\
Oon samaa mieltä! Tällä palstalla todellakin lytätään ne, jotka ei toitota tuota "VAADI SEKTIOTA"-fraasia. Ei se sektio ole kuulkaa mikään maailman pelastus ja ratkaisu ongelmiinne. Miksiköhän maailman terveysjärjestö WHO:kin suosittelee että sektioita saisi olla korkeintaan 15% kaikista synnytyksistä. Ymmärrän kyllä että lapsuuden traumat voivat jättää trauman alapäätutkimuksiin ja synnyttämiseen, muttei sektion vaatiminen kuuntelemattakaan mitä siihen vastataan ole mikään ratkaisu ongelmaan! Pelosta kannattaa aina puhua ja traumoja selvittää vaikka ne oliskin tapahtunut lapsuudessa jättänyt jälkeensä pelon synnyttämistä kohtaan. Pelko jää vain kytemään sisimpään sektion jälkeenkin.. Jos sitten yksinkertaisesti ei pysty synnyttämään alakautta niin sitten saa sektion, ketään ei muuhun pakoteta. Mut voin sanoa että itselleni on jäänyt pelko sektiota kohtaan. Olen sen kokenut vauvan poikkitilan vuoksi. Alatiesynnytys meni taas hienosti ja luonnollisesti. Erityisesti sektiossa tuntui kamalalta kun oli täysin muiden armoilla ensin puutuneena kylmässä valoisassa leikkaussalissa ja sen jälkeen hoitajien armoilla osastolla, kun ei edes omaa alapäätään pystynyt pyyhkimään. Alatisynnytyksessäni pystyin koko ajan osallistumaan ITSE synnytykseeni.
Alkuperäinen kirjoittaja 07.09.2006 klo 10:55 Vieras kirjoitti:Rauhoittukaa nyt!
Terapian tarjoaminen on kyllä minunkin mielestä ihan aiheellista raiskaus yms. tapauksissa. Ei kai siinä mitään pahaa ole? Te "inhimilliset ymmärtäjät" tässä tunnutte olevan kaikkein ennakkoluuloisimpia. "Terapiaa tarvitseva hullu"?? Tämä on ihan teidän omaa keksintöä. Ei terapia tee ihmisestä "hullua". Päätäkin on ihan hyvä välillä hoitaa. Samalla lailla voisin neuvoa hammassärystä kärsivää menemään hammaslääkäriin kuin tässä tilanteessa terapiaan.
Se on sitten ihmisen oma asia mitä apua hakee/ottaa vastaan, mutta kai sitä ehdottaa saa (joskus näitä asioita ei itse näe ennen kuin joku ne sanoo)? Kaikki muut kuin "vaadi sektiota" kommentit lytätään tällä palstalla maan rakoon. Kannattaa myös muistaa, että ei terapia ja sektio sulje toisiaan pois.
Oon samaa mieltä! Tällä palstalla todellakin lytätään ne, jotka ei toitota tuota "VAADI SEKTIOTA"-fraasia. Ei se sektio ole kuulkaa mikään maailman pelastus ja ratkaisu ongelmiinne. Miksiköhän maailman terveysjärjestö WHO:kin suosittelee että sektioita saisi olla korkeintaan 15% kaikista synnytyksistä. Ymmärrän kyllä että lapsuuden traumat voivat jättää trauman alapäätutkimuksiin ja synnyttämiseen, muttei sektion vaatiminen kuuntelemattakaan mitä siihen vastataan ole mikään ratkaisu ongelmaan! Pelosta kannattaa aina puhua ja traumoja selvittää vaikka ne oliskin tapahtunut lapsuudessa jättänyt jälkeensä pelon synnyttämistä kohtaan. Pelko jää vain kytemään sisimpään sektion jälkeenkin.. Jos sitten yksinkertaisesti ei pysty synnyttämään alakautta niin sitten saa sektion, ketään ei muuhun pakoteta. Mut voin sanoa että itselleni on jäänyt pelko sektiota kohtaan. Olen sen kokenut vauvan poikkitilan vuoksi. Alatiesynnytys meni taas hienosti ja luonnollisesti. Erityisesti sektiossa tuntui kamalalta kun oli täysin muiden armoilla ensin puutuneena kylmässä valoisassa leikkaussalissa ja sen jälkeen hoitajien armoilla osastolla, kun ei edes omaa alapäätään pystynyt pyyhkimään. Alatisynnytyksessäni pystyin koko ajan osallistumaan ITSE synnytykseeni.