Kyllä vaivaa!
Olen 29-vuotias ja ollut mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta. Mieheni on kolme vuotta minua vanhempi. Meidän suhteessa seksi loppui kuusi vuotta sitten. En osaa sanoa, kuinka usein harrastimme seksiä ensimmäisen seurusteluvuotemme aikana, sillä olin tyytyväinen ja se riitti. Seksin määrään aloin kiinnittää huomiota vasta, kun mieheni alkoi torjua seksiyrityksiäni.
Seksi väheni parisuhteessamme asteittain eli ei se loppunut kuin seinään. Aluksi olin sitä meltä, että kerran viikossa on jo liian vähän. Sitten sitä tottui siihen, että pari kertaa kuussakin on jo ihan hyvin. Kerran kuukaudessa tuntui joskus luksukselta. Nyt minua onnistaa noin 1-4 kertaa vuodessa. Tällä hetkellä olen ollut ilman seksiä neljä kuukautta.
Olen yrittänyt tukea miestäni, keskustella asiasta hänen kanssaan, itkenyt, lakannut välittämästä, kyynistynyt, tyytynyt "kohtalooni", yrittänyt sopeutua jne. Olen myös välillä nukkunut eri huoneessa, sillä kun haluni ovat kovimmillaan, en yksinkertaisesti kykene nukkumaan haluttoman mieheni vieressä. Tällöin on meille molemmille helpompaa nukkua eri vuoteissa.
Ihminen on sopeutuvainen ja minäkin olen yrittänyt siis sopeutua. Olen kuitenkin huomannut muuttuvani katkeraksi ja kyyniseksi. Itsetuntoni on myös ropissut vuosien varrella rutkasti. En koe olevani tarpeeksi viehättävä tyydyttääkseni miestäni, vaikka olen ihan hyvännäköinen nainen. Meillä on myös niin, että minun yritykseni tulevat aina, ihan aina, torjutuksi. Mutta kun mieheni niinä harvoina kertoina minua haluaa, suostun heti. Tästä on alkanut tulla jotenkin todella halpa olo. Olen näistä tuntemuksistani nykyään jopa hieman huolissani oman terveyteni kannalta.
Minulla ei ole pienintäkään epäilystä, että mieheni pettäisi minua. Välillä olen sitä silti jopa toivonut, sillä silloin löytyisi jokin selitys tilanteellemme.
Vaihtoehtoina pidän tällä hetkellä seuraavia:
a) mieheni on seksuaalisesti haluton (mistä apua?)
b) en viehätä miestäni seksuaalisesti, seksi kanssani on miehelleni vastenmielistä
c) tai uusin löytöni aseksuaalisuus! Jospa mieheni ei vain ole kiinnostunut seksistä eikä voi sille mitään.
On syy sitten mikä tahansa, minua tämä vaivaa. Pidän seksistä, minulla on haluja ja lisäksi seksi kuuluu minun käsitykseeni toimivasta parisuhteesta.
Kumman meistä pitäis toimia vastoin tahtoaan? Minun, jolloin pidättäytyisin seksistä koko loppuelämäni (masturboida kai silti saisin...)? Vai mieheni harrastaa kanssani väkisin seksiä? Onko olemassa puolitietä, johon kumpikin tulisi vastaan? Esim. sellainen, että mieheni harrastaa seksiä kanssani esim. kerran kahdessa kuukaudessa ja minä tyydyn siihen? Vai avoin suhde? Vai ERO?
Viimeistä en haluaisi pitää vaihtoehtona, sillä rakastan miestäni paljon. Seksi/seksittömyys alkaa vain olla todellinen ongelma. Pelkäänkin, että tämä joka tapauksessa johtaa eroon jossain vaiheessa, sillä tämän ongelman luonne tuntuu vain kasvavan.
Kiitos, jos jaksoitte luke, vaikka tästä tuli tällainen kilometriviesti .