Sektiosta ja siitä toipumisesta kokemuksia(mieluiten positiivisia :) )

["Veera"]

Sain kuulla että joudun suunniteltuun sektioon. Edellinen syntyi alakautta eikä alatiesynnytyksestä oo kun hyviä muistoja joten tämä sektioasia kauhistuttaa.

Lähinnä mietin missä kunnossa sitä on sitten samana ja seuraavana päivänä, pääsenkö itse edes sängystä ylös vai pitääkö siellä vaan maata ja odottaa että joku antaa vauvan rinnalle? Voinko pitää vauvaa vierihoidossa silloin jos isä ei ole paikalla? Päivät toki isä siellä on mutta yöksi ei voi toki jäädä, onko vauva sitten pakko antaa kansliaan vai voinko imettää yölläkin?
Läjinnä tuo imetyksen onnistuminen ja että sais olla vauvan kanssa tiiviisti alusta lähtien olis mulle tärkeitä. Esikoinenkin oli sellainen että halus nimenomaan öisin nistattaa sitä maitoa ja olla tiiviisti rinnalla, ja sen ansiosta se imetys varmaan hyvin lähtikin käyntiin..

 

["Miili"]

Mulla eka (ei suunniteltu) sektio ja toinen alatiesynnytys. Molemmissa hoidin ihan normaalisti vauvaa, en ollut kipeä eikä oleminen hankalaa.Haavaa suihkuttelin kotona jonkun aikaa. Ei mitään pahaa sanottavaa kummastakaan tavasta synnyttää.

 

[Señora]

Mulle tehtiin suunniteltu sektio ja toivuin paremmin kun olisin odottanut. Vauva tuotiin jo heräämöön rinnalle ja 8 tuntia leikkauksesta kävelin itse kahvioon. Sairaalassa sain buranaa ja panadolia, kotona en tarvinnut särkylääkkeitä ollenkaan. Vauva oli yöt mun kanssa, ekana yönä en uskaltanut ottaa viereen kun olin niin vahvasti lääkitty Kolme päivää sairaalassa ja sitten pääsin kotiin. Ainoa ongelma oli se, että maito nousi vasta 5 päivää sektiosta.

 

["Veiras"]

Mulle tehtiin hätäsektio ja jalkeilla olin jo muutaman tunnin päästä. Pari päivää oli pientä haavakipua. Vauvaa olisin voinut täysin hoitaa, mutta lapsi oli tehohoidossa, joten hoitajana olivat jotkut muut. Itse sektiosta ja siitä toipumisesta ei kuitenkaan ole huonoa kokemusta.

 

[Ken guru]

Eka päivä meni vähän sumussa. Vauva syntyi klo 15, ja seuraavana aamuna vasta bambin jaloin räpelsin itseni niin pystyyn että pystyin pitämään vauvaa sylissä muuten kuin sängyssä.

Mutta siitä se sitten lähti. Sektiossa saadut puudutteet ja kipulääkkeet kantoivat pitkälle, enkä kokenut että missään vaiheessa olisin ollut erityisen kipeä.

Erittäin hyvin ja nopeasti toivuin. Viikko sektiosta lopetin kaikkien särkylääkkeiden syömisen, siihenkin asti pärjäsin hyvin panadol+burana coctaililla kotona ollessa, ja pystyin kyllä vauvaa hoitelemaan.

Niin, ja sairaalasta pääsin su aamuna klo 10 kun vauva syntyi to klo 15.

 

[Madicken04]

Neljä kivutonta sektioa ja neljä kappaletta täysimetettyjä vauvoja (joista kaksi vanhinta saivat sairaalassa ekoina päivinä lisämaitoa tarpeesiinsa). Meillä sairaala oli äiti-lapsi-ystävällinen eli vauvoista ei joutunut olemaan erossa ollenkaan ellei ollut jotain erityistä hoidon/tarkkailun tarvetta.

Vauvojen hoito onnistui hyvin, silloinkin kun mies ei jäänyt osastolle. Jalkeilla olin 6-8h vauvojen syntymän jälkeen. Kotiutumiset tapahtuivat 2-4pv iässä.

 

[PossuX]

Minulla takana yksi alatiesynnytys ja yksi suunniteltu sektio, molemmista hyvät kokemukset.

Sektion jälkeen vauva tuotiin rinnalle heräämöön ja sen jälkeen pystyin ihan hyvin hoitamaan vauvaa. Isä oli mukana sairaalassa koko sen ajan minkä sai. Yöllä olisi kyllä tarvittaessa saanut kätilön/yöhoitajan apuun esim. nostamaan vauvan syliin tms.

Sektio ke kl 15, kotiin pe luonaan jälkeen. Sairaalassa sai burana-panadoliyhdistelmää. Kotona otin pari päivää vielä buranaa tulehdusvaaran takia, en ollut kipeä. Joten erittäin positiiven kokemus tuo sektio kaiken kaikkiaan.

 

["hui"]

Sectio on vaarallista siihen voi kuolla. sitäpaitti eikö olisi kivempi oikeasti SYNNYTTÄÄ!

 

[Vieeras]

Eka sektio, tyttö syntyi klo 17 , sen illan ja yön olin sängyssä, kertaalleen sain lihakseen pistettävää kipulääkettä. Seuraavana päivänä kävelin jo omin jaloin ja aloin opetella vauvan hoitoa. Kotouduin 5. Vrk sektiosta ja heti kotiin päästyä lähin koiran kanssa "lenkille".
Kotona en käyttänyt mitään kipulääkkeitä

 

["Mie"]

Mulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Sen ekan päivän makasin vain sängyssä, puoli-istuvan asentoon pääsin kun nostin sitä sängynpäätyä siitä napista, mutta sekin teki kipeää. Vauva oli ekat 8h keskolassa joten kerkesin hieman toipua leikkauksesta ennenkuin sain vauvan viereen, vaikka harmitti kyllä kun en nähnyt omaa vauvaani kunnolla kuin vasta 8h syntymän jälkeen Illalla sitten mies aina nosti vauvan mun viereen et pystyin kokeilee imetystä. Maito tosin nousi kunnolla vasta kolmantena päivänä. Ekan yön vauva oli siellä kätilöiden toimistossa hoidossa, vai mikä lie "vauvala" se nyt olikaan. Seuraavana aamuna sitten nousin hoitajan avustamana ylös, sattu ihan perhanasti, mut pyysin sitten lisää kipulääkettä niin helpotti, ja aloin pikkuhiljaa liikkumaan ja sain vauvankin vierihoitoon päiväksi ja seuraavaksi yöksi.

Itse haava parantui kyllä tosi hyvin, oli jo alle viikossa silleen "umpeutunut" eikä märkinyt ollenkaan. Parin viikon päästä muistaakseni ei ollut lainkaan mitään kipuja. Kumartelua piti aluksi vähän varoa, mutta muuten olin ja elin ihan normaalisti.

4 yötä olin sairaalassa.

Tsemppiä!

 

["jaajaa"]

Illalla kävelin kun päivällä oli sektio. Kotiuduin pari päivää myöhemmin. Haava oli kipeä noustessa (eli kun käyttää vatsaa) joten muista nousta kyljen kautta niin ei rasitu myöskään vatsalihakset. Lääkettä saa niin paljon kun on tarvis ja kotiin saa tarvittaessa reseptillä särkylääkettä. Eli minun kokemuksen mukaan nouseminen sattuu, mutta kannattaa mahdollisimman pian nousta ja alkaa liikkumaan, vuodepotilaaksi ei tarvitse ruveta (paitsi niin kauan kun puudutus vaikuttaa ja saadaan katetrit sun muut pois ja sinusta alkaa tuntua että voisit kokeilla nousemista).

Sektio ei vaikuta itsessään imetykseen tai maidontuloon mitenkään. Pidä vauvaa rinnalla ja imetä niin sujuu ihan samalla tavalla kun alatiesynnytyksen kanssa. Jos tarvitsen apua niin hälytä hoitaja sillon kun mies ei ole paikalla, vaikka nostamaan se vauva tissille ja tissiltä pois, sitä varten ne siellä ovat että auttavat Siellä on hoitajan 24/7 joten voit hyvin öisinkin imettää mikäli vain jaksat. Vierihoidon voit päättää ihan itse, ei sektio sitä ainakaan estä ellet ole ihan pökerryksissä lääkkeistä ettet tajua mistään mitään.

 

[Ken guru]

[QUOTE="hui";29214178]Sectio on vaarallista siihen voi kuolla. sitäpaitti eikö olisi kivempi oikeasti SYNNYTTÄÄ![/QUOTE]

Nomut synnyttele sä sitten jos se sulle parhaiten käy.

Meillä käynnistettiin synnytystä neljä kokonaista päivää, eikä se vauva sieltä vaan syntynyt. Onneksi saatiin ulos sektiolla (42+3). Pakko olikin jo ottaa kun kalvojen puhkaisusta oli jo yli 1vrk.

 

["..."]

Kaksi suunniteltua sektiota takana, ja pelkästään positiivisia kokemuksia. Vauvan sain viereen heti kun pääsin heräämöstä, ja vierihoidossa oli yötäpäivää vaikka isä ei ollut paikalla. Leikkauksen jälkeen meni muutama tunti kun olin jo ylhäällä ja lähdin kanttiiniin kahville. Ekasta olin neljä yötä sairaalassa, tokasta kaksi. Toipuminen oli nopeaa enkä särkylääkkeitäkään tarvinnut kuin pakolliset panadolit mitkä ne antoi varalta.
Imettämiseenhän kätilöt ja hoitajat kyllä kannustavat, mutta sektion jälkeen maito ei välttämättä nouse ihan heti, vaan vasta muutaman päivän päästä.
Tsemppiä, hyvin se menee!

 

[? Flo]

Minä yritin mottasta hoitajaa tai lääkäriä kun tuli sitä kohtua painelemaan sektion jälkeisinä päivinä. Muista pyytää kunnon kipulääkkeet ennen tuota. Muuten ei huonoa kokemusta.

 

["Mie"]

[QUOTE="hui";29214178]Sectio on vaarallista siihen voi kuolla. sitäpaitti eikö olisi kivempi oikeasti SYNNYTTÄÄ![/QUOTE]

Varmaan tarkoituksella provoilet? Mutta vastaan silti..

Aina ei vaan ole mahdollista synnyttää alakautta, joskus se sektio voi olla turvallisempi vaihtoehto vauvalle, sekä äidille.

Minulle tehtiin sektio perätilan vuoksi, kuten edellisessä viestissäkin jo mainitsin. Toki olisin voinut koittaa perätilasynnytystäkin, mutta lääkäri arvioi vauvan pään sen verran isoksi, ettei se olisi välttämättä mahtunut alakautta. Ja perätilasynnytykseen liittyy myös paljon enemmän riskejä kuin tavalliseen synnytykseen, vauva voi saada vaikka hapenpuutetta yms. Tiedän että joskus perätilasynnytykset voi olla jopa helpompia ja nopeampia kuin tavalliset, mutta ihan vain näin esimerkkinä nyt kirjoitin että miksi joskus se sektio voi olla turvallisempi vaihtoehto vauvalle ja äidille.

 

[Veera (ap)]

[QUOTE="hui";29214178]Sectio on vaarallista siihen voi kuolla. sitäpaitti eikö olisi kivempi oikeasti SYNNYTTÄÄ![/QUOTE]

Juu kiitos vaan, mielellään synnyttäisin alakautta. Koitin kovasti neuvotella tästä mutta lääkärit ei antaneet lupaa. toivottavasti selviän hengissä.

kiitos muille kovasti ettäkerroitte kokemuksistani. Tuohon olen trittänyt varautua että maison nousussa kestää kun tisseillekin tulee yllätyksenä se syntymä..

 

[Veera(ap)]

Juu kiitos vaan, mielellään synnyttäisin alakautta. Koitin kovasti neuvotella tästä mutta lääkärit ei antaneet lupaa. toivottavasti selviän hengissä.

kiitos muille kovasti ettäkerroitte kokemuksistani. Tuohon olen trittänyt varautua että maison nousussa kestää kun tisseillekin tulee yllätyksenä se syntymä..

Siis että kerroitte kokemuksistanne..

 

[Ken guru]

Juu kiitos vaan, mielellään synnyttäisin alakautta. Koitin kovasti neuvotella tästä mutta lääkärit ei antaneet lupaa. toivottavasti selviän hengissä.

kiitos muille kovasti ettäkerroitte kokemuksistani. Tuohon olen trittänyt varautua että maison nousussa kestää kun tisseillekin tulee yllätyksenä se syntymä..

Mulla kesti muutaman vuorokauden ennen kuin maito nousi.

 

["Mie"]

Itsekkin olisin kovasti halunnut synnyttää alakautta. Koko raskausajan tavallaan odotin synnytystä enemmän innoissaan kuin kauhuissaan, pahin pelkoni oli juuri sektioon joutuminen. Ja kuinkas sitten kävikään, rv36 neuvolalääkärin tarkistuksessa huomattiin että jaahas, vauveli onkin perätilassa, parin viikon päästä tehtiinkin sitten jo sektio. Sektio pelotti ihan pirusti, mutta hengissä selvisin. Toivon kyllä että vielä joskus saisi synnyttää alakautta

 

[viisikymppinen isoäiti]

eka yö on tietty pahin. ja kipee on. mutta ei ne sinne sängynpohjalle anna jäädä makaamaan. vaan viimeistään seuraavana päivänä ajavat ylös. itselle tehtiin hätäsektio yöllä ja kyllä ne jo puolen päivän aikoihin vessaan ajoivat. tuovat vauvan kyllä rinnalle imemään. ja vuorokauden kuluttua hoidin vauvani jo ihan itse.

 

[Lispetti]

[QUOTE="Miili";29214075]Mulla eka (ei suunniteltu) sektio ja toinen alatiesynnytys. Molemmissa hoidin ihan normaalisti vauvaa, en ollut kipeä eikä oleminen hankalaa.Haavaa suihkuttelin kotona jonkun aikaa. Ei mitään pahaa sanottavaa kummastakaan tavasta synnyttää.[/QUOTE]

Näin minullakin.


Sen aikaa isä/hoitohenkilöstö huolehti vaavasta kun oli vintti pimeänä (olin nukutettuna).
Heti kun silmät sai auki niin isukki siirsi vaavan tissille.:heart:

Hoitohenkilöstö kyllä auttaa sinua öisin syötöissä sun muissa, ei hätää.

Heti seuraavana päivänä jo kävelin.

Arpifobisena olen äärettömän tyytyväinen leikkausjälkeen! Leikkausviilto tehtiin vaakaan bikinirajaan. Arpi oli mitättömän pieni, siisti ja nyt sitä ei enää kunnolla erota.

 

["vieras."]

Pakko olikin jo ottaa kun kalvojen puhkaisusta oli jo yli 1vrk.

Ei se mikään pakko ole, mutta toki aina lähempänä sektiota ollaan mitä kauemmin vesien menosta on kulunut aikaa.

 

["Mies"]

[QUOTE="hui";29214178]Sectio on vaarallista siihen voi kuolla. sitäpaitti eikö olisi kivempi oikeasti SYNNYTTÄÄ![/QUOTE]

Nyt ollaan Suomessa, joten se on ihan vain sektio.

 

[Ken guru]

[QUOTE="vieras.";29214337]Ei se mikään pakko ole, mutta toki aina lähempänä sektiota ollaan mitä kauemmin vesien menosta on kulunut aikaa.[/QUOTE]

Niin no, muodostuuhan sitä lapsivettä koko ajan uudestaan. Mun kohdalla tosiaan ei näyttänyt merkkiäkään siitä että synnytys olisi edes alkanut lähteä käynnistymään. Että aika pitkälle siinä olisi lisäsynnytystunteine menty, jos niitä omia suppareita olisi lähtenyt jossain vaiheessa tulemaan. Nytkin oli kalvojen puhkaisusta 1,5 vrk kun sektio aloitettiin.

 

[Rosabella]

Molemmat lapset syntyivät sektiolla. Imetys onnistu vasta kotona molempien kohdalla, kun maito nousi vasta monien päivien jälkeen synnytyksestä mikä tosi harmillista vaikka miten yritti sairaalassa niin ei tipan tippaa, kotona sitten tulikin tulvimalla Vierellä vauvat ovat olleet lähes koko ajan. Molemmissa olen vasta seuraavana päivänä noussut ylös ja lähtenyt kävelemään ja se eka päivä on ollut kyllä aika kamala kun on niin sänkyyn sidottu. Mutta sitten kun pääsee ylös niin olo on tosi hyvä, kiitos hyvien kipulääkkeiden. Yskiminen vaan sattuu haavaan.