seitsemänvuoden kriisikö?

Ollaan oltu yhdessä reilu seitsemänvuotta joista naimisissa neljä, meillä on yksi kuusivuotias tytär.

Meän parisuhteessa ei tällä hetkellä ole pahemmin mitää vikaa, seksikin luistaa ja sitä on tarpeeksi...mutta silti en tunne itseäni onnelliseksi tässä suhteessa.

Olen ajatellut asiaa jo pidemmän aikaa ja todennu että olen pirun itsenäinen ihminen. Tämä toteamus on taas johtanu siihen, että en edes tiedä olenko parisuhde ihminen...mä saan mennä ja tulla suurinpiirtein miten haluan (ainoastaan kysyn katsooko lastamme ja jos katsoo, niin menen). Koskaan en ole pettäny, vaikka tilaisuuksia olisi ollut, koska se olisi niin väärin kumppania kohtaan.

Onko tää vaan se seitsemänvuoden kriisi ja kun odotan niin tää menee ohi, koska kaikki suhteessamme on kuitenkin periaatteessa hyvin.

 

"If it ain't broke, don't fix it"

Olisikohan teillä niin että se elo on niin tasaista että se saa sinut epäilemään onko kaikki hyvin ja haluatko olla siinä suhteessa?

 

se voi tietenki vaikuttaa että pitkän vaikean jakson jälkeen kaikki on vihdoin hyvin, kaikki on viimein selvitetty ja nyt vaan mennään arkee eteenpäin.