpeeksi tai että tulee joku uusia ihana joka on pakko saada...

Miten tästä pääsee eroon? Kuukaudessa menee monta sataa vaatteisiin joita pidetään ehkä kerran ja sitten ne jää kaappiin lojumaan.

 

ilmoittaudu
a-klinikalle. siellä hoidetaan shoppailu himoa.

 

'Jotkut muijat ei tunne rajojansa, ne elää yli varojensa..'

 

Mä nautin shoppailuhulluudesta =)
Eli mulla se ei ole ongelma: en tuhlaa liikaa, en osta tarpeetonta.
Jos ja kun koet asian ongelmaksi, etkä pysty kotikonstein pääsemään siitä eroon, niin jo mainittu A-klinikka voi auttaa. Siellä hoidetaan kaikkia riippuvuuksia.

 

Mä olen ihan samanlainen :wave: Silloin varsinkin on pakko päästä tuhlaamaan jos on jotain huolia, tai muuten vaan vitsittää. No kaippa mullakin saa harrastus olla josta nautin Todellakaan ei mitään tarvita, kun kaapit on jo pullollaan kaikkea, mutta jos on joku ihana, niin eihän sitä hyllylle voi jättää.

 

Mä aloittaisn ennemmin oikein Psykiatrian erikoislääkäriltä kun A-klinikalta. Siihen on joku syy, jos se on oikein shoppailumania, mullakin oli joskus oireena mieletön shoppaminen ja nykyään diagnoosi pitkäaikainen masennus.
Sori, mulla on A-klinikasta aika negatiivinen kuva, kun on vähän huonoja kokemuksia sieltä saadusta avusta...Sielä hoidettiin vaan oireita, ei syytä.

 

kuulisitpa mitä mun kaveri mulle aina sanoo kun kerron TAAS tilanneeni jostain nettiputiikista jotain
Ja kyllä, tänään lähden shoppailemaan vaikkei oikein tarvitakaan mitään

 

Johtuuko tuo jostain sellaisesta, että on tunne, että ei ole tarpeeksi arvokas eikä ole saanut mitään elämässä aikaiseksi tai ei mitään tärkeää, niin tulee äkkiä jotain "aikaiseksi" kun käy ostamassa kasan sieviä lastenvaatteita, toisten pikkukätösten valmistamia sinun muksulle?

 

Mulla on vähän tuota samaa vikaa, ei tosin äitiyslomalaisena ole varaa ihan monia satasia kuussa vaatteisiin ja tarvikkeisiin laittaa, mutta kuitenkin aina "pitää" ostaa jotain tarpeellista pientä... ja mä oon itessäni todennu,lue = arvellu, sen johtuvan siitä, että omassa lapsuudessani en ole paljoa saanut. Ei ollu hienoja leluja ja aina uusia vaatteita. Haluan omille lapsilleni antaa kauniita vaatteita ja esineitä. Ja sitten mua ärsyttää kun ne ei osaa arvostaa sitä. Se on just tän jututn PARADOKSI...Sellainen joka on aina saanut, ei osaa arvostaa sitä...

 

Johtuuko tuo jostain sellaisesta, että on tunne, että ei ole tarpeeksi arvokas eikä ole saanut mitään elämässä aikaiseksi tai ei mitään tärkeää, niin tulee äkkiä jotain "aikaiseksi" kun käy ostamassa kasan sieviä lastenvaatteita, toisten pikkukätösten valmistamia sinun muksulle?

Mulla se ainakin johtui siitä, että kun mä shoppailin, mä olin "joku" siis sai esittää jotain muuta mitä oikeasti oli. Oikeasti oli pers aukinen maanviljelijä, mutta korkosaappaisa ja siistissä villakangas takissa sai olla "rouva urallaan edennyt" Eli tavallaan juuri tuosta tunteesta, ettei ollu oikein savuttanu mitään :/