Olen jo vähän turhan aikaisin alkanut miettimään asiaa, mutta tarina siis tämä. Esikoisen synnytys kesti ikuisuuden, muistan aina sen tunteen, kun sairaalaan mentiin mielestäni pitkään kestäneiden, kipeiden, tiheiden supistukset jälkeen ja luulin olevani kunnolla auki ja kätilö totesi, että et joo auki yhdelle sormelle ehkä kahdelle, lähdepä lenkille sairaalaa ympäri! Mua niin hävetti, että olin tullut häiritsemään heidän työaikaansa liian aikaisin. Avautuminen meni ihan normi kaavan mukaan, mutta kun epiduraali laitettiin 7cm kohdalla, tyssäsi se taas siihen pitkäksi aikaa. Ponnituskin kesti ikuisuuden, kun kätilö oli unohtanut katetroida, joten virtsarakko oli pahasti tiellä.
Kuopuksen kanssa sitten 1v 7kk myöhemmin sitten päätin 2 asiaa: sairaalaan en mene kun vasta viime tingassa kun olen kunnolla auki ja epiduraalia en halua ennen kuin viimeisessä hädässä. No, kun supistukset sitten herättivät yöllä, en herättänyt miestä ollenkaan vaan nousin ja lämmitin kuumavesipullon, joka mahalla surffailin netissä. Ei ehtinyt mennä, kun 15min kun esikoinen älähti unissaan jotain ja pyysin miestä mennä katsomaan. Hän sitten kellotti pari supistusta samalla ja totesi, että tulevat 3 min välein ja että soitetaan sairaalaan. Sairaalasta olivat sitä mieltä aluksi ettei todellakaan tarvitse tulla näytille, kun olivat kestäneet 30min, mutta muuttivat mieltä kun kuulivat puhelin aikana kuinka useasti niitä tulee. Soitettiin anopille joka tuli samantien eli kesti noin 15-20min. Sairaalaan ajoi saman verran ja sinne päästiin niin silloin totesin, että nyt ovat oikeasti kipeitä. Tutkimushuoneeseen, kun päästiin totesin etten voi mennä makuulle ja kuului rusahdus. Totesin kätilölle "asiantuntevasti", että se oli varmaan limatulppa, mutta kätilö totesi et se kuule oli pää, mennään ponnistamaan. Siirryttiin seuraavaan huoneeseen, jossa yritti kutsua toista kätilölle paikalle samalla kun kiinnitti vauvalle sykeanturia. Sain muutamn henkosen ilokaasua (joka mulla toimii loistavati kivun lievitykseen) Ja samalla totesin etten pysty pidättää ja vauva vaan oikeasti valui ulos. Yhtään repeämää ei tullut ja olo oli mulla loistava. Toinen kätilö ei ikinä ehtinyt paikalle, joten mies toimi toisena kätilönä ja kellosta myöhemmin yritettiin arvioida syntymisaikaa.
Pitkän tarinan jälkeen kysynkin mielipiteitä, johtuikohan toinen nopea synnytys pienestä välistä synnytysten välillä? Nyt menossa vasta rv 23, mutta mielessä käynyt jo useamman kerran, että mistä hitosta tiedän lähteä sairaalaan ilman etten mene sinne turhan aikaisin niin kuin esikoisesta tai sitten melkein liian myöhään, kun kuopuksesta? Viimeksi onneksi mies sattui olemaan kotona, kun oli yö, mutta seuraavan kanssa hänellä kestää jo töistä tulla väh 45min, jos siellä sattuu olemaan? Ostettiin just kotiin poreamme ja mä vaan mietin kuinka ihana siinä on sitten köllötellä, kun supistukset alkaa, mutta samalla pelkään että lämpö vaimentaa kipua liiankin hyvin enkä tajua lähteä? Kuopuksen ja tulevan välille tulee noin 3v., joten voihan olla se mikä vaikuttaa eli ettei nopeaa synnytystä enää tulisi?
Kuopuksen kanssa sitten 1v 7kk myöhemmin sitten päätin 2 asiaa: sairaalaan en mene kun vasta viime tingassa kun olen kunnolla auki ja epiduraalia en halua ennen kuin viimeisessä hädässä. No, kun supistukset sitten herättivät yöllä, en herättänyt miestä ollenkaan vaan nousin ja lämmitin kuumavesipullon, joka mahalla surffailin netissä. Ei ehtinyt mennä, kun 15min kun esikoinen älähti unissaan jotain ja pyysin miestä mennä katsomaan. Hän sitten kellotti pari supistusta samalla ja totesi, että tulevat 3 min välein ja että soitetaan sairaalaan. Sairaalasta olivat sitä mieltä aluksi ettei todellakaan tarvitse tulla näytille, kun olivat kestäneet 30min, mutta muuttivat mieltä kun kuulivat puhelin aikana kuinka useasti niitä tulee. Soitettiin anopille joka tuli samantien eli kesti noin 15-20min. Sairaalaan ajoi saman verran ja sinne päästiin niin silloin totesin, että nyt ovat oikeasti kipeitä. Tutkimushuoneeseen, kun päästiin totesin etten voi mennä makuulle ja kuului rusahdus. Totesin kätilölle "asiantuntevasti", että se oli varmaan limatulppa, mutta kätilö totesi et se kuule oli pää, mennään ponnistamaan. Siirryttiin seuraavaan huoneeseen, jossa yritti kutsua toista kätilölle paikalle samalla kun kiinnitti vauvalle sykeanturia. Sain muutamn henkosen ilokaasua (joka mulla toimii loistavati kivun lievitykseen) Ja samalla totesin etten pysty pidättää ja vauva vaan oikeasti valui ulos. Yhtään repeämää ei tullut ja olo oli mulla loistava. Toinen kätilö ei ikinä ehtinyt paikalle, joten mies toimi toisena kätilönä ja kellosta myöhemmin yritettiin arvioida syntymisaikaa.
Pitkän tarinan jälkeen kysynkin mielipiteitä, johtuikohan toinen nopea synnytys pienestä välistä synnytysten välillä? Nyt menossa vasta rv 23, mutta mielessä käynyt jo useamman kerran, että mistä hitosta tiedän lähteä sairaalaan ilman etten mene sinne turhan aikaisin niin kuin esikoisesta tai sitten melkein liian myöhään, kun kuopuksesta? Viimeksi onneksi mies sattui olemaan kotona, kun oli yö, mutta seuraavan kanssa hänellä kestää jo töistä tulla väh 45min, jos siellä sattuu olemaan? Ostettiin just kotiin poreamme ja mä vaan mietin kuinka ihana siinä on sitten köllötellä, kun supistukset alkaa, mutta samalla pelkään että lämpö vaimentaa kipua liiankin hyvin enkä tajua lähteä? Kuopuksen ja tulevan välille tulee noin 3v., joten voihan olla se mikä vaikuttaa eli ettei nopeaa synnytystä enää tulisi?
Viimeksi muokattu:
