Huvittavinta tässä lieneen se, että minä olen alunperin kannustanut miestäni pitämään isäänsä yhteyttä. Käytännössä kun heidän välit on olleet aika viileät. Appi innostui omasta pojastaan vasta kun kuuli tulevansa isoisäksi. Tosin silloinkin eka kommentti oli "no jo oli aikakin, luulin sua tuhkamunaksi".
Mä kuitenikin alunperin toivoin että lapsillamme olisi isovanhemmat myös isän puolelta.
Mies tulee kyllä äitinsä kanssa toimeen. Soittelevat toisilleen. Mutta anoppi ei ole antanut anteeksi että viimeisillään raskaana annoin hänelle palautetta siitä mitä oli selkäni takana puhunut.
Esikoinen kovasti ihmettelee miksi pappa ei tullutkaan kylään vaikka oli niin luvannut :/ Esikoinen on myös kerran huomauttanut papalle että "ei meillä ole sen nimistä poikaa vaan veljen nimi on Piip". Appi oli kun ei olisi kuullutkaan.
Mä kuitenikin alunperin toivoin että lapsillamme olisi isovanhemmat myös isän puolelta.
Mies tulee kyllä äitinsä kanssa toimeen. Soittelevat toisilleen. Mutta anoppi ei ole antanut anteeksi että viimeisillään raskaana annoin hänelle palautetta siitä mitä oli selkäni takana puhunut.
Esikoinen kovasti ihmettelee miksi pappa ei tullutkaan kylään vaikka oli niin luvannut :/ Esikoinen on myös kerran huomauttanut papalle että "ei meillä ole sen nimistä poikaa vaan veljen nimi on Piip". Appi oli kun ei olisi kuullutkaan.