Seurustelua reilu 1,5 vuotta ja eri akton alla.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja V
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

V

Vieras
Haluaisin jo pikkuhiljaa alkaa muuttamaan saman katon alle, mutta se ei näy ikinä onnistuvan. Vakavasti on asiasta keskusteltu, mutta toinen ei ole valmis niin isoon elämänmuutokseen vielä. Mukana muuttaisi lapsi. Jätin sit asian sikseen ja sovittiin, että saa ite ottaa asian puheeksi kun on ajankohtasta.
Sanoin etten aio pitkään näin jatkaa, koska tää tilanne ahistaa todenteolla. Haluan asia samankaton alla.
Mulla alkaa huonekalut vaatimaan uusimista, koska ovat kaikki todella vanhoja ja alkaavat rikkoutua jo. Eipä ois mitään järkeä mun alkaa ostamaan uusia kun jomman kumman tavarat ne pois pitää kuitenkin jättää. Eihän ne kaikki saman katon alle mahdu.
Sanoin, että vuoden katon tätä ja sit en jaksa enää. Sanoi mulle, että ei me asuta vuotta enää erillään. Puoli vuotta siitä on kuitenkin mennyt kuin keskustetiin eikä vieläkään merkkiä yhteen muuttamisesta.

Mua siis oikeesti ahdistaa tää tilanne! Enkä haluis olla se painostava osapuoli.
 
tosta on vähän paha lähtee toista 'pakottaa', menee pian ahdisteluksi ja luulen että kaikki tietää mitä käy jos miehiä ahdistelee. oli luvannut tai ei. aikahan tuon näyttää, ei oo varmaan helppoa myös miehelle ryhtyä 'isäpuoleksi', varsinkin jos pelottaa että mitä sitten tulevaisuus tuo tullessaan. tosta ymmärsin että lapsi on sun, niin se on vielä suurempi mutta ukolle. itse odottaisin vielä, ainakin sen puol vuotta. ei siinä oikeen muutakaan voi tehdä ilman että muuttuu nalkuttavaksi jo ennen ku asuu yhdessä :)
 
Me muutettiin vasta melkein kolmen vuoden seurustelun ja 1,5 vuoden kihloissa olon jälkeen yhteen. Mä olisin halunnut muuttaa aiemmin, mut mies ei. Ja nyt olen tosi tyytyväinen, että odotettiin siihen, et on oikeesti oikea hetki.
 

Yhteistyössä