Sektiosta toipuminen

Kertokaa kokemuksia miten olette toipuneet sektion jälkeen. Minkälaisia rajoituksia esim. nostelemisen suhteen tulee? Kertokaa muutakin.

 

Esikoseni leikattiin perätilan vuoksi.Leikkaus oli nopea mutta kovat kivut tulivat kun noin vuorokauden jälkeen leikkauksesta kun kipupumppu poistettiin ja piti nousta jalkeille.Leikkauksen jälkeen "komentavat" ylös ja jalkeille noin vuorokauden jälkeen leikkauksesta veritulpan vaaran vuoksi.
Ihmettelin/kadehdin silloin samassa huoneessa olevia äitejä,jotka jo melkein heti normaalin alatiesynnyksen jälkeen tomerana imettivät ja hoisivat vauvojaa kun itse makasin tuskaisena sängyn pohjalla.Ei sitä turhaan sanota,että sektioäidin kivut alkavat vasta silloin kun normaalin alatiesynnytyksen kokenut äiti alkaa toipua.
Nämäkin ovat hyvin yksillöllisiä kokemuksia ja jokainen toipuu/paranee/tuntee kivun eri tvalla.

 

Minä pääsin vasta kolmantena päivänä leikkauksesta sängystä ylös, kyljen kääntäminenkään ei onnistunut kahteen päivään, kaksi avustajaa siihen tarvittiin... kuudentena päivänä pääsin kotiin. Mutta toiset tietysti toipuvat nopeammin.

 

Kivunlievityskatetri irtosi minulta sairaalassa huomaamatta selästä ja leikkauspäivän iltana tulin tosi kipeeksi. Hengittämään ei kunnolla kyennyt. Sain sitten suoraan peppulihakseen muuta lievitystä, joka alkoi auttamaan.
Hartiapistos oli todella tuskallista , samoin ilmavaivat. Eli ilmaa oli mahassa mutta ei suolessa - aikas hankala niitä sitten piereskellä pois!

Joten päivällä siirtyi mun toipuminen tuon katetrin irtoamisen ansiosta mutta sitten kun pääsin jaloilleni niin tuntui, että en halua enää sänkyyn takaisin. Ja toisaalta tuntui mukavalta, kun pystyi istumaan mutta haavan varominen ponnistellessa on kyllä tärkeää!

 

Mullahan on toipuminen mennyt erittäin hyvin. Mut leikkattiin sunnuntai iltana, ja yöllä omas huonees käännyin jo kyljelleni. Olisin heräämössä kääntynyt mutta, kun ei annettu ja vuodin verta kuin häräänkurkusta. Aamulla, kun hoitsu nosti peiton olin kuin teurastettu alapäästä, kun olin niin paljon vuotanut Maanantaina iltapäivällä nousin ylös mutta hitaasti se tapahtui, koska hb oli 72 huimaili hiukkasen. Nostella ei saa kun vauvan painon verran. Mutta hyvät mieli mulle jäi vaikka olisi ihanaa seuraava synnyttää "normaalisti" , kun anopikin sanoi että sinähän pääsit vähällä. Mutta kaikki menee hyvin!!! :xmas:

 

Mulla toipuminen nopeaa. Kuuteen viikkoon leikkauksesta en saa nostaa mitään vauvaa painavampaa. Saunassa sain luvan käydä jo viikko leikkauksen jälkeen. Lue aiempia kommentteja noista muista SEKTIO avauksien alta.

:hug:

 

Että mikä ihmeen kipukatetri??! Minulle ei edes sellaista jätetty (katetri oli vain epiduraalia varten ja poistettiin leikkaussalissa) ja sain todellakin huonoja kipulääkkeitä vaikka kuinka anelin. Ja eikun ylös vaan 6 h leikkauksesta komensivat. No en kyllä päässyt kun meinasin pyörtyä jo vuoteen reunalle. Olin siis sikakipeä eli vaatikaa itsellenne kunnos kipulääkkeet jos siltä tuntuu, pyytämällä niitä ei nimittäin kaikkialla saa! Älkä antako henkilökunnan jyrätä teitä kuten minä annoin..

 

\

Minä pääsin vasta kolmantena päivänä leikkauksesta sängystä ylös, kyljen kääntäminenkään ei onnistunut kahteen päivään, kaksi avustajaa siihen tarvittiin... kuudentena päivänä pääsin kotiin. Mutta toiset tietysti toipuvat nopeammin.

Näin myös minulla. Kipupumppu ja valtavat määrät kipulääkkeitä muitakin sain.
Kohtu pakkaantui täyteen hyytymiä jotka poistuivat kuin olisin pissannut kasan viinirypäleitä. Se helpotti kanssa oloani.
Mutta hyvällä en muistele sectiotani ollenkaan, se on ollut elämäni rankin päivä, olin todella kipeä!
nyt aikaa reilu viikko ja eilen sain tikit pois ja se helpotti taas oloani =)
Että nyt alkaa elämä pojun kanssa kotona luistaa ja joulua odotellaan =)

 

Molemmat lapset sektioitu ja ekalla kerralla kuntouduin melko nopeasti. Ei jälkisupistuksia ja kivulievitys tabletein. Muutossa oli apuna jo kolme viikkoa synnytyksestä.
Toisella kerralla oli kovat jälkisupistukset ja oli kipukatetri, kiitos siitä Molemmilla kerroilla pysähtynyt synnytys ja leikattu illalla ja seuraavana päivänä olen itse käynyt suihkussa.

 

Minut leikattiin suunnitellusti viikkoa ennen laskettua-aikaa. Heräämössä olin pari tuntia leikkauksen jälkeen ja kun pääsin osastolle, tuntui, että olis voinu heti nousta. Minut leikattiin aamupäivällä ja samana iltana sain eka kerran luvan nousta ja mennä hoitajan kanssa vessaan. Meni ihan hyvin. Vähän huimasi, koska verta oli mennyt aika reilusti. Söin kipulääkettä (Ketorin-tabletteja) 8 tunnin välein kolme päivää, koska niin sairaalassa käskivät. Ei tullut mitään kauheita kipuja. Leikkaava lääkärini ompeli itsestään sulavilla tikeillä, joten niitäkään ei tarvinnut poistaa. Haava parani nopeasti ja siististi. Alkuaikoina kotiin tultua tuntui, että tyhjä vatsanahka kävellessä "painoi" haavaa niin, et teki mieli tukea käsin siitä haavan yläpuolelta. Nyt 5 ja 1/2 kk leikkauksen jälkeen arven alue (lähinnä siitä yläpuolelta) on hiukan kummallisen tuntuinen, johtuen leikkauksen aikana poikki menneistä hermoista. Alue normalisoituu varmaa noin vuoden kuluessa leikkauksesta. (Näin olen kuullut..)
Ensimmäisen kuukauden aikana ei saisi nostella muuta kuin vauvaa, ei edes imurointia suositella. Voi ottaa rauhassa ihan luvan kanssa!
Ei minulle ainakaan jäänyt huonoa muistoa sectiosta ja hyvä niin, koska mahdolliset tulevat vauvanikin joudutaan leikkaamaan suunnitellusti.