.-,-.
Miksi ihmeessä ihmiset jäävät niin kiinni näihin äitienpäiviin, isäinpäiviin ja muihin kaupallisen merkityksen saaneisiin päiviin. Sitten on vielä nämä lapsen oikeudet, eläinten oikeudet... pian vanhukset ja vammaiset... Oluellakin on jo oma päivänsä vaikkei vielä vakiintuneena... Onhan näitä, ja sitten niistä vouhkataan.
Tämä on vähän sama kuin että puoli Suomea ryntää hautausmaille Pyhäinpäivänä ja jouluna. Silloin pitää muistaa kuolleita ja viedä kynttilät - ehkä peräti kukkiakin. Kuitenkin useat näistäkin "hautamuistajista" ja "murehtijoista" ei käynyt vainajan vielä eläessä tapaamassa häntä hoitokodissa, ei sairaalassa, ei ehtinyt siitä tai tästä syystä edes soittaa saati käydä katsomassa...
Meillä ainakin yritetään opettaa lapsille, että jokainen päivä on arvokas ja jokainen ihminen on joka päivä arvokas. Toki vietämme joulua ja juhlimme syntymäpäiviä. Lapset tekevät koulussa tai kerhossa kortin ja ehkä lahjankin äitien- ja isäinpäiväksi. Yhdessä voimme ehkä väkertää niitä päivinä jotain hyvääkin, mutta niinhän me teemme usein muulloinkin.
Itse arvostan arkea ja sen sujuvuutta sekä aitoutta ja läsnäoloa ihan nyt ja aina. En äitinä arvosta näitä "muista minua pakolla" -päiviä enkä kieltämättä toivo lastenkaan oppivan tähän "kaupallisuuteen", jolloin yhtenä päivänä kuitataan kaikki välinpitämättömyys ja osallistumattomuus - noin pahimmillaan kärjistettynä!
Tämä on vähän sama kuin että puoli Suomea ryntää hautausmaille Pyhäinpäivänä ja jouluna. Silloin pitää muistaa kuolleita ja viedä kynttilät - ehkä peräti kukkiakin. Kuitenkin useat näistäkin "hautamuistajista" ja "murehtijoista" ei käynyt vainajan vielä eläessä tapaamassa häntä hoitokodissa, ei sairaalassa, ei ehtinyt siitä tai tästä syystä edes soittaa saati käydä katsomassa...
Meillä ainakin yritetään opettaa lapsille, että jokainen päivä on arvokas ja jokainen ihminen on joka päivä arvokas. Toki vietämme joulua ja juhlimme syntymäpäiviä. Lapset tekevät koulussa tai kerhossa kortin ja ehkä lahjankin äitien- ja isäinpäiväksi. Yhdessä voimme ehkä väkertää niitä päivinä jotain hyvääkin, mutta niinhän me teemme usein muulloinkin.
Itse arvostan arkea ja sen sujuvuutta sekä aitoutta ja läsnäoloa ihan nyt ja aina. En äitinä arvosta näitä "muista minua pakolla" -päiviä enkä kieltämättä toivo lastenkaan oppivan tähän "kaupallisuuteen", jolloin yhtenä päivänä kuitataan kaikki välinpitämättömyys ja osallistumattomuus - noin pahimmillaan kärjistettynä!
