SEKTIO VAUVAT

Hätäsektiolla tyttö 03/05

 

täällä sektio"vauvat" -98 ja -04

 

Täällä kanssa yksi suunniteltu sektio ahtaan lantion takia Tyttö syntyi 29.9 ja nyt ollaan jo kotona Hyvin on mennyt kipee olen juu mutta paranemaan päin.

 

\

Ensimmäinen suunniteltu sektio perätilan vuoksi -01, toinen kiireellinen sektio sydänäänien heikentymisen vuoksi -03 (leikkauksen aikana selvis. että istukka irtoamassa) ja nyt tuolla tuhisee tyytyväisenä suunnitellulla (päivystys) sektiolla 2.9.05 maailmaan saatettu prinssi.

Onko muita joita harmittaa, kun ei ole saanut kokea alatie synnytystä. Olen hieman pettynyt, kun kaikki on saatettu leikkauksella maailmaan, mutta onnellinen, kun olen saanut lapseni terveinä syliini ja SEHÄN ON PÄÄASIA.

miulla on tavallaan kokemusta kummastakin, ponnistusta lukuunottamatta. pähkinäkuoressa tavllinen synnytys sattuu, ja sattuu kovasti sillähetkellä, sektio jälkeenpäin. Jälkisupparit on kovemmat ja miettikää milt ne tuntuu, kun on haavat neljässä kerroksessa, jos ei kipulääkkeet satu kohdalleen.

Olen tosiaan sikäli "onnekas", että eka synnystys omilla ja käynnistetyillä suppareilla (jatkuvaa kipua, ei taukoja) kesti kolme vuorokautta, kunnes leikattiin.

Toinen synnytys omilla suppareilla 14 tuntia, kunnes leikattiin.

Eka oli helvetti ja toinen ihan piknikkireissu siihen ekaan verrattuna. Mutta kyllä mahaan koskee ja haavaa saa varoa, vaikka leikkauksesta on pari viikkoa.

Ekasta tunsin morkkista, kun en voinut synnyttää tavalliseen tapaa, mutta nyt en voi käsittää mitä surin. Yritin kuitenkin kaikkeni ja vähän enemmän. Toisessa tiesin jo saman toistuvan (lääkärin painoarviot heitti kummassakin), mutta minua ei kuunneltu. Ja toisaalta tietysti toivoin lääkärin olevan (kerrankin) oikeassa, sillä esikoisen kanssa piti haavaa tietty varoa. No, parhaan tein taas, mutta mikäs teet, jos on lantio, mikä on.

hirvee paapatus, sorde ja adios!

 

Täällä kanssa vuonna 2001 sektiolla pojan saanut..

 

Esikoinen hätäsectiolla. Oli aika järkytys itselleni, huomatakkin yhtäkkiä olevansa leikkauspöydällä. Olin koko ajan ajatellu synnyttäväni alateitse. Olin todella kipeä sen jälkeen. vasta 4.päivänä siitä nostin itse vauvan syliini.
Nyt toinen raskaus, tammikuussa LA. Vähän hirvittää että mitähän nyt käy, en halua ainakaan sectiota...

 

Sektio poikanen täälläkin 07/05.

Koko raskauden ajan vaavi pyöriskeli tosi paljon. Koskaan neuvolassa ei oltu varmoja kuinka päin oltiin. Mutta ultraan en pyynnöistä huolimatta päässyt, koska sehän voi pyöriä vielä monta kertaa ympäri.. niin niin... :/ NOH..

Viikkoa ennen laskettua aikaa neuvolantäti oli sitä mieltä, et nyt mentiin ultraan ja kas kummaa väärin päinhän oltiin. Seuraavana päivänä yritettiin kääntää, muttei enää mihinkää menty. Lääkäri kysyi haluanko normaalin synnytyksen vaiko sektion. Hei haloo, mistä mä nyt muka tiiän? Oli kamalan kuulosta.. jostakin syystä, ehkä johtu siitä, että olin ensisynnyttäjä. Sain sektioajan neljän päivän päähän tiistaille.

Poikahan sieltä tulikin 3360g ja 48 cm... Ihan ilmetty isänsä. Näyttää joka päivä yhä enemmän.. Itse sain puudutusaineesta kauhean kutinareaktion, joka jatku seuraavankin päivän, eikä mikäää hillinnyt sitä. Allergiaaa? Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, olin jo samana iltana ylhäällä ja nostelin vauvaakin, mutta olihan se hieman vaikeeta. Seuraavana päivänä lääkäri tuli tarkistelemaan ja ihmetteli kuinka hyvin olin "toipunut" kysyi ihan tosissaan multa, et millon oon ajatellut lähtee kotiin.. Pääsin pois perjantaina eli olin kolme yötä sairaalassa. (kammoan sairaaloita ja hoitajat olivat huomanneet sen)

Tikkejä pois otettaessa maanantaina neuvolatäti sano vaan et "HUPS, täähän onkin auki täältä toiselta reunalta... "Olin siinä sit että "mitäh??".. ja silmissä musteni, ilmankos olikin hieman arka toiselta puolelta. No meni se nyt kuitenkin kiinni, ei siinä kummempaa, mutta se tapa jolla se sanottii, kuulosti aika pahalta..
Haava parani ja olin ihan voimissani jo kuukauden kuluttua. Nyt 3 kk eikä mitään tietookaan koko haavasta ole, ellei se toinen puoli irvistele peilistä (tosin onhan se punanen ja vielä parantumassa, muttei arka millään lailla)...

Aika moni on saanu tänä kesänä pojan.. Itse tuossa laskeskelin, että ainakin 12 omaa tuttua tai "tuttavaa".. niin ja yksi tyttö..
Onnea kaikille 2005 vauvan saaneille..

 

\

Ensimmäinen suunniteltu sektio perätilan vuoksi -01, toinen kiireellinen sektio sydänäänien heikentymisen vuoksi -03 (leikkauksen aikana selvis. että istukka irtoamassa) ja nyt tuolla tuhisee tyytyväisenä suunnitellulla (päivystys) sektiolla 2.9.05 maailmaan saatettu prinssi.

Onko muita joita harmittaa, kun ei ole saanut kokea alatie synnytystä. Olen hieman pettynyt, kun kaikki on saatettu leikkauksella maailmaan, mutta onnellinen, kun olen saanut lapseni terveinä syliini ja SEHÄN ON PÄÄASIA.

Täällä toinen harmittelija :ashamed: Tottakai lapsen terveys tärkein!
Ja se vasta harmittaa kun sain lapseni syliin ja näin ensikertaa vauvelin ollessa jo 1,5 vuorokautta vanha... Mutta onnellinen siitä, jotta sentään sain syliini!!! :heart:
sektio 01/04

 

täällä myös yks sektiolla synnyttänyt.esikoinen syntyi alateitse -01 ja kuopus sektiolla -05