Sektio pelon vuoksi? (toinen raskaus)

[MamMam]

Moi,

Mulla on todella huonot muistot esikoisen synnytyksestä. Kaikki vain meni niin, kuin ei olisi pitänyt mennä.. Mulla voimat loppuivat ja kätilö(t) olivat hirveet. Loppuenlopuksi esikon synnytys 14,5h ja 1,5h ponnistuksen jälkeen päättyi kiireelliseen sektioon. Eli loppuvaiheessa, kun ponnistus pitkittyi ja kipu yltyi, kun siinä vaiheessa ei enään annettu edes lisää kipulääkkeitä, niin tapahtui juuri se, mitä olin pelännytkin. Eli en vain kestänyt kipua ja muutuin lähinnä hysteeriseksi, sekavaksi huutavaksi ihmiseksi. (Itse en muista, mieheni kertonut). Eli sektioon päädyttiin ja valitettavasti en edes muista, miltä esikoinen syntyessään näytti, kun olin vielä niin "sekaisin" kokemastani :'(

Tätä en halua kokea uudelleen ja nyt siis olen raskaana. Raskaus ihan alussa, eli vielä ei ole edes ensimmäistä neuvolakäyntiä ollut. Tätä raskauden riemua vain valitettavasti varjostaa minun pelkoni ja todellakin haluaisin suunnitellun sektion, sillä olen melkein varma, että niin tulisi taas käymään tämän kanssa synnytyksessä. Eli minä "sekoaisin", koska nyt olisi vielä kokemus taustalla, joka kertoo, että mitä on odotettavissa.

Olisikin kiva kuulla teiltä, jotka painitte samojen asioiden kanssa tai olette kenties jo käyneet vastaavan läpi ja saaneet suunnitellun sektion, eli mitä kaikkea minulla on edessä, että minuakin kuunneltaisiin?? Synnytyspaikkana TAYS, joka ei ole mitenkään sektiomyönteinen paikka

 

[Tärkeä aihe]

:attn:

 

[Minäkin Taysiin]

Juu kuulostaa hyvin tutulta sinun tarinasi, minä vaan menin ihan tajuttomaksi ekassa synnytyksessä. Sain Taysissa pelkosektion. Kerran kävin pelkopoliklinikalla n rv 24, ja sitten äitiyspolilla sanoin asiasta aina lääkärille. Lääkäri totesi rv 28 että mitään estettä alatiesynnytykselle ei ole. Rv 34 lääkäri kysyi olenko päättänyt että sektio, johon että olen ja sektio päätös kirjattiin papereihini. Mieheni puhui myös asiasta lääkärille. Pelkopoli käynnillä puhuin kätilön kanssa 1,5 tuntia. Ei minua oikeastaan yritetty ns käännyttää tai painostaa missään vaiheessa, kätilökin totesi että sektio on yksi tapa synnyttää. Koko raskauden ajan lääkärit kyllä myönsivät että sektion saa pelon vuoksi. Puhu asiasta ajoissa neuvolassa ja pyydä lähete pelkopolille. Varsinainen sektiopäätös tulee varmaan suht myöhään - mutta ole rauhallisella mielellä.

 

[aadaselena]

Voi, tuttua tekstiä. Mulla kans ensimmäinen synnytys oli painajaismainen, aika samalla tavalla meni kun tuo sinunkin, paitsi että esikko tuli maailmaan imukupilla repien eikä tarvinnut mennä sektioon.

Nyt toinen raskaus. rv 34 ja eka pelkopoliaika oli viime viikolla. Kätilö oli mukava, käytiin läpi synnytystä. Ens viikolla olis sype-lääkäri, ja alustavasti on puhuttu että sektiolla saan synnyttää jos ajatukset on tän suuntaiset vikoilla viikoilla. Nyt alatiesynnytys tuntuu mahdottomalta ja aion sen sanoa myös lääkärille.

Tsemppiä sulle, olet mielestäni pelkosektiosi ansainnut :hug: Pysyt vaan tiukkana jos tuntuu että et kykene alatiesynnytyksee. Ja pyydä heti neuvolasta lähete pelkopolille. Voimia

 

[MamMam]

Kiitos teille kaikille rohkaisevista sanoista ja kiva oli myös kuulla muiden kokemuksia siitä, että miten asiat etenee pelkopotilaan kanssa. Nyt olen ensimmäisen neuvola- ajankin saanut helmikuun alkuun ja ajattelin heti ottaa asian siellä puheeksi.. koska tämä minun mieltä paljon vaivaa ja valitettavasti tuo tumman pilven näinkin ihanalle asialle, kuin raskaanaolo.. Ja tuntuu, että kaikki edellisen synnytyksen muistot tulee mieleen, ihan kuin olisi vasta eilen kaikki tapahtunut.

Olen myös kuullut, että itse pelkosektio päätös voi mennä aika loppumetreille ja sekin minua pelottaa, että jos joudun tavallaan elämään epätietoisuudessa, että mitä tuleman tuo.

Joku taisi kertoa imukuppisynnytyksestä.. itselle sitä myös ponnistusvaiheen pitkittyessä ehdotettiin, mutta en siihen suostunut, onneksi!

ja oli kiva kuulla, että Tayssissakin voidaan olla ymmärtäväisiä asian suhteen.. kun ennen tätä olen vain kuullut pelkkää huonoa pelkosektion halunneilta ihmisiltä.