Kokemuksenne sektiosta...Tunsitko kipua?eräät kaverit väittävät tunteneensa...epiduraali kuulema tehokkain kivun lievittäjä?Kauanko kesti jäkivuoto?kuinka nopeasti paranit itse entäpä leikkaushaava?Jääkö ikuinen pieni kipu olen kuullu että joillakin ilmojen vaihtelu tuntuu sektio haavassa ystävä leikattiin vuosi sitten ja hänellä ko.oireita...
SEKTIO KOKEMUKSENNE
- Viestiketjun aloittaja Piitu
- Ensimmäinen viesti
Valveilla olin (epiduraali), mies istui vieressä ja piti kädestä kiinni, eikä minulla ollut mitään kipuja. Tunsin tosin sellaista venytyksen tunnetta silloin kun poikaa nostettiin ulos. Ei siis kipua, vaan sellaista epämääräistä haamuvenytystä tai jotain. Varmaan se johtui siitä kun vedettiin lasta ulos, niin iho venyi tietenkin vähän ja venyminen tuntui tuohon rintakehän yläosaan asti (keuhkoista alaspäinhän olin ihan tunnoton). Oli ihan kiva kun tiesi milloin poika tuli oikeasti maailmaan. Rauhallinen tunnelma oli muutenkin, suorastaan idyllistä (varsinkin kun vertaa seuraavaan "luonnolliseen" synnytykseeni jossa sitten huusin senkin edestä ponnistaessani B)) . Ehkä rauhallisuuteni johtui myös siitä että "sairaalakämppikseni" joka oli sektiossa ennen minua kertoi että täytyy muistaa hengittää, niin että keskityin sitten siihen hengittämiseen enkä leikkaukseen.
Sektiosta toivuin tosi nopeasti, kipulääkkeitä en syönyt ensimmäisen annoksen jälkeen vaikka tarjottiin sairaalassa, en vain tuntenut leikkaushaavan kivun olevan mitenkään ylitsepääsemätöntä. Haava parani tosi nopsaan, mutta paljon sitä suihkuttelinkin ja ilmakylpyjä otin. Arpikin on haihtunut ihan näkymättömiin. Ainoa miinus oli että sain virtsatietulehduksen katetrista, mutta jotenkin aavistin että niin käy kun minulla on taipumusta niihin tulehduksiin muutenkin.
Sektiosta toivuin tosi nopeasti, kipulääkkeitä en syönyt ensimmäisen annoksen jälkeen vaikka tarjottiin sairaalassa, en vain tuntenut leikkaushaavan kivun olevan mitenkään ylitsepääsemätöntä. Haava parani tosi nopsaan, mutta paljon sitä suihkuttelinkin ja ilmakylpyjä otin. Arpikin on haihtunut ihan näkymättömiin. Ainoa miinus oli että sain virtsatietulehduksen katetrista, mutta jotenkin aavistin että niin käy kun minulla on taipumusta niihin tulehduksiin muutenkin.
MalluMarsu
Kun lääkäri päätti,että leikataan niin en tienyt mitä tapahtuu.Itkin hysteerisenä ja luulin ja pelkäsin että menetän lapsen.Jotenkin oli napanuora painunut niin syke lakkasi :'( päädyttiin hätäsectioon ja heti nukutettiin.
Osastolla sain vauvan syliin ja en oikein tienyt mitä sanoa..sain kipupumpun ja jalat puutuivat tunnottomiksi ja kaiken aikaa annettiin osastolla olo aikana burana 600mg.
Sectio haava oli kipeä ja itku meinas tulla kun koti oli kolmannessa kerroksessa..ilman hissiä siis.
Reippaasti kuitenkin olin jalkeilla kun pääsin kotiin.Sairaalassa toisinaan kipu yllätti voimakkaana ja tuntui että kaadun käytävälle.
Osastolla sain vauvan syliin ja en oikein tienyt mitä sanoa..sain kipupumpun ja jalat puutuivat tunnottomiksi ja kaiken aikaa annettiin osastolla olo aikana burana 600mg.
Sectio haava oli kipeä ja itku meinas tulla kun koti oli kolmannessa kerroksessa..ilman hissiä siis.
Reippaasti kuitenkin olin jalkeilla kun pääsin kotiin.Sairaalassa toisinaan kipu yllätti voimakkaana ja tuntui että kaadun käytävälle.
Kipua en tuntenu lainkaan leikkauksen aikana. Kokemus oli hieno. Tunnelma salissa rauhallinen ja leppoisa. Ihmiset ympärillä kivoja ja koko leikkausporukka ihaili vauvaa ja onnitteli äitiä. Hetken kestävä pahoinvointivaihe tuli jossain vaiheessa leikkausta, mutta meni ohi pian. Sain jälkikipuihin kipupumpun, joka sitten otettiin pois, koska aiheutti pahoinvointia, enkä pystynyt syömään mitään. Kipulääkkeitä sain sitten tabletteina riittävästi, myös lihakseen pistettävää kipulääkettä tarjottiin, mutta en halunnut sitä, koska edellisen sektiokokemuksen perusteella aiheutti sekavuutta ja väsymystä. Kotiin ostin Panadolia, joka oli riittävän tehokasta. Suolen toimintaan kannattaa kiinnittää huomiota jo ennen leikkausta. Suoli laiskistuu ja kipujen ja haavan vuoksi vessassakäynti ei ollu herkkua... Mulla on pystyhaava napaan asti, jonka vuoksi imetys oli aluksi takkuista, kun vauva painoi arkaa haavaa joka asennossa. Jälkivuotoa kesti 4-5 viikkoa. Ensimmäiset 2 viikkoa kun meni, alkoi arki sujua ja isompienkin lasten pyöritys onnistua. Kipulääkkeitä söin sen 2 viikkoa pikkuhiljaa vähentäen loppua kohti. Leikkausarpi ei ole mulla aiheuttanu ongelmia, vaikka on 3 lapsen jäljiltä melkonen näky. Sektio on hyvä tapa synnyttää, mulla ainoa mahdollinen tapa. Hyvillä mielin vaan sektioon, se on huippuluokan kokemus.
Mamma jo
Minulle tehtiin sektio pari päivää ennen suunniteltua päivää TAYSissa, kun synnytys lähti itsestään käyntiin. Itse leikkaus (haava vaakatasoon ja isukki mukana) sujui aivan loistavasti. Lääkäri oli tosi hyvä ja taustaporukka osaavaa. Pelkään tuhottomasti leikkauksia ja olisin halunnut luomusynnytyksen, mutta pystyin täysin luottamaan näiden ihmisten toimintaan. Minut leikattiin spinaalissa, mikä on nykyään kaikkein yleisin puudutus. Ennen se oli epiduraali. Ei tuntunut yhtään, mutta luonnollisesti ensimmäinen yö oli vaikea, kun oli kiinni piuhoissa, eikä päässyt huolehtimaan omasta pikkuisestaan. Seuraavana päivänä pääsin pikkuhiljaa liikkeelle ja sen yön pystyin jo huolehtimaan itse pikkuisesta. Nyt haava on paranemassa, enpä tiedä vielä, koska on täysin parantunut, kun leikkauksesta on kulunut viikko. Hyvin täällä kuitenkin jo pärjäillään!