sektiosta toipuminen

[kimu]

Hei kaikki jolle on tehty sektio!

Itselleni tehdään sektio selkävamman takia, ja olisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksianne sektiosta itsestään ja toipumisesta.

Eli kuinka pian olitte jalkeilla? Nukutus vai epiduraali? Pystyittekö hoitamaan vauvaa miten nopeasti? Miten leikkaushaava parani? Hoitohjeita haavaan? Oliko mies/ tukihenkilö mukana? Jälkivuoto..imetys...

Kaikki kokemukset ja tiedot otan innolla vastaan. Lähellä kaikki ovat synnyttäneet alateitse, joten juttuseura on hiukan vähissä!

Etukäteen kiittää
kimu

 

[äiti lokakuu]

minulle tehtiin toinen sektio 13.10.04 (edellinen 2001) lapsen suuren koon vuoksi. sektio oli suunniteltu. toimenpide tehtiin spinaalissa. mitään esilääkitystä ei saa ennen toimenpidettä, mutta ei sitä tarvitsekaan. ei ole mitään jännitettävää. leikkurissa menee noin 1,5 tuntia ja heräämössä 2 h. lääkitys on molemmilla kerroilla ollut niin hyvä että olen ollut täysin kivuton. mitään pahoinvointia ei ole tullut. vauvan näkee heti kun se on "syntynyt" ja heräämöön pojat on tuotu kun ensimmäistä kertaa imetetään. minulle molemmat toimepiteet on tehty aamupäivästä. iltasella olen jo jalkeilla ollut. imettänyt olen vuoteessa. kipulääkitys on pitänyt haavakivun poissa ja kannattaa pyytää lisää lääkettä jo tuntuu kipua, toipuminen on nopeampiaa kun on kivuton ja voi liikkua. pissakatetri on poistettu seuraavana aamuna, jotta on yön saanut vielä nukkua ilman vessassa hyppäämistä (nestetytetään aika paljon päivän aikana suoraan suoneen). itselläni vuoto on leikkauksessa ollut 800 ml. alapää vuoto suhteellisen vähäistä, muttta kestää 3-6 viikkoon. parin viikon jälkeen vuotoon riittänyt pikkuhousunsuoja. tietysti on yksilöllistä. haavaa olen suihkuttanut n.3 minuutia vedellä aamua iltaa ja kuivannut hyvin. haavaa kannattaa seurata tarkasti, itselläni ei ole tulehtunut. sektion jälkeen imetys on sujunut yhtä hyvin kuin alateitse synnyttäneillä. imetin 9 kk ensimmäiseltä. tsemppiä sulle ! ei huolta, kaikki menee varmasti hyvin.

 

[auvi]

Mullekin on tehty sectio kaksi kertaa mutta perätilan vuoksi. Kokemukset mol. kerroilta tosi hyvät vaikkakin eka sectio tehtiin kiireellisenä. Epiduraalissa molemmat ja mieskin oli mukana. Paljoa siinä ei tietty näkemään pääse, kun siellä sermien takana ollaan piilossa mutta juttuseurana jees.
Molemmista sectioista toivuin tosi nopeasti, tyyliin maanantaina leikattin ja perjantaina kotiin, tosin vaikuttaahan tuohon haavan paraneminen ja muu kunto.
Aika samat systeemit kyllä oli kaikkinensa kuin ed. vastaajalla joten tsemppiä sulle ja onnea muuten vauvan odotukseen
:flower: =)

 

[Marenki]

Mulla kolme sektiota takana 1992, 2001 ja 2003. Kaksi kiireellistä ja yksi suunniteltu. Kaksi ensimmäistä leikattu poikkiviillolla ja kolmas pystyviillolla. Kaikki leikattu puudutuksessa. Ensimmäistä synnytystä lukuunottamatta hyviä kokemuksia. Ei tarvitse pelätä, vaikka turhaan näin sanonkin. Jännitys on valtava kuitenkin!!! Mutta ennen leikkaussaliin menoa rentouta itsesi, ajattele kaikkea muuta tai yritä ainakin. Varsinkin siinä vaiheessa kun puudutusta yms. tehdään ja sitä mahaa aukaistaan. Hoitajat kyllä juttelee siinä seurana ja ihan muita asioita kuin sitä mitä tehdään. Turha jännitys ja pelko häviää. Mutta kun tietää miten mahtavan palkinnon siitä hommasta saa niin kestää mitä vaan.
Nuorimmainen syntyi klo 9.11 ja jalkeilla olin jo iltapäivällä klo 16.00 maissa juoksemassa pitkin sairaalan käytäviä. Varovasti ja nopeasti kun lähtee liikkeelle niin toipuminen on nopeampaa, kuin jos jäisi petin pohjalle. HOitajat kyllä kannustavat liikkumaan. MUTTA VAROVASTI. Alussa saattajien kanssa. Maito nousi rintoihin parilla ensimmäisellä kerralla n. neljäntenä päivänä ja kolmannella kerralla jo toisena päivänä sektiosta!!! Imetys sujui loistavasti. Haava oli h...vetin kipeä siihen saakka kunnes tikit poistettiin. Ne tikin p...rulaiset painaa ja kiristää sen verran. Mutta sitten helpottaa kun viikon päästä sektiosta ne saa pois. Sitten pitääkin erittäin varovainen haavan kanssa olla. Pystyviilto parani nopeammin ja aiheutti vähemmän kipuja kuin poikkiviilto.
Hoitajat antavat sairaalasta hyvät ohjeen haavanhoitoon. Mulla parani pienet tulehduksen alut tosi hyvin kun suihkuttelin haavaa 2 - 4 kertaa päivässä, annoin ilmakylpyjä tisseille ja haavalle joka suihkuttelun jälkeen. Nännit nimittäin aukesivat heti alussa. Oli pari märkivää tulehduksen alkua joita suojasin myös kevyellä harsotaitoksella. Sitten mies avuksi nostoissa ja sen sellaisissa. Alussa keskityt vaan vauvan hoitoon. Raskaimmat kotityöt sun muut isin niskoille. Haavan paraneminen kestää n. 6 viikkoa jonka jälkeen voi alkaa "treenaamaan" niitä kotitöitä. Varovasti kuitenkin, pikku hiljaa. Maha saattaa olla omituisen tuntuinen n. vuoden, tunnottoman oloinen tms. Mutta palautuu ainakin osittain. Kaikkein hassuinta tässä on ollut se, että joka kerran mahanseutu jotenkin muuttuu kuin useita sektioita tehdään. Olen jo tullut sinuiksi asian kanssa.

 

[LeLu]

Mulle on tehty hätäsektio nukutuksessa. Kaikki meni tosi hyvin, haava ei ollut yhtään kipeä ja seuraavana päivänä laitettiin kävelemään ja vauvaa hoitamaa. Alateitse syntyi ensimmäinen ja se oli karmea kokemus, joten suosittelen lämpimästi leikkausta, vaikka olinkin taju pois. Jälkituntemukset olivat tosi hyvät. Ja maito nousi pari päivää leikkauksesta.

 

[äiti]

Minullekin tehtiin sektio viime kesänä. Synnytystä yritettiin ensin alateitse tuloksetta. Vauvan sydänäänet laskivat aina supistuksen yhteydessä, joten päädyttiin leikkaukseen. Jotenkin olin ehkä helpottunut, koska pelkäsin synnytystä.
Leikkaus tapahtui epiduraalilla ja meni tosi nopeasti. En tosin heti saanut nähdä pikkuista, koska lääkäri halusi ensin tarkistaa että kaikki on kunnossa. Mies sai olla mukana ja hän pääsi heti vauvan luokse kun lääkäri oli tarkistuksensa tehnyt. Vauva tuotiin sitten rinnalle jonkin ajan päästä, kun oli pesty ja kapaloitu.(Ja minut tietysti ommeltu.)
Luulin, että haava olisi paljon kipeämpi. Särkylääkettä ei tarvinnut ottaa kuin 3pv. Olihan haava kipeä, kun nousi sängystä ylös. Katetri poistettiin vuorokauden päästä ja sen jälkeen vessa ja kylpyreissut sujui ihan hyvin. Haava parani hyvin eikä ollut mitään tulehduksia.
Imetys sujui ihan kohtalaisen hyvin sängyssä. Maitokin nousi n. 3vrk sektiosta.
Uskoisin, että olisin ollut paljon kipeämpi jos olisin synnyttänyt alakautta. No, sitähän ei voi tietää. Hyvillä mielin olen joka tapauksessa, että kaikki meni hyvin. Tsemppiä vaan sinullekin!

 

[ritulii]

Mullekkin on tehty 2 sectiota. Toinen kiireellinen ja toinen suunniteltu. Kummastakin olen ollut jalkeilla samana iltana. Jälkivuotoa kyllä piisaa ( olin yllättynyt ekalla kertaa kuinka paljon!).
Kummatkin pojat olen imettänyt reilun vuoden ikään, eli ei vaikuta siihen
Toisen leikkauksen jälkeen olin kyllä haavasta kauemman kipee kun ekasta. Mutta kätilö varoittikin minua siitä. Ekan kaa olin siitä tosi kipee noin viikon ja toisen kans reilut 2 viikkoa. Onneksi mies on ollut isyyslomilla, saa nostella vauvaa ja vaimoa pedistä
Tsemppiä!

 

[kimu]

Moikka!

Kiitos kaikille kokemuksensa jakaneille. Ja kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan kyllä.

Leikkaus itsessään jännittää ja toipuminen pelottaa. Tai siis jos en toivukkaan kunnolla! Mulla on tään selkävamman takia selkäkipuja lähes koko ajan. Jokainen istuminen, nouseminen, makuulle käyminen, sieltä nouseminen jopa kävely ja seisominen saavat aikaan tosi kovat kivut.
Toivon kyllä hartaasti, että selkäkivut vähenee leikkauksen jälkeen, (ainakin vauvan painon verran) vatsan puolelle tulee kuitenkin haavasta aiheutuvia kipuja.

? Tarvitsitteko kotona apua ja kuinka kauan leikkauksesta toipuessanne??

Lisää juttuja aiheesta odottelee
kimu

 

[auvi]

Mulla kun oli noita tenavia kolme jo ennestään mutta reilusti vanhempia (siis koululaisia jo) niin ulkopuolista apua emme tarvinneet. Sattui niin hyvä tsägä että mies oli viikon sairaslomalla ja sitten putkeen kesäloma niin pärjäiltiin hyvin. Tokan section jälkeen mies oli kaks viikkoa isyyslomalla ja sitten olinkin jo päivät omillani. Toivuin kyllä nopesti joten silloinkaan ei ulkopuolista apua tarvittu. =)

 

[metsänpeikko]

Minulle on tehty neljä suuniteltua sektiota. Ihmeekseni täältä luen, että monet ovat päässeet jo samana päivänä jalkeille. Kyllä minä olen joutunut kärsimään petinpohjalla leikkauspäivän ja aina on leikattu aamulla. Muutos kolmesta ekasta on tullut sen verran, että syömistä saa jo leikkauspäivänä .
Tähän viimeiseen mies pääsi mukaan leikkuriin ja vauvakin kävi isän kanssa heräämössä.Minulla toipuminen edennyt hyvin. Nyt tästä viimeisestä kun ei tarvinnut olla laitoksella tikkien poisottoon asti niin lähdin jo maanantaina kotiin kun perjantaina leikattiin. Mies oli isyyslomalla ja kesälomia jäi myös tuohon joten kuukauden oli yhteensä kotona. Selkeästi nopeammin paranin kun mies oli aktiivisesti hoitamassa lasta eikä minun tarvinnut paljoa nostella yms.
Kipulääkeitä en ole pahemmin tarvinnut leikkauspäivän jälkeen muuten kuin jälkisupistuksiin kolmannen ja nyt tämän nelosen kanssa. Ne kun tuntuvat vain kerta kerralla olevan nasakampia.
Tärkeintä on minusta ehkä se, että muistaa ja siäistää sen, että on leikattu silloinkin kun olo on jo hyvä. Minulla ainakin vointi koheni nopeasti joten oletti olevansa täysin toipunut. Itse menin aikoinaan tasan 2 kuukautta leikkauksesta navettatöille (kannulypsy ja käsin sonnat pihalle jne) jolloin alkoi heti vähän tipputtelemaan. Sain pienoisen saarnan tuolla tk:ssa kun niin nopeasti lähdin raskaisiin hommiin.

 

[ViaValeria]

Hei,
ahtan lantion ja perätilan vuoksi meidän neiti syntyi sektiolla. Haava parani nopeasti, kävin suihkussa seuraavana päivänä ja tepastelin pitkin sairaalan käytäviä.

Haavasta tuli joku tulehdus, olin antibioottitiputuksessa 7 yötä sektion jälkeen ja kuume 40 asteessa kaikki yöt, päivisin ei mitään.. Paranin siitäkin hyvin.

Suuri ongelma oli jälkivuoto. Se ei loppunut. Neiti syntyi kesäkuussa 2003 ja marraskuun alussa pääsin kaavintaa, kun jakuva vuoto yltyi niin, ettei tamppooni ja 2 sidettä pidellyt verenvuotoa niin paljoa, että olisin päässyt wc:stä makuuhuoneeseen ja takaisin.

Elättelen toiveita, että toisen kanssa kaikki sujuisi paremmin.