Sektio vs alatiesynnytys

[Edellinen..?]

Jatkan vielä vatsalihaksista:

Minulla vatsalihakset eivät siis palautuneet millään tavalla entiselleen. Olen ollut kilpaurheilija aikaisemmin ja myöhemminkin urheillut paljon. Vatsa on ollut littana ja lihakset hyväkuntoiset. Synnytyksen jälkeisten erilaiste palautumiseen tähtäävien jumppien lisäksi kävin myös raskausaikana mm. joogassa ja lantionpohjanlihakset olivat hyvässä kunnossa. Kuulin myöhemmin, että jos on ollut hyvät vatsalihakset, niiden palautuminen on vaikeampi sektion jälkeen kun pienempien ja löysempien vatsalihasten. En tiedä, mikä fysiologinen juttu siinä on takana.

Minulla vajaassa 1,5 vuodessa vatsa ei ole kaikesta yrityksestä huolimatta palautunut, vaan etenkin urheilun jälkeen näyttää samalta kuin puolessa välissä raskautta. Lisäksi lihakset ovat jatkuvasti kireät ja alavatsa koskiessa lähes tunnoton. Nyt toinen raskaus käynnissä ja jatkuva alavatsakipu. Jotain siis ilmeisesti jäi pieleen.

Milloin aloitit vatsalihasten treenaamisen? Onko lihaksissa voimaa, eli pääsetkö selälläsi maaten ylös vatsalihaksilla?

 

[dariel]

Sulla on vissiin käynyt sitten joku leikkausmoka kun tuollaista vaivaa? Tutuillani ei sektiosta ole tullut mitään. Mikähän mennyt pieleen? Vatsalihakset "revitään"auki sektiossa,mutta ommellaan kiinni. Kestää hetken kunnes palautuvat ja niihin saa kuntoa takaisin..
Oliko lääkäri edes kokenut vai? Vaikuttaa varmaan sun elämään nyt aikalailla. Liikunnallisena ihmisenä ainakin

 

[Esmeralda.]

Sulla on vissiin käynyt sitten joku leikkausmoka kun tuollaista vaivaa? Tutuillani ei sektiosta ole tullut mitään. Mikähän mennyt pieleen? Vatsalihakset "revitään"auki sektiossa,mutta ommellaan kiinni. Kestää hetken kunnes palautuvat ja niihin saa kuntoa takaisin..
Oliko lääkäri edes kokenut vai? Vaikuttaa varmaan sun elämään nyt aikalailla. Liikunnallisena ihmisenä ainakin

Samaa mieltä. Kuulostaa myös siltä, että treenaaminen on aloitettu liian aikaisin. Sektiossa kielletään vatsalihasten - ja mielellään kaikki muukin- treenaaminen liian aikaisin. Minun treenarini käski olla ainakin 3 kuukautta tekemättä mitään vatsalihaksilla, jotta leikkauksen jäljiltä kasvavat takaisin kiinni. Minulla se kesti kuitenkin melkein puoli vuotta, jonka jälkeen hiljalleen treenaamalla sixpakki oli näkyvissä vuosi synnytyksestä. eikä vatsalihasten ulkonäkö ole siis tärkeä mulle, vaan että koko kroppa toimii ja on voimakas. Ei kannata alkaa treenaamaan liian aikaisin! Silloin vatsalihakset eivät kasva yhteen ja voivat alkaa pullottaa tai jopa muodostua kiemuroiksi pallukoiksi, koska eivät ole ehtineet kasvaa kiinni.

 

[dariel]

Esmeralda: Kyllä juuri näin. On maltettava toipua rauhassa koska useita kerroksia avataan sektiossa. Eivät kudokset palaudu hetkessä ja niiden täytyy antaa kiinnittyä ja toipua. Sen jälkeen on turvallista lähteä harrastamaan kovempaakin liikuntaa. Aluksi kannattaa kyllä tehdä hyötyliikuntaa ja kävelyä ja uintia jne. On sitä aikaa sitten vielä elämässä nostaa se kunto huippuunsakin.Järkevästi vaan eteenpäin. Sektio on iso leikkaus ja vaikka joku kokeekin toipuvansa muuten nopeasti hyvään kuntoon noin muuten niin sisuskalut ei välttämättä ole ihan samalla linjalla vielä..

 

[Eine]

Moni on pystynyt aloittamaan treenaamisen vasta puolen vuoden päästä sektiosta. Mä en voi tuohon kommentoida koska mulla kävi niin että vajaan 5kk:n päästä sektiosta olin taas raskaana (ja pahoinvoiva, ei siis puhettakaan treeneistä)!

Mulla on siis nyt maaliskuussa toinen sektio tulossa, periaatteessa näinkin pian jo suositellaan alatiesynnytystä mutta mun historialla saan ihan pyytämällä sektion. Eka synnytys vaikutti normaalilta, 2vk yliaikaisena alettiin käynnistelemään. Parin päivän käynnistelyn jälkeen alkoi hyvin etenemään vesien menolla kunnes vajaan tunnin ponnistuksen jälkeen vauva ei enää laskeutunutkaan. Siitä seurasi turha imukuppiyritys ja lopulta kiireellinen sektio. Vauvalla oli koko ajan asiat hyvin, mulla sen sijaan kipu ja paine niin hirveä etten muista muuta kuin huutaneeni suoraa huutoa matkan leikkaussaliin. Leikkaussalissa sain aiemmin annetun epiduraalin lisäksi spinaalipuudutuksen ja leikkaus meni hyvin. Tunsin että "vatsaa kaiveltiin" mutta kipua en yhtään. Tärisin vaan horkkaisena (puudutusaine kuulemma aiheuttaa) ja itkin koko operaation ajan, koska vaikka tiesin että siinä pelastettiin meidän molempien henki, olo oli silti jotenkin epäonnistunut... mä olen itse syntynyt sektiolla ja pelkäsin vähän etukäteen että mullekin käy niin. Sitäpaitsi eipä siinä tilanteessa pysty järkevään ajatteluun, jo pari tuntia myöhemmin olin ikionnellinen tehdystä sektiosta!

Jälkikäteen kukaan ei ole osannut sanoa mihin synnytys pysähtyi, asiantuntevin tapaamistamme lääkäreistä veikkasi pehmytkudoksen tiukkuutta tms. Syy on kuitenkin todennäkösesti jotain pysyvää ja siksi en halua lähteä toistamiseen kokeilemaan onneani. Etenkin kun mä olen niitä onnellisia jotka toipui hyvin sektiosta! Ekan yön vauva pidettiin hoitajien huoneessa että mä sain levätä -ja sain muistaakseni kipulääkettä tiputuksena, mutta jo tokana päivänä käskettiin ylös pedistä. Ja tokan päivän iltana sanoin jo ruoantuojille että tästedes haen itse tarjottimeni käytävästä . Olin 4pv sairaalassa, siis tikkien poistoon asti, ja sinä aikana jo pystyin harjoittelemaan kaikkia vauvanhoitotoimenpiteitä. Mun miehellä kun sattui olemaan käsi paketissa silloin, kotiin päästyä siis mä sain tosiaan tehdäkin kaiken. Mutta voin omasta puolestani sanoa et olikin pikemmin vaikea muistaa olla kokonainen kuukausi nostamatta "mitään vauvaa painavampaa".

Alavatsan tunnottomuuskin katosi ajan myötä, eikä haava ole kipuillut edes tässä raskaudessa. Pelkkää hyvää sanottavaa siis!

 

[Kyselee höpöjä]

Mitenkä alatiesynnyttäneet, onko tuntunut seksi samalle ja yhtä 'tiukalle' kuin ennen synnytystä. Tiedän että kysymys voi olla vähän hassu, mutta kun joka paikassa vaahdotaan niistä lantiopohjan lihaksista, että ne auttaa. Minua kiinostaisikin tietää, että mitenkä sitten käytännössä? Lähden itse siitä oletuksesta, että tulen synnyttämään alateitse ja itseni ja mieheni takia haluaisin tietää miten alatiesynnytys vaikuttaa seksii, enkä kehtaa kysyä läheisiltäni

 

[hkdhkjshd]

Kyselee höpöjä: olet nyt väärällä palstalla. Kysele kysymyksesi ihan uudella aloituksella. Ja hei mitä tiedän aiheesta niin seksi sujuu kuin ennenkin alatiesynnytyksen jälkeen..paikat kyllä kurotaan kiinni jos ja kun repeää.
Toisen lapsen synnyttäneillä toki joustoa on sisällä jo enemmän. Mutta ei seksi huonoa ole!!

 

[kokemusta]

Kysyit tuosta sektiosta ap.
Itselleni haava tehtiin häpykummun yläpuolelle vaakaan. Virtsatiekatetri laitettiin salissa puudutuksen jälkeen. Esilääkityksen sain leikkauspäivänä, joku tabletti en muista mikä. Vauva oli ulkona noin.5 minuutissa, operaatio vei sen jälkeen noin.30 min vielä. Mitäs vielä kysyitkään. Muut vastatkaa myös,, voihan näissä olla erojakin sairaaloittain, en tiedä.

 

[suunniteltu]

Hei,

Minulle tehtiin noin kaksi vuotta sitten sektio ja syynä oli osittain etinen istukka ja odotettavissa oli kohdallani runsaampaa verenvuotoa synnytyksen yhteydessä. Myös minun kohdallani asiaa pohdittiin äitiyspolin lääkärin kanssa useampaan otteeseen ihan raskauden loppun saakka ja itse olin halukkaampi yrittämään alatiesynnytystä. Muutama päivä lasketusta ajasta, kun synnytys ei ollut käynnistynyt, oli vielä kontroli, jossa lääkäri teki sitten lopullisen päätöksen (tietysti mielipiteeni huomioiden) suunnitellusta sektiosta. Jäin saman tein sairaalaan ja minut laitettiin seuraavan päivän leikkauslistalle. Jännitin sektiota ihan kamalasti, mutta se meni hyvin ja hoitava henkilökunta oli oikein mukavaa ja olo turvallinen. Verenvuotoa tuli niin kuin oli odotettu ja jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että mentiin sektioon, koska mahdollinen vuototilanne oli etukäteen tiedossa ja leikkaussalihenkilökunta oli siihen myös varautunut ja pystyi hoitamaan sen kohdallani hyvin. Jos olisin mennyt alatiesynnytykseen, tilanne olisi voinut vuodon takia kehittyä nopeasti hankalammaksi ja ehkä oltaisiin kuitenkin jouduttu kiireelliseen tai hätäsektioon.

Sektiosta toivuin kohtuullisesti. Nuo sektion jälkeiset tärinät ja palelut heräämössä voivat tulla puudutusaineista ja koska sen tiesin, en kokenut niitä hankaliksi eivätkä kestäneet kauan. Kipuja oli enemmän muutaman ensimmäisenä päivänä, mutta melko pian jaksoin olla jalkeilla ja kuntouduin omasta mielestäni ihan hyvää vauhtia. Maidon noudeminen lähti varmaankin hitaammin käyntiin ja osittain siihen vaikutti se, että poikani joutui aluksi lastenosastolle infektioepäilyn vuoksi hoitoon ja imetys oli rajoitettu sen mahdollisen rasittavuuden (siis vauvalle ylimääräistä rasitusta) takia. Kävin säännöllisesti pumppailemassa sairaalan pumpuilla ja vajaan viikon kuluttua sektiosta maitoa tuli jo hyvin, kun päästiin kaikki kotiin.

Eli itse olen tyytyväinen, että mentiin tuohon sektioon, koska siinä mahdollisiin riskitekijöihin pystyttiin varautumaan ja niitä hyvin hoitamaan.

Muistan hyvin, että päätös oli hankala ja itse synnytykseen valmistautuminenkin oli hankalaa, koska oikeastaan loppun saakka oli epätietoinen asiasta. Tsemppiä!!

 

[gijod]

Sektio on iso leikkaus ja vaikka joku kokeekin toipuvansa muuten nopeasti hyvään kuntoon noin muuten niin sisuskalut ei välttämättä ole ihan samalla linjalla vielä..

Sama voi kyllä päteä alatiesynnytykseen, jos siinä on jouduttu isoja alueita kursimaan repeämien jäljiltä kasaan. Yksi syvempi, mutta siisti leikkausviilto voi parantua nopeammin kuin sinne tänne repaleiksi ratkenneet kudokset, jotka on ehkä pahastikin vielä turvonneina ommeltu kiinni.

 

[Kohtalon peliä]

Sektio koettu, järkyttävä kokemus. En suosittele! Kivut ihan älyttömät, toipuminen edelleen käynnissä, vatsa meni kurjaan kuntoon todella..roikkuu pahasti ja lihasvoimaa ei saa takaisin. Sisään tullut arpikudosta ym jotka aiheuttavat kipua ja pahoja tuntemuksia..liikkuminen varovaista..ei kärsi vieläkään yhtään hyppiä..
Kipuja kesti n.6 viikkoa joista 3 olin säännöllisellä kipulääkityksellä kotona. Ilman ei pärjännyt ollenkaan. Tosi iso toimenpide. Mutta kohdallani lääketieteelliset syyt saneli tilanteen sitten kuitenkin lopulta että vaihtoehtoja ei ollut. Omasta tahdosta muuten vaan sektiota ei todellakaan saa suuren riskien vuoksi. Ja nyt sen tajuaa että niinpä. Itselläni tuli leikkauksessa komplikaatiokin..vakava sellainen. Joten huh tässä ollaan kuitenkin ja suurinpiirtein ehjänä. Toista mennään synnyttmään takuulla alateitse