Sekaisin tunteista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja viieeras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

viieeras

Vieras
Olisko teillä mitään ideaa mitä teen..joskus 6vuotta sitten mulla oli erään miehen kanssa jotain, siis meillä oli tunteita toisiamme kohtaan, nukuimme vierekkäin ja suutelimme,mut ei mitään sen pidemmälle menevää:) Kuitenkin se jäi siihen, tapasin toisen,menimme naimisiin ja saimme lapsen.
Nyt vuosien jälkeen...tää mies tuli mulle juttelemaan, ja mulla meinas mennä jalat alta. Ihastuin äärettömän voimakkaasti, en oo koskaan tuntenut näin. Aina baarissa ajauduimme juttelemaan ja eikä oikein saatu silmiämme irti toisista. Kerran sitten juteltiin tästä jutusta, hän sanoi ettei halua tulla mun ja mun miehen väliin. Ei kieltänyt etteikö olisi kiinnostunut, ja viittasi tähän mun tilanteeseen.
Meillä miehen kans on vähän ollut alamäkeä reilun vuoden, musta tuntuu että haluan vähän enemmän, tietyt piirteet ärsyttää miehessäni ihan äärettömästi. En haluais silti antaa tosta vaan periksi, mutta oon jo taistellu näitä tunteita vastaan niin kauan. Välillä mies oli enemmän meistä antamassa periksi, nyt se haluaa pitää musta kynsin ja hampain kiinni. Musta tuntuukin etten voi jättää sitä, kun se menis ihan hajalle. Kun me puhuttiin tässä syksyllä ihan vakavasti eron mahdollisuudesta, se meni melkein shokkiin. Tuntuu etten kestä nähdä sen surua,joten en tiedä mitä tehdä.
Juttelin sit uudestaan tän ihastuksen kanssa, sanoin että tän pitää loppua, et tää on niin väärin mun miestäkin kohtaan. Sanoin että kumpa ei olis edes tavattu ikinä..ku tää on niin vaikeaa.. Ilmoitin myös ettei enää juteltais eikä edes tervehditä, koska se aina menee siihen että taas alkaa pikku flirtti ja mä olen ainaki aivan sekaisin.
No oli pikkujoulut, mun mieskin oli baarissa. Tää ihastus tuli silti mulle juttelemaan ja hakeutui samaan seurueeseen. Ajattelin että ei oo totta! Ja sitte kun meidän katseet kohtas niin se oli sitten sellasta 5s tuijottelua toista silmiin. Mitä mä teen????? Luulin jo että pystyin unohtamaan, mutta taas on sama tilanne. En voi edes ajatella mitään muuta, oon aivan sekaisin, mutta mitään mä en oikein voi tehdä tässä tilanteessa..Onko tää vaan huumaa?
 
[QUOTE="aloittaja";25237783]Olen mä kertonutkin, ja silloin se jotenkin ehkä helpotti. Mut taas sama tilanne ku ennen kertomista.[/QUOTE]Kerro, että tässä on taas sama juttu, sinua kiehtoo tämä toinen kaveri. Haluatko siis, että saisit lopetettua sen henkisen kiehnäämisen? Jotenkin luulisi, ettei sitä enää tohtisi jatkaa, jos puoliso tietää, että sellaista on ollut ilmassa. Jos haluatkin sitä jatkaa ja mennä kenties pitemmällekin, kertominen toiminee siinäkin tapauksessa. Puoliso tietää, että nyt on jotain tekeillä ja voi tehdä omia johtopäätöksiään.
 
Nimenomaan haluaisin just lopettaa sen henkisen kiehnäämisen. Tää on ollut aika rankka syksy kun tunteet myllertää ja toisaalta ei voi sanoa mitä tuntee ja ketäki kohtaan. Toisaalta pelkään että nakkaanko hyvän suhteen tosta vaan menemään. Oon ollu tosi kiukkuinen koko syksyn ja mieskin on sen huomannut. yritän ja yritän mutta ahdistaa.
Päätän aina että nyt se loppuu sen toisen kanssa, mutta ei se mee niin, aina me ajaudutaan jotenkin toistemme seuraan. Kyllä mä haluaisin mennä pidemmälle, en voi sitä kieltääkään. Apua, ihan hirvee tilanne. Kiitos kun vastasit!
 
[QUOTE="aloittaja";25237833]Nimenomaan haluaisin just lopettaa sen henkisen kiehnäämisen. Tää on ollut aika rankka syksy kun tunteet myllertää ja toisaalta ei voi sanoa mitä tuntee ja ketäki kohtaan. Toisaalta pelkään että nakkaanko hyvän suhteen tosta vaan menemään. Oon ollu tosi kiukkuinen koko syksyn ja mieskin on sen huomannut. yritän ja yritän mutta ahdistaa.
Päätän aina että nyt se loppuu sen toisen kanssa, mutta ei se mee niin, aina me ajaudutaan jotenkin toistemme seuraan. Kyllä mä haluaisin mennä pidemmälle, en voi sitä kieltääkään. Apua, ihan hirvee tilanne. Kiitos kun vastasit![/QUOTE]Olen ollut vähän samanlaisessa tilanteessa joskus kauan sitten enkä tehnyt siinä järkevästi. Tein tyhmästi. Se harmittaa vieläkin vuosien vuosien jälkeen. Jatkoin sitä kiehnäämistä, eikä siitä tullut hullua hurskaammaksi, kellään ei ollut kivaa.
 
Ehkä mun täytyy miettiä tosi tarkkaan mitä teen. Toisaalta yritän rauhoitella itseäni et jos meidät todella on tarkoitettu sen toisen kans yhteen niin kyllä se niin menee. Eli ehkä jatkan näin ja rauhoittelen vain itseäni,onkohan sekään kovin järkevää mut uskalla en todellakaan kertoa enää uudestaan!!Kerroitko sä fanta aikanas?
 
Siis mikä ihmisiä oikein vaivaa???? Sulla on siis mies ja lapsi, ja ymmärtääkseni sulla ei ole suhteessasi mitään vikaa lukuunottamatta "että miehessä joku ärsyttää". No voin sanoa, että se on ihan normaalia. Joku asia sinussakin varmasti ärsyttää miestäsi ja ihan varmasti joku asia sinussa ärsyttää myös tätä "ihastustasi", samoin kun hänessä sinua. Todennäköisesti vielä tuo asia, mikä miehessäsi sinua ärsyttää, on se, ettei hän saa aikaan sinussa samanlaisia ihastuksen tunteita, kun tuo toinen. Jos olet ollut miehesi kanssa yhdessä jo vuosia, niin on täysin normaalia, että ihastus loppuu, siinä vaiheessa pitäisi opetella rakastamaan. Ja rakastamiseen ei kuulu se, että lietsoo mielessään ihastuksen tunteita vieraaseen, vaan se, että osoittaa sitä kunnioitusta ja rakkautta siihen omaan puolisoon. Mienasitko vaihtaa miestä aina, kun rakkauden alkuhuuma loppuu? Tosi kiva sun lapsilleskin... ainahan kerkiit yhden tehdä jokaisen "ihastuksen" kanssa...
 
[QUOTE="aloittaja";25237868]Ehkä mun täytyy miettiä tosi tarkkaan mitä teen. Toisaalta yritän rauhoitella itseäni et jos meidät todella on tarkoitettu sen toisen kans yhteen niin kyllä se niin menee. Eli ehkä jatkan näin ja rauhoittelen vain itseäni,onkohan sekään kovin järkevää mut uskalla en todellakaan kertoa enää uudestaan!!Kerroitko sä fanta aikanas?[/QUOTE]En kertonut, jäin kiinni. Ja eniten hommassa harmitti se, että jäin kiinni, ei se väärin tekeminen. Harmitti, kun se kuva, mikä ihmisillä oli minusta, silloisen kumppanin perheellä ja ystävillä, mureni. Se oli minulle just oikein. Ja syteen meni sekin juttu, jonka vuoksi jäin kiinni.
 
nimimerkille minää: anteeksi mutta pitää oikaista muutama asia. Miten sinä voit sanoa ettei meidän liitossa ole ongelmia, kuten kirjoitin, myös mies on miettinyt välillä eroa ja laukonut sen ääneen. En jaksa alkaa eritellä asioita, jotka ärsyttävät, koska kirjoitus olisi paisunut melko pitkäksi. En haluaisi, että eroamme, mutta onko sekään hyväksi että kieltää tunteensa ja kummallakin on paha olla. En haluaisi tuntea näin, kuten tunnen. Toivon että tää menisi ohi, en ole ollut vastaavassa tilanteessa koskaan aiemmin! Pidemmän päälle ei vain jaksa tämmöistä, tulin vain kysymään neuvoja, mitä mun pitäisi tehdä.

Ja en ole sellainen nainen, että mulla olisi jotain alkuhuumia vain! Montaa miestä mulla ei ole koskaan ollut, en ole sellainen! Nykyinen mieheni on ensimmäinen vakava suhteeni, enkä ole senkään suhteen mitenkään alkuhuuman laannuttua ollut suhdetta lopettamassa. Eiköhän se alkuhuuma ole jo loppunut aika monta vuotta sitten;D Lähinnä se mietityttää että ollaanko me onnellisia toistemme kanssa, ja se, miksi toiseen ihastuin tapahtui siksi että oma mies ei osoittanut mitään mielenkiintoa silloin minua kohtaan, kun ehti ihastua, ei se enää olekaan niin helppo juttu perua koko hommaa!
 

Yhteistyössä