Meillä on tällä hetkellä Rv 15+1 meneillään, ja ihan rehellisesti sanottuna, avopuolisoni ei kykene kuulemma edes ajattelemaan seksiä... viimeisimmästä kerrasta tulee pian pari kuukautta, vaikka itselläni tekis mieli vaikka jokatoinen päivä. Olen toki yrittänyt olla ymmärtäväinen, enkä ole siksi omasta mielestäni liikaa painostanut, mutta mihinkään yhdeksän kuukauden selibaattiin en todellakaan ajatellut ryhtyväni, kun raskautta suunniteltiin. Olen monta kertaa sanonut avopuolisolleni, että en minä välttämättä edes tarvitse juuri sitä seksiä, ja penetraatiota, tyydyttymiseeni, onhan hänellä suu, ja kaksi toimivaa kättä...
Saattaa kuulostaa tuo toki monesta naisesta "törkeältä", tai "omahyväiseltä" lausunnolta, mutta... Jos seksi, ja yleensäkin seksielämä on ollut normaalia ,- jopa normaalia aktiivisempaa ennen raskautta, ja toiminut hienosti, miksi miehen pitää ns "kärsiä" raskauden aikana seksin puutteesta?
Tähän ensimmäiset naiset taas varmasti vastaisivat mielellään että "onhan minullakin omat käteni, ja omankäden oikeus tallella" mutta mitäs hauskaa masturboinnissa on, kun minullahan nimenomaan on se nainen siinä siksi, että ei tarvitsisi enää masturboida itse, ja voin sanoa että tarpeeksi olen sitäkin hommaa nuorempana tehnyt..
En väheksy raskaana olevia naisia millään, itsehän miehenä en joudu koko raskautta edes kokemaan, enkä siksi tiedä miltä kropassa tuntuu kun sisällä kasvaa uusi ihme.
Mutta itse koen, että joudun tuntevani vääryyttä, Jos VAIN mieheltä vaaditaan se 9KK "kärsivällisyyttä"..
Kiitos että sain avautua.