Seurustelu hiv-positiivisen kanssa. Onko kellään kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Olen tutustunut mieheen, jolla on hiv. Aluksi tietysti tieto oli järkytys, en siis heti tiennyt, että miehellä on hiv, mutta nyt tiedän, kun mies kertoi ja harkitsen kovasti seurustelun aloittamista hänen kanssaan. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia tai ihmisiä, joilla olisi asiasta kokemusta?
 
vieras
Aikamoista pelkäämistä luulis olevan, ei kokemusta. En ryhtyis siihen jos ei vielä ole voimakkaita tunteita pelissä. Ensinnäkin pelkäisin tartuntaa, toiseksi tuntuisi kamalan pahalta katsoa toisen sairastamista.
 
Gluteus maximus
netti on pullollaan tukisivuistoja ja keskusteluryhmiä asian tiimoilta. Eihän se seurustelu mitenkään vaarallista ole jos kumpikin tietää miten suojautua jne. Normaali eläminen. Kokemusta ei ole kuin sairaanhoitajan näkökulma asiaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
Heteromies30v
Moi! Olen 30 v. komeaksi kehuttu heteromies ja sain puoli vuotta sitten tietää olevani HIV-positiivinen, alku oli melkoinen shokki. Enemmänkin taisi olla kyse hyväuskoisuuduudesta.Paljastui, että tyttöystävä (nykyään ex!!)oli käynyt vieraissa, suhde loppui siihen. Jälkeenpäin sama ämmä soitti ja pyysi menemään testeihin, joista paljastui HIV. Eli HIV ei aina ole omalla hölmöydellä hankittu, kyseessä oli todella huonoa säkää..elin normaalissa parisuhteessa ja luotin kumppaniin. Nykyään olo parempi ja lääkärin mukaan lääkkeillä hyvät mahikset pitää tauti kurissa ja elää pitkään. Enemmänkin satuttaa olla yksin , kun ei oikein arvaa treffeillä käydä, jossain vaiheessa on kuitenkin kerrottava HIV-positiivisuudestaan. Seksiä ei ole huvittanut sen jälkeen harrastaa..Yksinäisyys on tässä kaikkein pahinta, ei tiedä kenelle uskaltaa kertoa ja kenelle ei. Lapsien hankkimisen sai unohtaa saman tien ja nyt jännittää että löytyykö seurustelusuhdettakaan enää. Itsemurhakin on käynyt mielessä, mutta ei pysty..tykkään elämästä "liikaa":) Kysynkin teiltä naiset: kuinka moni olisi valmis seurustelemaan kaltaiseni kanssa? Elämä vaan on joskus vmäistä, ja joskus saa sitä mitä ei edes tilaa..kaikesta huolimatta yritän elää mahdollisimman tervettä elämää ja uskoa parempaan huomiseen..menneille ei mitään voi.
 
kfdösdö
Vaikka hiv rajoittaakin elämää lapsen teko kyllä onnistuu pos-neg pareillakin. Hiv positiivisen miehen siittiöt voidaan pestä ja hiv positiivinen nainen voidaan hedelmöittää saattamalla siittiöt matkaan ruiskulla. Muistaakseni Suomessa on syntynyt hiv positiivisille äideille reilut sata tervettä lasta.
 
Aikamoista pelkäämistä luulis olevan, ei kokemusta. En ryhtyis siihen jos ei vielä ole voimakkaita tunteita pelissä. Ensinnäkin pelkäisin tartuntaa, toiseksi tuntuisi kamalan pahalta katsoa toisen sairastamista.
Jos hiv-positiivinen on lääkityksellä niin melkein kaikille saadaan virustaso alle mittaamattoman rajan ja silloin hivin tarttuminen on käytännössä mahdotonta, siis jos virukset on mittaamattomissa (alle 40 kpl virusta millilitrassa) ja seksiä voi harrastaa täysin vapaasti ilman pelkoa tartunnasta.
 
huh.
Aikamoista pelkäämistä luulis olevan, ei kokemusta. En ryhtyis siihen jos ei vielä ole voimakkaita tunteita pelissä. Ensinnäkin pelkäisin tartuntaa, toiseksi tuntuisi kamalan pahalta katsoa toisen sairastamista.
Onko hiv-potilas muka joku jatkuvasti sängyssä makaava sairastelija? Ehei, ei ole, ainakaan jos ottaa lääkkeet sairauteensa. Ihmiset ovat niin ennakkoluuloisia hivin suhteen että oikein ällöttää lukea muutamien kommentteja...

Jo nykyaikaiset lääkkeet pystyvät pysäyttämään taudin käytännössä kokonaan. Hiv ei tartu jos on lääkityksellä, koska virusmäärät ovat silloin niin alhaisia. Ihminen on aina oma persoonansa, oli hiviä tai ei.
 
  • Tykkää
Reactions: Joxu
"Vieras"
Minua kiinnostaa ihmisessä aivan muut ominaisuudet kuin hänen diagnoosinsa. Jos olisin vapaa ja tapaisin ihmisen, joka olisi sekä kiinnostava ja puoleensavetävä että kiinnostunut minusta omine diagnooseineni, niin tieto HIV -positiivisuudesta ei olisi suhteelle este.
 
ei kokemusta
mun mielestä jossain vauva? lehdessä oli hiv pos. äiti ja sai terveitä lapsia. kyllä kaikki on toki mahdollista muttei mahdotonta. Lääkkeet saa tasot alas ja kumppaniin ei tartu,tulee niitä lapsia. Toivottavasti löydätte onnen :)
 
[QUOTE="qAz";27415699]Juu. Ei tartu hiv äidistä lapseen jos on lääkitys kohdallaan ja pikkasen tietoa mitä saa ja mitä ei saa tehdä esim. imettämisen suhteen[/QUOTE]

Siinä on pieni, noin 1 %:n tartuntariski, vaikka äiti olisi lääkityksellä ja synnytys hoidettaisiin ohjeiden mukaisesti eikä äiti imettäisi. Suomessa tosin on syntynyt jo reilusti yli 100 lasta hiv-positiviisille äideille niin, että äidin hiv on ollut tiedossa jo raskausaikana ja sitä on hoidettu raskausaikana. Kukaan lapsista ei ole saanut hiv-tartuntaa.
 
mun mielestä jossain vauva? lehdessä oli hiv pos. äiti ja sai terveitä lapsia. kyllä kaikki on toki mahdollista muttei mahdotonta. Lääkkeet saa tasot alas ja kumppaniin ei tartu,tulee niitä lapsia. Toivottavasti löydätte onnen :)
Omaa kokemusta näistä ei ole mutta olen viimeaikoina muista syistä hiv-asioita miettinyt. Ruotsissa ei suositella seksiä ilman kondomia vaikka lääkityksellä olisikin tasot alas. Lapsia on kuitenkin molemmissa tapauksissa (siis oli kumpi vaan vanhemmista pos) mahdollista hankkia, niin että käytännössä lapsi on varmuudella terve. Toki molemmissa tilanteissa edellyttää yhteydenottoa lääkäriin jo raskautta suunniteltaessa ja että niin raskaaksi tuleminen kuin koko raskauden aikainen seuranta ja hoito suoritetaan ohjeiden mukaan.

Ajoissa havaittuna ja kunnolla hoidettuna sairaudella ei nykyään ole juurikaan merkitystä elämään.
 
[QUOTE="qAz";27415761]Jo 80-90 luvuilla lääkitys oli sinnepäin kohdallaan. Sitoutuminen hoitoon oli vain todella huonoa.[/QUOTE]

Niin, yllätyävän nopeastihan hiv:n hoito saatiin kehitettyä.

Tänäkin päivänä sanovat että ongelma on lähinnä nuo suonensisäisten huumeiden käyttäjät jotka eivät luonnollisesti ole kovinkaan sitoutuneita hoitoon ja siksi "rumentavat" tilastoja.

Muuten näyttää jo hyvältä - onneksi.
 
Omaa kokemusta näistä ei ole mutta olen viimeaikoina muista syistä hiv-asioita miettinyt. Ruotsissa ei suositella seksiä ilman kondomia vaikka lääkityksellä olisikin tasot alas. Lapsia on kuitenkin molemmissa tapauksissa (siis oli kumpi vaan vanhemmista pos) mahdollista hankkia, niin että käytännössä lapsi on varmuudella terve. Toki molemmissa tilanteissa edellyttää yhteydenottoa lääkäriin jo raskautta suunniteltaessa ja että niin raskaaksi tuleminen kuin koko raskauden aikainen seuranta ja hoito suoritetaan ohjeiden mukaan.

Ajoissa havaittuna ja kunnolla hoidettuna sairaudella ei nykyään ole juurikaan merkitystä elämään.
Tuota hieman mietin, tosin siinä on varmaan takana se, että yritetään välttää ns. kaksoistartunta eli kun hi-virusta on useita eri kantoja, niin jos pariskunnalla on erilaiset hi-virukset, niin voi käydä niin, että saavat toisiltaan tai toinen saa toiselta uuden tartunnan mikä voi johtaa siihen, että syntyy uusi lääkeresistentti hiv-kanta toiselle heistä tai miksei molemmillekin.

Tosin hiv ei tutkimusten mukaan tosiaankaan tartu jos virusmäärä on alle mittausrajan, mutta tästä ei ole vielä oikein uskallettu antaa ohjeistusta, kai siinä pelätään juuri sitä, että jos virus yllättäen kuitenkin nousee yli mittausrajan (mikä tosin on harvinaista jos henkilöllä on hänelle toimiva lääkitys, jota hän noudattaa säännöllisesti).

Sitten tuosta, että ei ole merkitystä juurikaan elämään. Lääkityksellä olevat joutuvat ottamaan lääkkeet kellontarkasti, ettei pääse muodostumaan lääkeresistenssiä. Se voi vaikeuttaa elämää esim. osassa töitä tuo voi olla hankalaa. Lisäksi lääkkeistä muodostuu yhä edelleenkin monille sivuoireita, joista osa on vakaviakin ja täytyy muistaa se, että tämä nykyinen HAART-hoito (Highly Active Antiretroviral Therapy) on vain viitisentoista vuotta vanha keksintö, niin lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä. Moni lääkkeitä -90-luvulta asti syönyt hiv-positiivinen on miettinyt näitä vaikutuksia, koska ei ne lääkkeet mitään kovin terveellisiä ole, vaan aika vahvoja ja kun niitä tosiaan otetaan lääkeyhditelminä. On myös lisäksi -80-luvulta asti lääkkeitä syöneitä elossa, silloin yleisin lääke oli AZT.

Tosin osalla hiv-positiivisista on CCR5 delta32 -geenivirhe, mikä on usein pysäyttänyt hivin etenemisin täysin eivätkä tarvitse edes lääkitystäkään. Tämä on juuri se geenivirhe, mikä molemmilta vanhemmilta perittynä käytännössä estää hivin saamisen kokonaan, henkilö on immuuni hi-virukselle. Jos se on vain toiselta vanhemmalta peritty, niin hi-viruksen saaminen on epätodennäköisempää, mutta jos sen saa, niin usein hiv pysyy silloin kurissa ilman lääkkeitäkin. Mm. näyttelijä Paul Michael Glaserilla on tämä geenivirhe. Hänen vaimonsa Elizabeth sai verensiirrosta hivin ja se tarttui myös hänen kahdelle lapselleen, vanhemmalle imetyksen kautta ja nuoremmalle raskauden/synnytyksen aikana. Vanhempi lapsi ja Elizabeth ovat jo kuolleet, mutta tuo nuorempi lapsi, poika elää ihan tavallista elämää. Ei käytä enää lääkitystä ollenkaan ja tosiaan Paul Michael Glaser ei koskaan saanut hiviä vaimoltaan. Hän siis kantaa sitä geenivirhettä ja näistä lapsista nuoremmalla on se myös.
 
positiivisen nainen
Itse sain tietää, että miehelläni oli hiv 6 vuotta sitten. Pysyimme kuitenkin yhdessä ja saatiin tietää, että en itse ollut saanut tartuntaa. Halusimme lapsia ja asia hoidettiin niin, että mieheni söi lääkkeitä ja kun virusarvot olivat nollassa olleet n. vuoden sain itse estolääkityksen, eli söin myös hiv-lääkkeitä. Lääkkeiden sivuvaikutuksia oli, mm ripuli :S ...Yhdyntä suoritettiin tarkasti ovulaation aikaan ja kuinkas ollakkaan, tulin raskaaksi heti ensimmäisellä yrittämällä. Nyt meillä on ihana ja iloinen 2-vuotias TERVE poika. Ja itse olen siis myös terve :) Eli ei kannata miettiä mitään itsemurhia ja ajatuksia siitä, että elämä on ohi. Lääkkeet kehittyy kokoajan ja hiv ei tänä päivänä ole ollenkaan niin paha tauti kuin vielä esim. 20v sitten. Itse en olisi koskaan voinut kuvitella seurustelevani hiv. positiivisen henkilön kanssa, mutta rakkaus voitti. Siitä en osaa sanoa haluaisinko aloittaa uutta suhdetta positiivisen kanssa, koska vaikka riski onkin suhteellisen pieni niin se on kuitenkin olemassa. Ja ei se kondomin kanssa pelleily aina kivaa ole.. Mutta me ollaan tämän kanssa opittu elämään ja uskotaan ja toivotaan, että elämä jatkuu tästä vielä onnellisena monien vuosien ajan (vuosikymmenten).
 
"vieras"
En pitäisi HIV-positiivisuutta esteenä seurustelulle, mutta toisaalta, jos tietäisin esim. tulevan treffikumppanin olevan positiivinen, saattaisin suhtautua häneen aika paljon varovaisemmin (siis tunteiden tasolla, varoisin rakastumasta suinpäin). Keksin kyllä äkkiä monta muuta "ominaisuutta", jotka olisivat isompia esteistä kuin HIV, esimerkiksi ihan vaikka tupakointi olisi minulle sellainen.
 
Moi! Olen 30 v. komeaksi kehuttu heteromies ja sain puoli vuotta sitten tietää olevani HIV-positiivinen, alku oli melkoinen shokki. Enemmänkin taisi olla kyse hyväuskoisuuduudesta.Paljastui, että tyttöystävä (nykyään ex!!)oli käynyt vieraissa, suhde loppui siihen. Jälkeenpäin sama ämmä soitti ja pyysi menemään testeihin, joista paljastui HIV. Eli HIV ei aina ole omalla hölmöydellä hankittu, kyseessä oli todella huonoa säkää..elin normaalissa parisuhteessa ja luotin kumppaniin. Nykyään olo parempi ja lääkärin mukaan lääkkeillä hyvät mahikset pitää tauti kurissa ja elää pitkään. Enemmänkin satuttaa olla yksin , kun ei oikein arvaa treffeillä käydä, jossain vaiheessa on kuitenkin kerrottava HIV-positiivisuudestaan. Seksiä ei ole huvittanut sen jälkeen harrastaa..Yksinäisyys on tässä kaikkein pahinta, ei tiedä kenelle uskaltaa kertoa ja kenelle ei. Lapsien hankkimisen sai unohtaa saman tien ja nyt jännittää että löytyykö seurustelusuhdettakaan enää. Itsemurhakin on käynyt mielessä, mutta ei pysty..tykkään elämästä "liikaa":) Kysynkin teiltä naiset: kuinka moni olisi valmis seurustelemaan kaltaiseni kanssa? Elämä vaan on joskus vmäistä, ja joskus saa sitä mitä ei edes tilaa..kaikesta huolimatta yritän elää mahdollisimman tervettä elämää ja uskoa parempaan huomiseen..menneille ei mitään voi.
Mä pystyisin. Ei HIV ole este parisuhteelle jos osaa suojautua oikein. Sillonkun ite välitän jostakin ihmisestä hyvin paljon, niin ei tollaset estä mitään. Miehissä joiden kanssa alan seurustelemaan, niin kiinnitän enemmän huomiota siihen, että kykeneekö mies olemaan luottamukseni arvoinen, kykeneekö olemaan uskollinen ja olemaan tukenani hyvässä ja pahassa :). Toki on hieno juttu, jos pystyy kertomaan ihan mistä tahansa sairaudesta jo heti alussa, se lisää luottamusta :).

Vika ei ole kuitenkaan sun, vaan sen sun exäsi. En käsitä, pettäviä ihmisiä ja vielä se, että laitetaan se petetty kärsimään vielä enemmän :mad:. Inhoon ylikaiket pettämistä parisuhteessa. Ole avoin ja näytä, mitä olet ja uskon, että tulet löytämään sen oikean rinnallesi. Älä etsi, se tulee vastaan kun vähiten odotat :). Nyt vaan katse pois menneistä ja suuntaa se kohti tulevaisuutta, ei turhaan keräänny katkeruutta mukaan :). Tsemppiä sulle.
 

Yhteistyössä