Seuraa vaikea kysymys tuonpuoleisesta...

ei sielu pääse taivaaseen, ilman Jeesusta.

Mihin taivaaseen. Sielut jatkavat kulkuaan seuraavaan elämään.
Se on kyllä mysteeri, mihin sellanen sielu menee, joka on jo kiertänyt tarpeeksi monta kertaa maan päällä,,, onko sen jälkeen joku lepopaikka odotettavissa? Vai mitä sitten tapahtuu.... :|

 

ei sielu pääse taivaaseen, ilman Jeesusta.

Mihin taivaaseen. Sielut jatkavat kulkuaan seuraavaan elämään.
Se on kyllä mysteeri, mihin sellanen sielu menee, joka on jo kiertänyt tarpeeksi monta kertaa maan päällä,,, onko sen jälkeen joku lepo odotettavissa?

Turha ruveta taas jankkaamaan uskonasioista

 

Turha ruveta taas jankkaamaan uskonasioista

No en todellakaan ala, menen musaketjuun, CIAO!! B)

 

ei sielu pääse taivaaseen, ilman Jeesusta.

Mihin taivaaseen. Sielut jatkavat kulkuaan seuraavaan elämään.
Se on kyllä mysteeri, mihin sellanen sielu menee, joka on jo kiertänyt tarpeeksi monta kertaa maan päällä,,, onko sen jälkeen joku lepopaikka odotettavissa? Vai mitä sitten tapahtuu.... :|

Pölkkypäät kiertää, kunnes viisastuvat, viisastuneet saa viimein oikaista luunsa. Sitte ei tapahdu mitään. Tulee mustaa ja tyyppiä ei ole.

 

Hyvät palstasisaret.

Kertokaapas mitä vastaan 5- ja 3- vuotiaille lapsille, jotka kysyvät miten kuollut ihminen voi olla haudassa ja taivaassa yhtäaikaa?

ihmisen oikea sisin asuu kuoressa ja tuo kuori on kuollut ja maassa. Sielu, ihmisen henki, on Jumalan luona Taivaassa.

Miten se voi olla jo taivaassa jos Jeesus tulee hakemaan myöhemmin?

niin, ja se vielä miten uskomattomille käy...mutta jos siis kyse lapsesta, puhuisin mahd yksinkertaisesti. En siis siitä mahdollisuudesta, että omainen ei EHKÄ olekaan edes menossa koko taivaaseen:/

no voi **ttu tarviiko lapselle nyt kuiteskaa valehdella *lol*

 

Tärkeää on PUHUA lasten kanssa. Moni tekee sen virheen ettei puhu kuolemasta lasten kanssa. On kirjoitettu monia kuolemaa käsitteleviä kirjoja lapsille. Suosittelen Atte ja Anna sarjan kirjaa. Kustantaja : Lasten keskus. Voi tilata suoraan Lasten keskuksen sivuilta.
Tehty nimenomaan aikuisen avuksi lapsen kanssa jutellessa. Omien lasten kanssa (2 ja 4) puhuin isomummun sairastumisesta ja kuoleman lähenemisestä ja sitten kuolemasta ihan arkisesti, mitä tapahtui. Myös omista tunteistani. Hautajaisia "harjoittelimme" kotona. Puhuttiin mitä siellä tapahtuu ja esim. että ihmiset itkevät paljon kun ikävöivät mummua. Lapsi usein pelästyy, kun ei tiedä että ihmiset käyttäytyvät niin "omituisesti".

Itselläni on selkeä (niin pitkälle kuin ihmisellä nyt voi olla..) Raamatullinen käsitys taivaasta ja sinne pääsystä/pääsemättömyydestä. Lapsille olen asian puhunut niin että: Jumala pitää kuolleista huolta. Jumala on hyvä ja saamme olla turvallisella mielellä siitä että rakkaamme ovat hänen hoidossaan. Sillä skippaan näin pienten kanssa ajatuksen taivaasta ja helvetistä. Niiden aika ei ole vielä.

 

Minä selitin lapsilleni ku Ville kuoli äin.
minä uskonettävillen sielu on taivaassa, hän osiellä pikku enkelinä ja odottaa jonakin pävänä näkevänsä perheenssä. Ruumis on haudassa.
Hautausmaa on paikka jossa käydään muistelemassa sit kuolluta, ja hautaan laitetaan siksi tavaraa mukaan (kuten villelle laitettiin piirustuksia) että hän voi ne hakea sieltä ja muistella meitä.
isommille lapsile siten sanoin että te saatte uskoa mihin vain,mutta minä uskon tähän. Jokainen päättää itse sen asian.

 

Meidän lapsille se kuollut ihminen on haudassa ja muistoissa.

 

no tottakai niin että ruumis on haudassa ja sielu taivaassa.