H
Herbert
Vieras
Varmaan eriäviä mielipiteitä löytyy ja varsinkin naiset kiistävät ehdottomasti seuraavan. Mutta pitkällisen kokemuksen syvällä rintaäänellä kerron totuuden. Toimikoon se oppina ja valistuksena seuraaville sukupolville 
Miksi nainen harrastaa parisuhteessa seksiä? Loppupelissä asialla ei ole mitään tekemistä minkään seksuaalisen halun tai intohimon kanssa, sillä nämä asiat ovat naiselle tärkeitä ja ohjaavat käytöstä vain tuoreessa, uudessa parisuhteessa. Pidemmässä parisuhteessa syyt ovat aivan toiset.
Naista ohjaavat toisaalta hormonit ja toisaalta sosiaalisen statuksen tavoittelu. Naiset ovat toki naamioineet hormoneista johtuvan totuuden puhumalla jostain tunneälystä tai muusta vastaavasta sonnasta. Peruslähtökohtana on kuitenkin hormonien aiheuttama hoivavietti ja toisessa vaakakupissa halu mahdollisimman korkeaan sosiaalinen statukseen sekä sen tuomaan aineelliseen hyvinvointiin.
Ne joilla hoivavietti on voimakkaampi, yleensä valitsevat puolisonsa mahdollisimman "rentuista" vaihtoehdoista, aivan vaan päästäkseen hoivaamaan ja muokkaamaan miestä omien mieltymystensä mukaan. Aikansa miestä muokattuaan nämä naiset päätyvät joko huomamaan, ettei mies millään muutu ja lopettavat toosansa jakamisen vittuuntuneena mieheen joka ei suostu muuttumaan. Jos pitkällinen prosessi taas tuottaa tulosta ja mies muuttuu naisen ajamaan suuntaan eli ymmärtäväiseksi, kiltiksi ja vastuulliseksi, menettää nainen samantien mielenkiintonsa ja lopettaa toosan jakamisen (ainakin omalle miehelleen). Tämä korostuu esimerkiksi lastensaannin yhteydessä, sillä hoiviettikin saa uuden kohteen lapsista.
Toista äärilaitaa edustava sosiaalista statusta metsästävä joukko naisia taas hakee parasta mahdollista vakaan ja korkean elintason turvaavaa kumppania, joilloin muut asiat parinvalinnassa eivät juurikaan paina. Aivan sama minkä näköinen/ikäinen/luonteenlaadultaan mies on, toosaa irtoaa juuri niin pitkään kuin nainen on riippuvainen miehestään sosiaalisen statuksen ylläpidosta. Jos mies sitten jostain syystä esimerkiksi menettää varallisuutensa tai ei muutoin kykene ylläpitämään naisen sosiaalista statusta riittävän korkeana, nainen lopettaa jakamasta toosaansa (ainakin omalle miehelleen).
Mikäli tällainen sosiaalista statusta metsästävä nainen taas onnistuu hankkimaan riittävän vakuuden statuksensa pysyvyydestä, esimerkiksi avioitumalla riittävän varakkaan miehen kanssa ilman avioehtoa, nainen menettää mielenkiintonsa miestä kohtaan ja lopettaa jakamasta toosaansa (ainakin omalle miehelleen).
Nainen on kuitenkin siinä määrin erikoinen olento, että kukaan ei ole koskaan kuullut naisen selittävän yksipuolista päätöstään pariskunnan sukupuolielämän lopettamisesta esimerkiksi riittävän suuren massin keräämisellä, oman kasvatustehtävänsä epäonnistumisella tai sillä, että on onnistunut luomaan naistenlehdissä kerrotun laisen ihannemiehen ja haluaisi nyt aloittaa kasvatustehtävän alusta jonkun toisen kanssa. Ei, ei, nainen kaataa syyn miehestä johtuvaksi. Miehen pitää muuttua, mies on muuttunut liikaa, tai jotain muuta paskaa miehen niskaan.
Mikäli mies siis edes haaveilee aktiivisesta sukupuolielämästä, hänellä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Hän hommaa riittävästi hilloa/sosiaalista statusta, eikä jaa sitä naisen kanssa vastikkeettomasti eli muistakaa veljet esim. avioehto tai pysykää vain avoliitossa.
Mikäli taas mahdollisuuksia riittävän korkeaan asemaan/ suureen omaisuuteen ei ole, ei kannata haaskata aikaa naisen ehdottamiin parisuhdeterapioihin tai pahimmillaan muuttaa itseään johonkin naisen pakottamaan suuntaan, sillä näillä on lopullisena tarkoituksena vain saada mies tuntemaan naisen mielenkiinnon hiipuminen vain miehen syyksi ennen eroa. Parasta siis vain myöntää heti kättelyssä, että tämä oli tässä, seuraavalt saa toosaa taas hetken.
Miksi nainen harrastaa parisuhteessa seksiä? Loppupelissä asialla ei ole mitään tekemistä minkään seksuaalisen halun tai intohimon kanssa, sillä nämä asiat ovat naiselle tärkeitä ja ohjaavat käytöstä vain tuoreessa, uudessa parisuhteessa. Pidemmässä parisuhteessa syyt ovat aivan toiset.
Naista ohjaavat toisaalta hormonit ja toisaalta sosiaalisen statuksen tavoittelu. Naiset ovat toki naamioineet hormoneista johtuvan totuuden puhumalla jostain tunneälystä tai muusta vastaavasta sonnasta. Peruslähtökohtana on kuitenkin hormonien aiheuttama hoivavietti ja toisessa vaakakupissa halu mahdollisimman korkeaan sosiaalinen statukseen sekä sen tuomaan aineelliseen hyvinvointiin.
Ne joilla hoivavietti on voimakkaampi, yleensä valitsevat puolisonsa mahdollisimman "rentuista" vaihtoehdoista, aivan vaan päästäkseen hoivaamaan ja muokkaamaan miestä omien mieltymystensä mukaan. Aikansa miestä muokattuaan nämä naiset päätyvät joko huomamaan, ettei mies millään muutu ja lopettavat toosansa jakamisen vittuuntuneena mieheen joka ei suostu muuttumaan. Jos pitkällinen prosessi taas tuottaa tulosta ja mies muuttuu naisen ajamaan suuntaan eli ymmärtäväiseksi, kiltiksi ja vastuulliseksi, menettää nainen samantien mielenkiintonsa ja lopettaa toosan jakamisen (ainakin omalle miehelleen). Tämä korostuu esimerkiksi lastensaannin yhteydessä, sillä hoiviettikin saa uuden kohteen lapsista.
Toista äärilaitaa edustava sosiaalista statusta metsästävä joukko naisia taas hakee parasta mahdollista vakaan ja korkean elintason turvaavaa kumppania, joilloin muut asiat parinvalinnassa eivät juurikaan paina. Aivan sama minkä näköinen/ikäinen/luonteenlaadultaan mies on, toosaa irtoaa juuri niin pitkään kuin nainen on riippuvainen miehestään sosiaalisen statuksen ylläpidosta. Jos mies sitten jostain syystä esimerkiksi menettää varallisuutensa tai ei muutoin kykene ylläpitämään naisen sosiaalista statusta riittävän korkeana, nainen lopettaa jakamasta toosaansa (ainakin omalle miehelleen).
Mikäli tällainen sosiaalista statusta metsästävä nainen taas onnistuu hankkimaan riittävän vakuuden statuksensa pysyvyydestä, esimerkiksi avioitumalla riittävän varakkaan miehen kanssa ilman avioehtoa, nainen menettää mielenkiintonsa miestä kohtaan ja lopettaa jakamasta toosaansa (ainakin omalle miehelleen).
Nainen on kuitenkin siinä määrin erikoinen olento, että kukaan ei ole koskaan kuullut naisen selittävän yksipuolista päätöstään pariskunnan sukupuolielämän lopettamisesta esimerkiksi riittävän suuren massin keräämisellä, oman kasvatustehtävänsä epäonnistumisella tai sillä, että on onnistunut luomaan naistenlehdissä kerrotun laisen ihannemiehen ja haluaisi nyt aloittaa kasvatustehtävän alusta jonkun toisen kanssa. Ei, ei, nainen kaataa syyn miehestä johtuvaksi. Miehen pitää muuttua, mies on muuttunut liikaa, tai jotain muuta paskaa miehen niskaan.
Mikäli mies siis edes haaveilee aktiivisesta sukupuolielämästä, hänellä on tasan kaksi vaihtoehtoa. Hän hommaa riittävästi hilloa/sosiaalista statusta, eikä jaa sitä naisen kanssa vastikkeettomasti eli muistakaa veljet esim. avioehto tai pysykää vain avoliitossa.
Mikäli taas mahdollisuuksia riittävän korkeaan asemaan/ suureen omaisuuteen ei ole, ei kannata haaskata aikaa naisen ehdottamiin parisuhdeterapioihin tai pahimmillaan muuttaa itseään johonkin naisen pakottamaan suuntaan, sillä näillä on lopullisena tarkoituksena vain saada mies tuntemaan naisen mielenkiinnon hiipuminen vain miehen syyksi ennen eroa. Parasta siis vain myöntää heti kättelyssä, että tämä oli tässä, seuraavalt saa toosaa taas hetken.