Second chance? Kommentoikaa...

[neuvoton elli]

Nyt kaipaisin erityisesti miesten mielipiteitä, mutta naisetkin saa tietysti vastata.
Tilanne: viime kesänä eräs mies pyysi minua deiteille (bongasi minut tuttaviensa porukassa, kiinnostui, ja hankki yhteystietoni). Tapasimmekin kerran ravintolassa, mutta ilta päättyi aika katastrofaalisesti; suoraan sanottuna itse käyttäydyin tosi typerästi. Elin silloin vähän vaikeassa kuviossa, koska olin ihastunut yhteen toiseen mieheen ja lisäksi vielä eroprosessi eksästä käynnissä, minkä kyllä suoraan kerroinkin tälle deitilleni. Itselläni oli kyseisessä ravintolassa paljon kavereita, myös miehiä, ja päädyinkin sitten dumppaamaan deittini ja bilettämään omien kavereiden kanssa. Silloin tuntui että tämä deitti ei oikein sytyttänyt, joten suhteellisen tylysti häivyin toiseen porukkaan.
Seuraavana päivän kadutti tosi paljon huono käytökseni ja laitoin tosi asiallisen anteeksipyynnön tekstiviestitse.
Mies vastasi tähän vasta muutaman viikon kuluttua, ja silloin vaikutti että hän oli edelleen loukkaantunut/kypsähtänyt.

Törmäsin kuitenkin häneen nyt pari kuukautta myöhemmin ravintolassa, hän tuli itse juttelemaan, ja nyt minustakin tuntui siltä että voisinkin olla kiinnostunut. Nythän omakin tilanteeni oli huomattavasti selkeämpi kuin kesällä. Sain myös sellaisen kuvan hänen eleistään että hän voisi olla edelleen kiinnostunut myös. Niinpä laitoinkin seuraavana päivänä miehelle tekstaria jollain asiallisella verukkeella, ja hän vastasi mutta todella huippuasialliseen ja melko tylyyn sävyyn.
Samaan sävyyn olen hänen kanssaan nyt muutamaan otteeseen tekstaillut, ja puhunut kerran puhelimessa. Mutta, mitään sen enempää ei ole tapahtunut!
Nyt ihmettelenkin että mitä tämä käytös on? Jos hän on edelleen kiinnostunut, miksi hän ei pyydä ulos uudelleen ja anna toista mahdollisuutta -vai onko se niin että jos miestä kohtaan kerran käyttäytyy typerästi, niin peli on sitten menetetty? Jos hän taas ei ole kiinnostunut, miksi hän kuitenkin tulee juttelemaan, ja soittaa?
Ja erityisesti, mitä minun pitäisi tehdä?? En halua pyytää miestä ulos, koska en todellakaan halua vaikuttaa tyrkyltä. Mielelläni hänet kuitenkin vielä tapaisin, eli odottelenko nyt vaan että törmään häneen jossain tai että hänestä joskus kuuluu..?
Neuvoja, kiitos

 

[tuli]

"pakko" vastata, kun kohdalle on osunut vastaava tapaus... mies on ehkä tätä tyyppiä, joka loukkaantuu tosi herkästi, oli asia sitten mikä tahansa. Siinä sitten lepytellään ja hyvitellään harvasen päivä, milloin mistäkin... marttyyri jo syntyessään.

 

[Romantikko]

Ehkä ensimmäisen illan sotkuja ei ole vielä selvitetty loppuun asti? Auttaisikohan vilpitön keskustelu puhelimessa tai livenä? Voisitko myös sanoa hänelle ihan suoraan, että taidat olla kiinnostunut ? Ei sinun tarvitse pyytää häntä välttämättä treffeille, jos et halua tehdä aloitetta, mutta avoimella keskustelulla ei tuskin häviä mitään.

 

[ap]

Hei kiitos vastauksesta, Tuli! Samaa oon vähän ajatellu itsekin, että hitusen tuntuu ylireagoinnilta tuo hänen käyttäytymisensä... Vähän särähti korvaan myös se että lyhyen deittimme aikana mies ehti jo haukkua eksänsä aika kovin sanoin, vaikka heidän erostaan on jo useita vuosia. Itse ainakin kyllä pidän huonona merkkinä sitä jos ex-suhteista täytyy puhua pahaa jo heti alussa. Pidemmässä suhteessahan sitä tulee sitten tilitettyä kaikenlaista, mut periaatteessa jos on tarvi arvostella ex jo ekoilla deiteillä tulee pakosti mielee että ei taida olla vieläkään siitä yli, tai sitten on harvinaisen pitkävihaista sorttia.. Ehkäpä on parasta unohtaa koko tyyppi!

 

[ap taas]

Romantikolle; joo olet oikeassa, avoimella keskustelulla ei oikeasti häviä mitään, mutta valitettavasti itse olen niin vanhanaikainen ja hannari että jotenkin en pysty suoraan ilmaisemaan miehelle kiinnostustani, ellei ole ihan satavarmaa että hänkin on kiinnostunut. Eli, tuskin ainakaan itse sellaista keskustelua aloitan. Ja olen kyllä selkeästi pyytänyt anteeksi käytöstäni ekana iltana, joten en oikein usko että siinäkään enää sinänsä mitään selvittämistä olisi. Lähinnä kai kyse on nyt sitten siitä että voiko hän antaa tuon anteeksi. Ja jos ei, niin sitten varmasti parempi ettei homma mitenkään etenekään, en kuitenkaan jaksaisi pidemmän päälle olla pitkävihaisen tyypin kanssa.

 

[Mikko]

Ymmärrän hyvin, jos miestä vielä vähän kaivelee käytöksesi ja kynnys pyytää sinua uudelleen ulos voi olla aika korkealla.
Jos sinua oikeasti vielä kiinnostaa, mikset sano, että olet pahoillasi siitä mitä tapahtui ja kysy, voisiko tuon illan ottaa uusiksi joku kerta.

 

[tiina]

Oli sulla varmasti joku syy siihen dumppaamiseen silloin, koitapa muistella mikä. Vaikka elämäntilanteesi olisi ollut mikä, kiinnostavaa et olisi noin kohdellut.
Älä anna muistojen kullata mieltä tai yksinäisyyttäsi sorru johonkin vain.

 

[Sika]

Ei noin paskamoisen tempun jälkeen pelkät anteeksipyynnöt riitä.
Tee jotain konkreettista hyvää osoittaaksesi, että olet sittenkin ihminen, etkä p..läjä.

 

[ap]

Suoraa puhetta sialta
Niin, ehkä tässä pitäisi nyt itse olla aktiivisempi, mutta en oikein tiedä miten, koska en aidosti haluaisi enää edes keskusteluissa palata siihen viime kesään, kun olemmehan nyt olleet yhteydessä toiselta pohjalta.
Vaikeaa...

 

[kyynikko]

hm...jospa mies oli alun alkaen vain yhden yön seuraa vailla ja kun sitä ei irronu, kiinnostus loppui siihen.

 

[heh]

Itse ei uskalla suoraan iskeä ja kertoa kiinnostuksestaan mutta miehen kyllä pitäisi uskaltaa vaikka on paskaa käteen saanut jo kerran. Muuten mies on outo pitkävihainen tyyppi.... :-D Mitä naiset tekisitte jos olisitte sen miehen housuissa?

 

[ap]

:-D
onhan se noinkin, vaatisi kyllä melkoista pokkaa pyytää uudelleen ulos moisen käytöksen jälkeen. Mutta, pointti onkin se että olen mielestäni aika selkeästi vihjaillut että olisinkin nyt kiinnostunut ja että hän voisi pyytää mua ulos,mutta mitään ei ole tapahtunut. Eli jotenkin tulee sellainen tunne että mies haluaa nyt oikein osoittaa että häntä ei kohdella noin! Sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta vähän ylireagointia ehkä...
Itse miehen asemassa joko häipyisin kuvioista kokonaan (todennäköisesti olisin näin tehnyt kyseisen deitin jälkeen), tai sitten ottaisin kunnolla asiasta selvää, eli pyytäisin mimmiä uudestaan ulos, ja ensimmäiseksi pistäisin vielä kerran selvittämään että mitä hittoa kesällä tapahtui!

 

[mika]

"onhan se noinkin, vaatisi kyllä melkoista pokkaa pyytää uudelleen ulos moisen käytöksen jälkeen. Mutta, pointti onkin se että olen mielestäni aika selkeästi vihjaillut että olisinkin nyt kiinnostunut ja että hän voisi pyytää mua ulos,mutta mitään ei ole tapahtunut. Eli jotenkin tulee sellainen tunne että mies haluaa nyt oikein osoittaa että häntä ei kohdella noin! Sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta vähän ylireagointia ehkä... "

Ylireagointia? Kuulostat itsekkäältä ja lapselliselta pikkupirpanalta.
Hassua että sinulla on voimakas mielipide siitä miten tuon miehen pitäisi käyttäytyä, vaikka itse olet näyttänyt jo alussa miten vähän sinua hänen ajatuksensa kiinnostavat.

Tunnen yhden kaltaisesi naisen (tai siis tytöstä täytyy puhua vaikka on 34v). Harrastaa juuri tuollaista spekulointia toisen mahdollisilla motiiveilla vaikka asia voisi olla vaikka kuinka yksinkertainen (onko itsetuntosi vaarassa kun hän ei liihota kukkakimpun kanssa luoksesi ?) Ja lisäksi hän tekee itse ihmissuhteissa ihan mitä sattuu ja jos jotain kivempaa jossain näkyy niin se on moro vaan nykyiselle seuralle.

 

[nappe]

EI tuo minusta nyt niin kauhean kummalliselta kaytokselta kuulosta. Anteeksipyyntosi jne ansiosta han ei ehka suorastaan sinua vihaakaan, muttei ole enaa kiinnostunut sinusta deittimielessa. Mina ainakin naisena olen kokenut sellaista, etta jonkun kanssa on ollut sapinaa, tyyppi on kayttaytynyt vahan tokerosti, ehka sekoillut useamman naisen valilla, minka jalkeen en ole halunnut ajatella enaa ko. henkiloa potentiaalisena kumppaniehdokkaana, mutta pystyn kylla juttelemaan normaalisti jne. vahan ajan paasta. Sen sijaan olisin kylla ollut melko kaarmeissani, jos joku niista tyypeista olisi luullut, etta viela mokansa jalkeen minun on PAKKO olla kiinnostunut... Onneksi oli sen verran aivoja, etteivat kuvitelleet (tai ehka itsekaan eivat olleet kiinnostuneita).

 

[ap]

Niin, en suinkaan kuvitelekaan että miehen on pakko olla enää kiinnostunut, voisin hyvin ymmärtää jos hänen fiiliksensä hävisivät ekojen treffien sähellyksen jälkeen. Muutenkaan kaikki ihmiset eivät usko second chansseihin, vaan ajattelevat että jos joku homma menee eka kerralla pieleen, sitä ei kannata sitten enää viritellä uudestaan. Ehkä hän on tätä kerrasta poikki tyyppiä.

Syy miksi olen aika arka ilmaisemaan omaa kiinnostustani tai tekemään aloitteita on että sain hiljattain isosti turpiin eräältä mieheltä, ja siitä toipuminen otti aika koville. Näin ollen elämä opettaa varovaiseksi. Mutta, ehkäpä on otettava riski ja selvitettävä kuitenkin mitä miehen päässä liikkuu, koskapa en unohtamaankaan pysty. Voisin pyytää häntä vaikkapa lounaalle tai kahville, nehän ovat kuitenkin aika neutraaleja tilanteita.

 

[nappe]

Niin, voihan tuota kahvia yrittaa. Ainakin naispiireissa aina kehotetaan yhdenkin mokan jalkeen hyvin akkia unohtamaan mies kokonaan, onko tuo miesten ajattelutapa sitten valttamatta niin erilainen. Ihmisista kun on usein vaikea tietaa ovatko he kaikenkaikkiaan epaluotettavia vai onko kyseessa ollut satunnainen lipsahdus kaytoksessa.

 

[uik uik]

Eli oot joku wannabestara, jonka pillin mukaan pitäisi juosta. Nyt ei sovi, mut ehkä ens vuonna.

 

[KÄÄK]

Ei kaikkia miehiä voi pompotella. Eikä se tarkoita sitä, että mies olisi sinusta kiinnostunut vaikka tulee juttelemaan!!!!!!!!! Itse en ainakaan sinua huolisi, et ole kunnolla yhdestä eroon päässyt kun on jo monta miestä "käsipuolessa". Toivottavasti kundi on sen verran fiksu, että ymmärtää pysytellä erossa sinusta!!!

 

[neito]

Itselläni oli muutama vuosi sitten hieman samantapainen tilanne. Mulla oli jonkin "elämän kriisi" menossa, en oikein tiennyt mihin suuntaan lähteä opiskelujen, töiden suhteen ja mitä ylipäätänsä halusin elämältä. Siinä sitten palloillessani kohtasi ihanan miehen, jonka kanssa suhde rupesi lämpenemään. Mutta sitten laitoin varsin tylysti välit poikki, kun halusin aikaa miettiä mitä haluan. Mies oli siinä sitten varsin äimänä siitä mitä oikein tapahtu ja missä vika, hänessä, minussa vai jossain muussa.

No, ajan kanssa sain selvitettyä ajatukseni. Tajusin myös, että olin kohdellut tätä miestä todella tyhmästi. Alkoi harmittaa, että olin laittanut välit poikki... Pohdin aikani uskallanko alkaa lämmitellä suhdetta ja miten mies suhtautuu. Uskaltauduin hänen juttusilleen ja keskustelimme asian halki. Mieskään ei ollut minua unohtanut ja uskaltauduimme seurustelemaan.

Olemme olleet nyt neljä vuotta yhdessä, joista n. puolet olemme asuneet yhdessä. Hyvin menee. Riski kannatti ottaa. =) Eikä tuo vanha juttu kaivele, koska puhuimme asian selväksi.

Eli minä ainakin kannatan keskustelua asiasta miehen kanssa ja katsoa sitten sen jälkeen mitä haluatte. Ei sillä keskustelulla ainakaan voi mitään hävitä ja eipä sitten myöhemmin harmita, ettei edes yrittänyt. Voi olla, että mies on juuri se oikea tai voi olla ettei, mutta ota ainakin asiasta selvää, sittenpähän tiedät.