L
Lela
Vieras
Jaaha, taitaa olla niin että loppuraskaus mennään meillä ilman seksiä, nyt viikkoja 33.. Kuukauteen ei ole meidän sängyssä tapahtunut yhtään mitään
! Epäilen että syynä on se, että miestä hirvittää iso mahani...ja ehkä muutenkin hiukan epäseksikkääksi muuttunut olemukseni. Ottaa niin pirusti päähän, kun oma mies ei satu kuulumaan niihin joitten mielestä raskaana oleva nainen on seksikkyyden perikuva. Tai ainakaan minä!
Sekin vielä menettelisi, jos mies edes halisi ja pitäisi hyvänä, ja pussailisi tai ylipäätään KOSKISI minuun, mutta kaikki tuntuu olevan niin hirveän vastenmielistä! Joka ilta minulle käännetään sängyssä salamannopeasti selkä, ja ainakin esitetään ihan Hirveän väsynyttä... Olen viimeisen kuukauden yrittänyt tehdä jonkinnäköisiä aloitteita ja ilmaissut haluavani kovasti miestäni, mutta ei... Jos menen "lääppimään" häntä, kommentti on joko "katotaas nyt hei tätä leffaa" tai "ei saa KUTITTAA", tai "nyt ei kulta jaksa" - jos olen ihan suoraan ilmaissut seksihaluni. Tuntuu ihan HIRVEÄN pahalta!!! Tekisi mieli karjua ukolle välillä että odotas vaan miten käy kun tulet kärttämään pimpsaa sitten kun olen taas normaalimitoissa!!
Itkua saan nieleskellä vähän väliä, kun tuntee itsensä niin kamalaksi ja rumaksi ja paksuksi, kun ei saa mitään vastakaikua hellyydenosoituksiin. Tässä on tuskin kyseessä se, että mies pelkäisi vahingoittavansa vauvaa tms, kyllä alku ja keskiraskaudessa ihan kursailematta pisteli menemään... En vain taida enää olla hänen silmissään haluttava. Pelkään, että ihan oikeasti "katkeroidun" tästä niin että ei ole seksihaluja sitten vauvan syntymän jälkeen... Ärsyttää, että mies kuitenkin ihan mielellään antaisi minun antaa hänelle suuseksiä ilman että hän antaisi mitään vastapalvelukseksi! Kuinka mies voi olla niin ajattelematon, että vaikka olen hänelle monta kertaa sanonut että nyt tuntuu tosi tärkeältä että tuntisi olonsa rakastetuksi, ja että kaipaan hyvänä pitämistä enemmän kuin ennen, niin mies kehtaa kohdella minua niin kuin ..jotain haaskaa!!
Olisi lohduttavaa kuulla etten ole ainut jolla tällainen tilanne...?
Sekin vielä menettelisi, jos mies edes halisi ja pitäisi hyvänä, ja pussailisi tai ylipäätään KOSKISI minuun, mutta kaikki tuntuu olevan niin hirveän vastenmielistä! Joka ilta minulle käännetään sängyssä salamannopeasti selkä, ja ainakin esitetään ihan Hirveän väsynyttä... Olen viimeisen kuukauden yrittänyt tehdä jonkinnäköisiä aloitteita ja ilmaissut haluavani kovasti miestäni, mutta ei... Jos menen "lääppimään" häntä, kommentti on joko "katotaas nyt hei tätä leffaa" tai "ei saa KUTITTAA", tai "nyt ei kulta jaksa" - jos olen ihan suoraan ilmaissut seksihaluni. Tuntuu ihan HIRVEÄN pahalta!!! Tekisi mieli karjua ukolle välillä että odotas vaan miten käy kun tulet kärttämään pimpsaa sitten kun olen taas normaalimitoissa!!
Itkua saan nieleskellä vähän väliä, kun tuntee itsensä niin kamalaksi ja rumaksi ja paksuksi, kun ei saa mitään vastakaikua hellyydenosoituksiin. Tässä on tuskin kyseessä se, että mies pelkäisi vahingoittavansa vauvaa tms, kyllä alku ja keskiraskaudessa ihan kursailematta pisteli menemään... En vain taida enää olla hänen silmissään haluttava. Pelkään, että ihan oikeasti "katkeroidun" tästä niin että ei ole seksihaluja sitten vauvan syntymän jälkeen... Ärsyttää, että mies kuitenkin ihan mielellään antaisi minun antaa hänelle suuseksiä ilman että hän antaisi mitään vastapalvelukseksi! Kuinka mies voi olla niin ajattelematon, että vaikka olen hänelle monta kertaa sanonut että nyt tuntuu tosi tärkeältä että tuntisi olonsa rakastetuksi, ja että kaipaan hyvänä pitämistä enemmän kuin ennen, niin mies kehtaa kohdella minua niin kuin ..jotain haaskaa!!
Olisi lohduttavaa kuulla etten ole ainut jolla tällainen tilanne...?