Olivia
Täällä palstalla on ollut puhetta aiheesta jos toisestakin, mutta tästä aiheesta ei ole mielestäni ollut keskustelua. Ehkä se on liian arkaluonteinen ja hävettävä asia, vaikeaa sitä on tunnustaa edes itselleen.
Mulla on nimittäin pakonomainen tarve vaihtaa todella usein seksikumppania ilman mitään varsinaista järjellistä syytä. Vika ei siis ole miehissä tai heiltä saamassani seksissä. Miehet ovat yleensä aina hyvin huomaavaisia, hyviä rakastajia, kaikki ovat ottaneet minut huomioon rakastellessa ja haluavat mulle vain hyvää. Meillä on ihanaa yhdessä ja itsekin tiedän olevani hyvä rakastajatar.
Mutta mutta; heti kun erkanemme, niin jo kotimatkalla alan miettimään kenet seuraavaksi ""vamppaan"". Etsin miehiä mm. netistä ja lehti-ilmoituksista, vastailen deitti-ilmoituksiin ja tapailen aina uusia ja uusia miehiä. Kaikki netistä/ilmoituksista tapaamani miehet ovat olleet halukkaita suhteeseen kanssani ja yleensä minä myönnyn, jos mies täyttää asettamani kriteerit.
Kauheinta tässä on se, että en minä noita miehiä kerran ""kokeiltuani"" hylkää, vaan tapailen heitä aina silloin tällöin eli sekstailen useiden kymmenien miesten kanssa vuosittain. Ja noilla miehillä ei ole aavistustakaan, että tapailen samaan aikaan useita miehiä, vaan luulevat olevansa minun ainoita rakastajia. Jos siis rumasti halutaan sanoa, olen kai verrattavissa huoraan, tosin en ole ikinä maksua ottanut enkä ota.
Kyse ei ole myöskään siitä, että ""antaisin palveluja"" miehille, vaan kyllä se olen mikä, joka ""käytän"" noita miehiä. Valitsen aina parhaat päältä eli komeat, hyväkäytöksiset, ""hyvinvarustetut"", mielellään vielä hyvässä asemassa olevat. Sillä ei ole mulle merkitystä, ovatko he vapaita vaiko varattuja. Olen hyvin vahvasti seksuaalinen nainen ja nautin paljon seksistä, enkä tunnu saavani siitä koskaan tarpeeksi. Voisin hyvin rakastella kahdenkin miehen kanssa päivän aikana ja joskus olen sen tehnytkin. Tiedän että käyttäytymiseni on paheksuttavaa, lapsellista ja typerää, jopa vaarallistakin, vaikka en ole (ihme kyllä) minkään taudinkantaja, kondomi on ehdoton vaatimus.
Yleensä sanotaan, että naiset tarvitsevat seksin onnistumiseksi myös tunteita, ihastumista ja rakastumista, mutta mulle sellaiset tuntemukset ovat melko vieraita, enkä osaa yhdistää niitä seksiin. Seksi on mulle vain seksiä, vähän kuin syöminen ja nukkuminen, tosin monin kerroin nautittavampaa. Siinä vaiheessa kun mies alkaa puhua mulle ihastumisestaan tai rakastumisestaan, tämä tyttö häipyy ja kauas. Haluan vain elää lutkamaista elämääni ja saada seksiä mahdollisimman paljon eri miehiltä.
Uudet miehet kiihottavat mua äärimmilleen, kyllästyn aika pian, vaikka miehessä ei mitään vikaa olisikaan. Joskus mietin, että mitä sitten tapahtuu, kun vanhenen; nyt olen parhaassa iässäni, mutta tuskin enää esimerkiksi 50-vuotiaana kelpaan miehille.
Ja mitä jos joku saisi tietää elämäntyylistäni? Nyt se on suuri salaisuuteni, elän niin täydellistä kaksoiselämää kuin olla voin. Päältäpäin ei ikinä uskoisi, millainen lunttu todellisuudessa olen. Voiko tämmöisestä käytöksestä koskaan ""parantua"" vaan onko se vaan niin, että toiset meistä naisista on lutkia luonnostaan, jo syntymästään asti? Olenko ainut aikuinen nainen joka käyttäytyy näin kypsymättömästi?
Mulla on nimittäin pakonomainen tarve vaihtaa todella usein seksikumppania ilman mitään varsinaista järjellistä syytä. Vika ei siis ole miehissä tai heiltä saamassani seksissä. Miehet ovat yleensä aina hyvin huomaavaisia, hyviä rakastajia, kaikki ovat ottaneet minut huomioon rakastellessa ja haluavat mulle vain hyvää. Meillä on ihanaa yhdessä ja itsekin tiedän olevani hyvä rakastajatar.
Mutta mutta; heti kun erkanemme, niin jo kotimatkalla alan miettimään kenet seuraavaksi ""vamppaan"". Etsin miehiä mm. netistä ja lehti-ilmoituksista, vastailen deitti-ilmoituksiin ja tapailen aina uusia ja uusia miehiä. Kaikki netistä/ilmoituksista tapaamani miehet ovat olleet halukkaita suhteeseen kanssani ja yleensä minä myönnyn, jos mies täyttää asettamani kriteerit.
Kauheinta tässä on se, että en minä noita miehiä kerran ""kokeiltuani"" hylkää, vaan tapailen heitä aina silloin tällöin eli sekstailen useiden kymmenien miesten kanssa vuosittain. Ja noilla miehillä ei ole aavistustakaan, että tapailen samaan aikaan useita miehiä, vaan luulevat olevansa minun ainoita rakastajia. Jos siis rumasti halutaan sanoa, olen kai verrattavissa huoraan, tosin en ole ikinä maksua ottanut enkä ota.
Kyse ei ole myöskään siitä, että ""antaisin palveluja"" miehille, vaan kyllä se olen mikä, joka ""käytän"" noita miehiä. Valitsen aina parhaat päältä eli komeat, hyväkäytöksiset, ""hyvinvarustetut"", mielellään vielä hyvässä asemassa olevat. Sillä ei ole mulle merkitystä, ovatko he vapaita vaiko varattuja. Olen hyvin vahvasti seksuaalinen nainen ja nautin paljon seksistä, enkä tunnu saavani siitä koskaan tarpeeksi. Voisin hyvin rakastella kahdenkin miehen kanssa päivän aikana ja joskus olen sen tehnytkin. Tiedän että käyttäytymiseni on paheksuttavaa, lapsellista ja typerää, jopa vaarallistakin, vaikka en ole (ihme kyllä) minkään taudinkantaja, kondomi on ehdoton vaatimus.
Yleensä sanotaan, että naiset tarvitsevat seksin onnistumiseksi myös tunteita, ihastumista ja rakastumista, mutta mulle sellaiset tuntemukset ovat melko vieraita, enkä osaa yhdistää niitä seksiin. Seksi on mulle vain seksiä, vähän kuin syöminen ja nukkuminen, tosin monin kerroin nautittavampaa. Siinä vaiheessa kun mies alkaa puhua mulle ihastumisestaan tai rakastumisestaan, tämä tyttö häipyy ja kauas. Haluan vain elää lutkamaista elämääni ja saada seksiä mahdollisimman paljon eri miehiltä.
Uudet miehet kiihottavat mua äärimmilleen, kyllästyn aika pian, vaikka miehessä ei mitään vikaa olisikaan. Joskus mietin, että mitä sitten tapahtuu, kun vanhenen; nyt olen parhaassa iässäni, mutta tuskin enää esimerkiksi 50-vuotiaana kelpaan miehille.
Ja mitä jos joku saisi tietää elämäntyylistäni? Nyt se on suuri salaisuuteni, elän niin täydellistä kaksoiselämää kuin olla voin. Päältäpäin ei ikinä uskoisi, millainen lunttu todellisuudessa olen. Voiko tämmöisestä käytöksestä koskaan ""parantua"" vaan onko se vaan niin, että toiset meistä naisista on lutkia luonnostaan, jo syntymästään asti? Olenko ainut aikuinen nainen joka käyttäytyy näin kypsymättömästi?