selittämätön lapsettomuus

[ipu]

hei
kuinka moni teistä tietää "mikä/missä mättää" kun ei vauvaa kuulu? itse kuulun tähän kategoriaan että kukaan ei tiedä miksi. Kuvittelisin että on helpompi tulla raskaaksi kun tietää mikä on pielessä, koska sen voi sitten korjata. Itsestäni (ja miehestäni) kun ei ole löydetty vikaa, niin tuntuu toivottomalta että mitään voitaisiin myöskään tehdä :/
Onko kellään kokemusia tästä asiasta?

 

[Vinita]

:wave: Meillä sama juttu... Mennään tällä viikolla kuulemaan mitä voi tehdä. Puhelimesssa lääkärin mielestä tämä selittämättömyys oli erittäinkin positiivinen asia. On kuulemma vielä 40% mahikset tärppiin (en tiedä tarkoittiko hoitojen kanssa vai ilman). Mun mielestähän viesti meni niin, että 60% meistä pari vuotta yrittäneistä selittämättömistä jää ilman biolasta.

Ajatelkaa miten huono tuuri on olla ylipäänsä lapseton. Joka kuudes pariskunta kärsii joskus lapsettomuudesta, eli siinä on mukana ne joilla on jo se pikku ykkönen, mutta kakkosta ei tule. Ja NIISTÄ 10% jää selittömiksi tapauksiksi. On se loistava tuuri kuulua tähän 1.6% osuuteen väestöstä.

Kyllähän tässä miettii, että onko meillä mennyt seksivalistus jotenkin ohi :xmas: , kun kerran lekurissa saa kommenttia hyvästä tilanteesta.

Tietyllä tavalla selittämättömässä lapsettomuudessa on minulle ollut helpompaa se, että on teoreettinen mahdollisuus, että molemmat saisivat lapsia jonkun muun kanssa. Olen tehnyt päätöksen, että haluan elää juuri tämän miehen kanssa kaikesta huolimatta. Harvassa tapauksessa lapsettomuus on omaa syytä, mutta jos vika olisi ollut minussa (missä se varmaan oikeasti on, miestä on kuitenkin niin paljon helpompi tutkia) olisin kokenut huonoa oloa, etten voi antaa lasta miehelleni. Mietin myös miten hirveä kolaus miehelle olisi ollut jos vika olisi hänessä. Mikä on tyhmää, mutta niitä ajatuksia mietin ennen asian selviämistä. Eipä sillä, etteikö tämä selittämätön tilanne ei söisi naiseutta aina välillä...

 

[maariaa]

Hei !

Oli pakko kirjoittaa, olemme myöskin lapseton pari jolla ei ole varsinaista syytä, miksi meille ei tule lapsia !
Lapsettomutta takana 2 ja 1/2 vuotta, hoidossa olimme Fertinovalla. Nyt jonotamme kunnalliselle puolelle. Marras-joulukussa varmaan pääsemme hoitoihin, hope so !!!!!!!!!!!!
Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta sen pitäisi olla ok, sillä lääkitys on kohdallaan.
Miehellä hitaat pikkuveijarit, mutta muuten ei mitään häikkää.

Tsemppiä kaikille jotka olvat tässä samassa tilanteessa !
:hug:

T:maariaa

 

[selittämätön]

Nyt oli pakko kommentoida sen verran, että erään HY:ssä tehdyn väitöstutkimuksen mukaan 60% selittämättömistä tapauksista tulee raskaaksi ilman hoitoja 6 vuoden kuluessa diagnoosista. Vastaavasti hoitojen onnistumisen todennäköisyys on sama kuin muissa vertailuryhmissä, eli 10-15% /inssikerta ja 40% / ivf-kerta. Nämä luvut pitänevät paikkansa alle 38-vuotiailla. Sitä vanhemmilla todennäköisyydet huononevat.

Jos onnistumisprosentti todella olisi vain 40%, kun kaikki keinot (inssit ja 3 * ivf) on tehty, tuntuisi koko hoitoon ryhtyminen melkolailla kannattamattomalta. Ja vielä kannattaa muistaa, että 80-90% kaikista hoitoon päätyneistä pariskunnista saa lapsen, joten luku lienee suunnilleen sama selittämättömilläkin.

Meille kaikille selittämättömille onnea yritykseen!

 

[Vinita]

Selittämätön: Tuollaisia tilastoja on jo mukavampi kuulla! :wave: Olen yrittänyt haeskella tutkimuksia PubMedistä ja googletellutkin, mutta aika vähän on tullut vastaan. Muistatko kenen väikkäri se oli mistä kirjoitit? Olis mielenkiintoista lukea.

Itseasiassa lekuri puhui tänään, että inssin onnistumisprosentti olis n.20% kiertoa kohden, ja hänen tietääkseen selittämättömiä ei ole seurattu erikseen.

Meille siis ehodotettiin tänään luomuilun jatkoa tai sitten pistoshoidot+inssi. Luulen että päädymme jälkimmäiseen, alkaa tuo turhanpäiväinen pakkojyystäminen käymään jo luonnolle.

 

[selittämätön]

Vinita: Väikkäri on Rita Isakssonin "Unexplained infertility, Studies on aetilogy, treatment options and obstretric outcome" ja yksi osajulkaisu taisi tutkia myös inseminaatiohoidon todennäköisyyksiä.

 

[Vinita]

Kiitos Selittämätön!

Jotenkin minun on helpompi lähestyä tätä asiaa "tilastot ja todennäköisyys" -tasolla. Prittasin nivaskan yliopiston sivuilta, ei kun lukemaan.

 

[Selittämätön]

Vinita: Mäkin olen kovasti kiinnostunut noista todennäköisyyksistä, jo senkin takia, että tietää vähän mihin pitää varautua. Ainakin tuon väikkärin perusteella voi olla suhteellisen toiveikas. Jo pelkillä inseminaatioilla taisi onnistua 28% pariskunnista, ja lapsettomuuden kesto ei vaikuttanut onnistumisen todennäköisyyteen. Siitä ei tosin mielestäni ilmennyt, kuinka monella selittämättömällä parilla raskaus ei alkanut kertaakaan edes ivf-hoitojen avulla.

 

[Luppis]

Täällä kans yksi selittämätön. Mitään vikaa ei missään mitä nyt mulla vähän pitkänlaiset kierrot 30-35 päivää mutta ovuloin 2/3 kierroista.. Kolme vuotta yritystä takana, jona aikana neljä kuukautta clomeja sekä kaksi ovulaation induktiohoitoa piikkihormoneilla sekä kolme inssiä. Ja yksi IVF, josta pakkaseen alkioita ja tuoresiirto. Kaikki negaa.
Toisaalta mulla kyllä on kilpirauhassairaus, jota ei saada täysin hyvään hoitotasapainoon ja arvot heittelee, on aina heitelleet (ollut epätasaista jo viimeiset 8 vuotta). Tuota kilpparijuttua sitten aina välillä syytän vaikka lääkärin mielestä sen ei pitäisi olla ongelma.

Luppis

 

[Mä myös]

Samassa jamassa täälläkin. Selittämätön toisen lapsen lapsettomuus, yritystä monta vuotta...mutta mitäs tuumaatte tästä: luin erään jutun jossa henkistä stressiä epäiltiin suureksi syyksi lapsettomuuteen ja mm. huonot sukulaisuussuhteet aih. stressiä, onko teillä näin? Löytyykö vastinetta ko. kirjoitukselle kenelläkään?
Tietty jo tämä lapsen saanti prosessi jo sinänsä on stressaavaa mutta että, sukulaisuussuhteet estäis..?

 

[Selittämätön]

Ainahan tuosta stressistä kuulee puhuttavan. Yksi vakivinkki on raivostuttava "Lopeta stressaaminen, niin kyllä tärpää". Olikohan se viime syksynä, kun oli Hesarissa tutkimuksesta, jossa ivf-hoidoissa olevilta oli kyselty subjektiivista stressitasoa ja mitattu stressihormonia. Enemmän stressaavilla oli pikkuisen huonompi raskautumisprosentti, mutta ero ei ollut mitenkään järin merkittävä. Toisaalta ei stressi toimi kyllä minkäänlaisena ehkäisykeinonakaan, ja miten selittyvät esim. sodan aikana alkunsa saaneet lapset. Mielestäni on ihan turha syyllistyä tärppäämättömyydestä ja ajatella, että jos osaisin rentoutua niin tärppi tulisi.

 

[ipu]

aika jännä juttu! noi huonot sukulaissuhteet täsmäävät ainakin mun kohdalla aika hyvin. En muuten kylläkään koe että olisin stressannut lapsettomuutta sairaaloisesti, mutta vanhempiani kylläkin :headwall:

 

[Vinita]

Stressittömyys... Tuo on oikeasti jokapäiväinen neuvo selittämättömään lapsettomuuteen! Kuullaan varmaan kaikki sitä joka suunnasta, jotka tietää tilanteesta.

Ollaan matkusteltu ja harrastettu, kehitelty uraa, oltu vaan, purettu hoitotarmoa koiraan. EI AUTA!!!! Perhesuhteista: oma on kunnossa, mutta miehen perhe on sellainen johon en lasta yksin jättäisi. Mutta kun kerran mies on hyvä niin mitä väliä? Ja kenelläpä olisi unelma appivanhemmat. Kaikkien anopeissa tuntuu olevan jotain vikaa.

Ja sitä paitsi maailma on täynnä naisia, jotka tulivat raskaaksi silloin kun ei olisi todellakaan sopinut. Mutta mistäpä sitä ikinä tietää vaikututksista. :/

Selittämätön: Olen ajatellut, että pitäsi tehdä sellainen tutkimus, jossa meitä syynättäisiin. Mitattaisiin jokaisessa hoitovaiheessa (ei siis kyseltäisi jälkeenpäin, että miltä tuntui silloin) depressiota, stressileveleitä, sosiaalista verkostoa yms. Olis todella mielenkiintoista tietää milla on merkitystä.

 

[iilis]

Me ollaan kans "selittämättömiä", useita hoitoja läpi, sitten oli pakko kokeilla jotain ja päätettiin yrittää luovutettuja soluja, ensin siittiöitä ja sen jälkeen munasoluja.
Lahjasiittiöillä sitten onnistui vaikka miehelläni on tosiaan normospermia, mutta ilmeisesti jotain vikaa kuitenkin jota ei voida vielä nykytekniikalla tutkia.

 

[Hymytyttö70]

Ei ole syytä meiltäkään löytynyt, jotenkin vaan tuo selittämätön tuntuu hassulta. Jossainhan ON vikaa kun ei raskaaksi tule. Nyt edessä eka IVF hoito ja siinähän voi sitten selvitä jotain..
Mun työ ei ole stressaavaa, mutta tunnen olevani "vankina" siellä. Olen 36v. lapseton nainen, lähde siinä sitten uutta työpaikkaa hakemaan. Varsinkin kun on hoidoissa. Että se stressaa.
Olen itse ainoa lapsi ja tiedän vanhempieni odottavan mukulaa, ehkä sitten sekin stressaa.
Pitää varmaan nyt sitten vaan lopettaa se stressaaminen B)

 

[pietu-]

Täällä selkein "vika" on minussa ja monirakkulaisuudessa eli jotain häikkää hormonitoiminnassa.

 

[Tyttö83]

Hei!

Mun on pakko tulla kertomaan oma tarina. Toivottavasti tää antais toivoa.

Me ollaan 2 ja 1/2 vuotta yritetty saada lasta, alettiin puolentoista vuoden jälkeen eli viime syksynä tutkimaan missä vika ( kunnallisella puolella ) vuosi me siihen saatiin aikaa menemään. 24.8. oli viimeinen tutkimus missä voisi vielä jotain ilmetä multa tutkittiin munatorvien aukiolo, eikä missään ollut mitään tukoksia, limakalvotkin oli hienon näköiset. Eli meiltä ei kummaltakaan löytynyt mitään syytä lapsettomuuteen, mikä ei ainakaan sillä hetkellä saanut mieltä nousemaan. Piti vaan yrittää sitten asennoitumaan siihen että ei ainakaan toistaiseksi saada lapsia. 12.09. piti menkkojen alkaa, mutta ei alkanut, mutta mä olin ihan varma että kohta ne alkaa, oli sellainen olo ja päätin että en testaa kun vasta jos on viikon myöhässä. No 18.09. ei menkat ollut alkanut ja tein testin, vaikka ei ollut mitään uskoa että olisin raskaana. ( oon lukenut että vain n. 1 % tulee raskaaksi luoomusti 2 vuoden jälkeen. ) No sen 10 min testausajan jälkeen oli testissä ne maagiset 2 viivaa.
Toivottavasti teille monille jotka ootte selittämättömästi lapsettomia kävisi yhtä ihanasti kuin meille!!!


Tyttö83 rv. tasan 7

 

[KUKKA]

Onnea odotukseesi tyttö83 :flower: ...toivotaan muillekin tärppituuria!

 

[Selittämätön]

Onneksi tilanne meillä selittämättömillä ei ole ihan niin kurja kuin mitä Tyttö83 maalaili. Todennäköisyys selittämättömillä on 1-2% kuukautta kohden raskautua luomusti vuoden yrityksen jälkeen. Hoitoihin hakeutuneistakin lähes puolet raskautuu luomusti hoitokertojen välillä kuuden vuoden seurantajaksolla. Ja hoidothan tehoavat selittämättömillä ainakin yhtä hyvin kuin "diagnoosin saaneillakin", joten ihan optimistisella mielellä kannattaa tilanteeseen yrittää suhtautua. Eri asia on, jos hoitojen aikana selviää jotain lapsettomuutta selittävää. Perustutkimukset kun kuitenkin seulovat vaan sen jäävuoren huipun.

Kärsivällisyyttä kaikille tärpin odotteluun :heart:

 

[taustalla]

Olin 6vuotta selittämättömästi lapseton. Lapsettomuushoidot eivät tuottaneet tulosta. Yhteensä kokeiltiin 4 siirrettyä alkiota.

Sitten vuosi lapsettomuushoitojen lopettamisen jälkeen tapahtuikin jotain ihan käsittämätöntä siis 6 VUODEN jälkeen että tulin luomusti raskaaksi ja tyttö syntyi 4/05! Imetin vuoden ilman ehkäsyä ja kun lopetin imetyksen alkoi ekat menkat joiden jälkeen heti kohdun ulkopuolinen raskaus. Kun tänän jälkeen tuli kuukautiset niin ne jäi taas ainoaksi ja nyt ihme ja kumma olen 14 viikolla raskaana.

Eli ihmeiden aika ei ole ohi. Pieniä/Suuria ihmeitä voi siis tapahtua.

Näin meillä.

Voimia kaikille lapsettomuuden kanssa eläville. Kuuden vuoden kokemuksella todellakin tiedän mitä se on ja niitä tunteita kannan edelleen mukana. :hug:

 

[ihmeitä tapahtuu]

Meillä on myös ns. selittämätöntä lapsettomuutta takana. Väestöliitön avustuksella kaksi "koeputkilasta" saatiin, toinen ekasta mikrohedelmöityksestä ja toinen tokalla yrityksellä, nyt nuorin on kaks ja kuinkas ollakaan ihan luomusti yllätyksenä kolmatta odotellaan, vaik nuorimmaisen jälkitarkastuksessa lääkäri totesi, että ei meidän tartte ehkäisyä käyttää, kun on lapsettomuutta taustalla, ihmeitä joskus tietysti tapahtuu....

 

[Hymytyttö70]

Nyt IVF hoidot takana ja piinaillaan pysyykö sisällä. Tähän mennessä kaikki mennyt "oppikirjan mukaan". Välillä mua harmitti kun kaikki menee niinkuin pitää. Kuulostaa hullulta, mutta kun haluaisin tietää mistä kummasta se johtuu kun ei tärppää.

Perjantaina punktioitiin 21 rakkulaa, joista 13 käyttökelpoista. Tänään aamulla kun menimme alkion siirtoon, jännitti kuulla miten solut ovat käyttäytyneet. Hylkiikö ne spermaa vai mitä? ei. Kaikki oli mennyt "loistavasti" kuten lääkäri sanoi. 9 hedelmöittynyttä. Ei siis löytynyt syytä lapsettomuudelle.

Nyt yritän ottaa positiivisen mielen ja saada positiivista siihen testiinkin. Enää 2 viikkoa piinausta

 

[pilvenhattaralla]

Heips !

Ilmottaudun joukkoon. Olen 34 ja mies 37. Yritystä takana n. 3 vuotta.
Nyt naikkarilla tehty selvityksiä. Selitystä ei löydy. Ei ole endoa, putket on auki ja miehelle simpat ok. Hormoonit ok.

Hoidot aloitetaan Joulukuussa inssillä lokakuu meni luomuhoidolla.

Minullekin on puhuttu stressin aiheuttavan lapsettomuutta.

Niin sitä on ihan kamalasti, työn puitteissa. Muuten asiat OK
Joudun tekemään pitkiä työpäiviä ja ruokailu on satunnaista.

Olen jopa ajatellut tehdä 50% hetken, jos vaan rahat riittää.

Mutta täällä ollaan.... teidän joukossanne...lohduttaa, ettei ole ainut..

Olen kuitenkin käynyt "salaa" kaupoissa katsomassa vauvan vatteita"....
Se kuitenkin antaa minulle toivoa..

-Jonsku-

 

[Hymytyttö70]

loppui meidän IVF lyhyeen. pp7 alkoi jo vuoto. olisikohan meidän syy sitten se ettei kiinnity? alkion kuori voi olla niin kova, ettei siksi kiinnity (luin siitä diagorin sivuilta). Jälkitarkastus ja uuden hoidon suunnittelu on 7.12.

 

[minä vain]

Hei Hymytyttö70. Kurjaa, ettei hoito tuottanut toivottua tulosta! Itsekin kuulun ns. selittämättömien joukkoon ja mietin kovasti, voisiko minulla ongelmana olla kiinnittyminen. Minulla alkaa tuhruvuoto n. 7 päivän kuluttua ovulaatiosta, sitä jatkuu niin kauan kunnes kuukautisest alkaa. En ole lääkäreiltä kuullut mitään liittyen kiinnittymisongelmaan, sen toteamiseen tai hoitoon. Lääkäriin olen menossa ens viikolla ja seuraavaksi varmaan edessä inssi. Pitää kysyä tuota kiinnittymisasiaa myös. Jos kuulet lääkäriltäsi jotain kiinnittymiseen liittyen, niin tulethan ihmeessä kertomaan!! Tsemppiä ja jaksamista vaan meille kaikille.