meillä vähän sama tilanne kun "Johannalla" ja sen miehellä...Otan osaa!!
Ollaan oltu yhdessä kolmisen vuotta ja meillä on myös puolivuotias lapsi, ja seksiä on ihan liian harvoin, syystä että mies ei oikein tunnu tajuavan, että se on vaalimisen arvoinen asia. Liian harvoin tässä tapauksessa tarkoittaa just sitä enintään kerran viikossa, mutta harvemmin niinkään usein. On ollut myös n. 4 kuukaudenkin tauko välissä, kun mies ei edes koskenut "sinne", kun olin raskaana, ja se jos jokin oli kidutusta ja söi itsetuntoa enemmän kun mikään.
Tätä asiaa on veivattu, sen on annettu olla ja kaikkea yritetty siltä väliltä, mutta eihän se mikskään ole muuttunut. Nythän löytyy vielä parempia selityksiä. "Poika saattaa herätä/nähdä/tms." Viimeisin syy seksittömyyteen oli selkäkipu, jolle hän ei edes vaivaudu tekemään mitään.
Naimisiinkin mentiin tuossa välissä, kun olen halunnut uskoa että asia muuttuisi, ja hän on jopa itse luvannut sitä, sen jälkeen kun sain hänet tajuamaan pitkän väännön jälkeen että sitä seksiä tosiaan voisi olla enemmänkin näinkin "pitkässä" suhteessa (sitä ennen olin jo monet kerrat saanut kokea olevani joku nymfomaani tai muuten pakko-oireinen, kun ylipäänsä halusin häntä...).
Yhä edelleen meillä on seksiä tasan silloin kun hän haluaa, ja sanoisin 90% sillon kun hän on kännissä, niistäkin kerroista varmaan puolet velvollisuudesta.
Sitten hän vielä ihmettelee, kun saatan pahoittaa mieleni jos hän vaikka joskus kehuu jotain toista naista kauniiksi tai jotain muuta vastaavaa (tällainen ei ole haitannut minua aiemmissa suhteissa, joissa seksin kanssa ei ole ollut vastaavanlaista ongelmaa). Yritän olla vahva, mutta harmittaa niin vietävästi kun en enää edes muista miltä tuntuu olla haluttu. Enkä tosiaan itsekään ajattele enää niin mustavalkoisesti pettämisestä kuin mitä ennen. Ei sille mahda mitään, että alkaa miettimään tulisiko se ratkaisu sittenkin jostain muualta, kun ollaan tässä suhteessa niin monet keinot jo käyty läpi, eikä mikään muutu. Mutta en halua seksiä ihan kenen tahansa kanssa, vaikka kuinka puutteessa olisin, joten sellasia tilanteita jotka johtaisi siihen tuskin tulee tässä ihan lähiaikoina...
Haaveilen siitä kyllä! Oikeestaan jo enemmän kun siitä että saataisiin miehen kanssa seksielämä toimimaan

Kaipa ne omatkin halut toista kohtaan vähemmästäkin menee. Ja mitä pidempään seksielämä on pilalla, niin varmaan sitä pidempään menee korjata sen jättämät jäljet...Se jatkuvasti torjutuksi tuleminen kun on sellanen asia kun vaikuttaa niin moneen asiaan, ettei sitä varmaan itsekään edes tajua!