se vaan kävi käsiksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hukassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ystäväsi, jotka kehottavat sinua jättämään väkivaltaisen miehen, ovat sinusta huolissaan ja välittävät sinusta. Kyse ei ole siitä, kuka on tyhmä ja heikko. Kukaan ei rakasta pahoinpitelevää miestä siksi että siltä saa turpaansa, vaan siitä huolimatta (luulisin). Rakasta pois vain, mutta kaukaa - vaikka toiselta mantereelta jos ei vähempi riitä. Kunhan olet nyrkin kantamattomissa.

Ei sitä tarvitse pyydellä anteeksi eikä hävetä, että rakastaa jotakuta joka ei sitä ansaitse ja on heikko ja pilaa omat mahdollisuutensa lyömällä, juomalla, valehtelemalla, mitä vain. Kyky rakastaa on parasta, mitä ihmisessä on. Mutta jos sinä panet oman elämäsi kynnysmatoksi muka sen rakkauden nimessä, uhraat itsekunnioituksesi, onnesi tai pahimmassa tapauksessa jopa oman henkesi - sillä ei taas ole oikeasti mitään tekemistä rakkauden kanssa eikä se edistä yhtään mitään päämääriä KUMMANKAAN osalta. Ja se on valinta, jonka sinä teet ja josta sinä olet vastuussa.
 
On muakin mies mukiloinut. Viimeksi niin heitteli että soitin poliisit. Lupas, ettei ikinä koskaan enää ja kävi terapeutillakin.. Kyllä mä uskon, että voi parantua siitä. Itse olin aikoinaan päällekäyvä mutta en enää. Paranin siitä vaikeiden kokemuksien ja terapian avulla. Se on myös sairautta. Siitä voi parantua. En heittäisi toivoa pois.
 
Voi siitä parantuakin, mutta harvalta onnistuu, eikä yhdeltäkään, jos siihen ei ole vilpitöntä halua.

Väkivallalla on taipumus päinvastoin vain lisääntyä. En jäisi odottelemaan sitä, vaan lähtisin. Jos ukko lähtis terapiaan ja sen sellaista, niin sitten voisin harkita jatkoa. Tiedän hyvin, että tällä kirjoituksella ei alkuperäisen päätä käännetä, mutta näin minä ajattelen. Asiasta on kokemusta.
 
Onko kukaan huomannut, miten jotkut naiset saavat usein kuonoonsa? Kuten tämä eräs Tahiti niminen puolijulkkis. Ei varmaan tullut kellekään mieleen, että tälläinen ihminen todellakin haluaa sitä, jollain kierolla tavalla? Joten ei se vika aina lyöjässä ole.
 
kuule joopa joo, luulen, että tämä viestisi on tässä keskustelussa täysin asiaton. En voi kieltää, että eikö olisi olemassa häiriintyneitä naisia, jotka haluavat saada köniinsä, mutta ei kyllä vaikuta tässä tapauksessa olevan kyse siitä. joopa joo haluat ilmeisesti provosoida tai tunnetko itse jostain syyllisyyttä syyllistämällä tässä tapauksessa uhria? Joka tapauksessa se ei miksikään muutu, että se vika on kyllä aina lyöjässä. Oletko itse tälläinen heittelija, potkija tai nyrkin käyttäjä kuin tällä tavalla tänne kirjoitit syyttäen uhria väkivallantekijän teoista. Yleensä jo se väkivaltainen ihminen syyllistää uhria aina syy on uhrissa. Sanotaan vaikka, että uhri on niin ärsyttävä tai että se ansaitsi turpiin...eihän hän muuten käyttäytyisi näin. Kyllä se vastuu omasta käytöksestään pitää ihan itse ottaa.
 
Pahoinpitely tuli siis kuin salama kirkkaalta taivaalta, ei olisi millään uskonut, eihän tämä ollut ap:lle vasta kuin kolmas mies joka alistaa...

Hmm, olisikohan tässä jokin kuvio joka toistuu? Läheisriippuvainen nainen joka vetää puoleensa näitä ""jännittäviä"" miehiä, joilla kieli käy ylistämään naisensa ihanuutta. Sitten kun ihana nainen on vähemmän ihana, kalautetaan sitä kaidalle tielle, kuitenkin rakastaen ja vain tämän kerran. Niinhän se toimii, eikös vain.

Vakavasti puhuen, vaikka naiset tässä foorumissa ovat kuin yhtä köyttä-yhdistys, kuitenkin väkivaltaiset miehet kehotetaan panemaan kiertoon muiden riesaksi. Suomessa on saatavissa terapiaa väkivaltaisille miehille, ja se tehoaa muistaakseni kuudessa tapauksessa kymmenestä. Väkivalta ei ole yksinomaan miehen ongelma - kahdellakin tavalla. Myös naisten kumppaneita (miehiä sekä naisia) pahoinpidellään, ja toisekseen, usein pahoinpitelyn kohteeksi joutuva nainen on itsekin jonkinlaisessa kierteessä vetäessään puoleensa yhä uudelleen väkivaltaisia kumppaneita. Aivan kuten alussa karikatyyrinomaisesti kuvasin. En todellakaan usko, että ""se vaan kävi käsiksi"", sillä enteet ovat taatusti olleet luettavissa, jos vain haluaa.

Miten tästä eteenpäin? Riippuu ihan ko. ihmisten halusta kehittää ei pelkästään tätä suhdetta, vaan elämäänsä ylipäätään. Mies voisi hyötyä väkivaltaisten miesten ryhmästä, ja nainenkin voisi oppia pois läheisriippuvuudestaan, sekä ongelmatilanteiden hallintaa. Kehottaisin kuitenkin vielä pidättäytymään avioliiton solmimisesta. Se on huono idea tässä vaiheessa.

W.
 
Olen elänyt viisi vuotta parisuhde helvetissä enkä halua että sellaista kokee kukaan elämässään...Jatkuvaa uhkailua kiinni käymistä ym ym. Muutin pois mutta annoin kerta toisensa jälkeen anteeksi koska se toinen puoli on niin hyvä...Mutta sen vannon ettei väkivaltainen mies ikinä muutu vaikka välillä menisi pitkiäkin aikoja hyvin! Paha on juurtunu ja kokemuksesta tiedän ettei mikään muutu...Ei ikinä! Jätä mies...Minä en siihen ole vielä pystynyt ja siksi juuri tälläkin hetkellä saan uhkailu viestejä! Kohta en enää jaksa elää...Ole viisaampi ja etsi parempi elämä kun se vielä on mahdollista! Kaikkea hyvää ja ruusuisia tulevaisuuden kuvia!
 
Ymmärrän, mitä ajat takaa. On naisia, jotka hakeutuvat väkivaltaisiin suhteisiin ja on naisia, joiden mielestä sairaalloinen mustasukkaisuus on rakastamista. Ja niin edelleen.

Se ei vähennä lyöjän vastuuta yhtään pätkää. Vaikka puoliso kerjäisi pieksämistä, kukaan ei saa lyödä toista. Vika on aina lyöjässä.
 
Ei tämä aloittaja meitä kuuntele, näkeehän sen vastauksistakin. Vastasi toiveikkaana ainoastaan sellaiseen viestiin jossa sanottiin että hakkaajan parantuminen on mahdollista. Hän hakee täältä ainoastaan tukea omalle päätökselleen jäädä väkivaltaisen miehen kimppaan ja yrittää parantaa tämä.

Joten turvakodissa (tai teholla) tavataan sitten muutaman vuoden kuluttua. Mutta lupaa nyt edes ettet hommaa lapsia siihen katselemaan kun isi heittää heidän rakastamansa äidin taas seinään riidan päätteeksi. He eivät pääse pakoon, sinä vielä pääsisit.

Nimim. väkivaltaisen alkoholistin lapsi


 
Tiedän, ettei muiden varoittelut auta yhtään pätkää, pikemminkin väittäisin, että päinvastoin. Itselle ainakin tulee vastareaktio: hittojako se kellekään kuuluu. Kenenkään käskystä en ukkoani jätä.
 
Voi olla, että jos jatkat / menet naimisiin se tappaa sinut ennen kuin älyät lähteä pois! Valitettavaa, mutta totta! Tilanne pahenee huomattavasti tulevaisuudessa, jos annat asian olla ja jatkat suhdetta!
 
Ei ne muutu. Tosin mulla on kokemusta vaan yhdestä mutta liian pitkään. Luotin ja uskoin...aina se oli viimeinen kerta ja kaikki on nyt toisin ja jargon jargon. Sitten vaan tuli se viimeinen kerta, ilmoitin että nyt se on loppu, ostin oman kämpän, otin lapsen mukaan ja onnellista eloa on nyt takana jo yli 4v. Äijä ei siitä toipunut, on katkera ja se kuvastuu lapsen huoltoasioihin mutta se on pientä verrattuna entiseen.
 
.. tai mika lienee nikkisi. Toivon vaan etta teidan suhteessa on vain sina (hakattava) ja miehesi (hakkaaja). Silloinhan on kaikki hyvin, sina saat saannollisesti turpiisi, joka tekee sinut onnelliseksi, ja ukkosi saa vetaa sinua turpiin , mika taas tekee hanet onneliseksi. Sairaita on monenlaisia, ansaitsette toisenne.

Jos siina taas on lapsia niin toivon mukaan ne hakee sossu pois teilta ennekuin heidankin elamansa on pilalla. Tuollaiset ihmiset ei ansaitse lapsia.


 
ne EI todellakaan muutu. itse olen koneut vuosia kestäneen hakkaus-henkinen väkivalta-suhteen, ja olin vain tyhmä ja palasin aina, edelleen olin tyhmä ja lähdin naama ruvella pakkaseen etsimään auttavaa kättä! vihdoin paras ystäväni sai pirstaleina olleen itsetuntoni kasaan, ja tänä päivänäkin kiitän häntä siitä! nyt uusi ihana mies joka ei hipaisekkaan pahoissa aikeissa, muuten kyllä sitäkin enemmän! älä jatka tuota kierrettä, lähde pois, se sattuu mutta taatusti vähemmän kun turpaan ottaminen kerta toisensa jälkeen!
 
Ensinnäkin sun, aloittajan siis, pitäisi miettiä, että miksi hän vetää puoleensa näitä alistajia. Miksi hän suostuu olemaan hakattavana ja alistettuna, miksi hän on läheisriippuvainen ja miksi hän kuvittelee olevansa sisarhentovalkoinen, joka pelastaa miehen helvetistä?

Jos nyt päätät jättää hakkaajan, todennäköisesti löydät itsesi uuden hakkaajan kynsistä ennen pitkää. Sama kaava nimittäin tuppaa toistumaan, jos sitä ei määrätietoisesti katkaise.

Haluatko jotenkin tuntea itsesi tärkeäksi; mies on projekti, jonka päämääränä on miehen kouluttaminen kunnon mieheksi? Vai haluatko tuntea itsesi marttyyriksi, joka kerää ihmisten säälin ja huomion, kun sinua raukkaa on taas lyöty?

Selvitä itsellesi, kuka olet ja mitä haluat. Ryhdy parisuhteeseen vasta sen jälkeen.
 
En usko että tuollainen mies muuttuu, koska vain harva edes myöntää että tekee mitään väärin, päinvastoin naista syytetään että provosoi tai haluaa tulla lyödyksi tai etsii tällaista seuraa. Itse seurustelin miltei vuoden tosi kivan miehen kanssa, harrastettiin alussa paljon ja hän oli ihana ja huomaavainen.
Ensimmäinen töniminen ja heittely tapahtui hänen ollessaan tosi humalassa ja päätin antaa tilaisuuden vielä. Muistaakseni en sanaa anteeksi kuullut koskaan... muuta kosintaa, lapsenhankintaa etc. kyllä.
Sitten tultiin siihen vaiheeseen, että jos oli 'riitaa' eli lähinnä minun haluani keskustella ongelmista, saattoi ilman viinaakin jo mennä väkivaltaiseksi, kerran olin peiton alla hiljaa yrittämällä olla provosoimatta mitenkään, hän tökki veitsellä peittoa ja mutisi omiaan. Silloin viimesen kerran tajusin, että hoitokaan ei tule auttamaan.
Hän oli jopa omasta päätöksestään vieroitushoidossa viikon, ei minun takia vaan siksi että ahdistus tai jokin ajoi hänet juomaan itseään kuoleman partaalle. Viikot silti oli töissä normaalisti. Mutta viikon selvillä olon jälkeen jo alkoi ahdistus unohtua ja oma macho nousi pintaan ja taas olin minä jolla oli vikaa päässä.
Tämän miehen perheoloista ja lapsuudesta sain tietää myöhemmin paljon ja ymmärsin että kotoa tuo kaikki tuska ja väkivalta oli peräisin.
Itselläni oli normaali lapsuus enkä mitenkään hakeudu väkivaltaisiin suhteisiin, tuskin kukaan nainen. Siinä vaikuttaa mihin on kotona oppinut, ei osaa ehkä odottaa parempaakaan tai sitten joillakin hoitovietti (jota saattaa rakkaudeksi luulla) vie eteenpäin ja antaa uskoa miehen pelastamisesta ja idyllisen perheen syntymisestä myöhemmin kun kaikki on hyvin.
Haavetta vain...
 
Kertokaa, te jolla on kokemusta enemmän, että kuinka monta vuotta meni, ennenkuin mies alkoi lyömään? Eli oliko jo ensimmäisen vuoden aikana seurustelua jotain välikohtauksia, entä onko kenellekään käynyt niin että vasta viiden tai kymmenen vuoden kuluttua suhteen alkamisesta oli ensimmäinen lyönti?

Eli jos mies ei ole kahden vuoden aikana lyönyt, mutta kiivas temperamentti on havaittavissa muissa asioissa, niin minkälainen on ennuste..onko jotain tiettyjä merkkejä mistä huomaa että onko mies lyöjä-tyyppiä.

Millä tavalla mies saa teidät jäämään? Itkeekö hän ja katuu, vai tarjoutuuko hyvittämään lyömisen?
Entä miten tällainen lyöjämies suhtautuu sitten niihin mustelmiin, tai jos käy niin että nainen ei esim. kehtaa mennä töihin kun on silmäkulma auki ja huuli halki?

Pähkinän kuoressa tärkein minkä olisin kiinnostunut kuulemaan: Mikä oli jälkeenpäin ajateltuna ensimmäinen asia, jonka kohdalla teillä tuli aavistus että mies voi olla väkivaltainen ?
 
eli toinen voi olla joskus liian suora sanoissaan ja toinen loukkaantuu sanoista ja ottaa nyrkit avuksi. mutta pahoinpitelijä ei muutu koskaan


Alkuperäinen kirjoittaja löytänyt;6243029:
Jos pahoinpitelyt ovat vain sitä että kaksi tulisielua eivät tule toimeen keskenään. Toinen on paha suustaan ja toiselta kun lopuvat sanat tulevat nyrkit avuksi niin silloin kai voi onnen löytää muualta, rauhallisemman kumppanin kanssa, kumpikin.

Mutta jos pahoinpitelyt ovat osa luonnetta, persoonallisuushäiriöisen käyttäytymista, alistamista, niin sitten tuskin onnistuu kenenkään toisenkaan kanssa.
 
juu, todellakin se päätti vetää kuonoon ja mä tietysti koitin puolustautua parhaani mukaan mutta pakko oli paeta kaverille...menin polisille ym..oikeudenkäynti...rauhottavia...masennusta ym...rakastan tätä miestä edelleenkin....se pysi jo naimisiinkin..mutta olen sanonut että en luota ja koko perheeni ei luota siihen mieheen tämän tapahtuman jälkeen. Mitä teen olen iahn poikki ja mikään ei tunnu auttavan. Tiedän että hän osaa dominoida mutta voisi saada nämä asiat kuriin...
Moni on vaan halveksien katellut minua ja sanonut et ei ne muutu..

Mitä mieltä te olette!!Ole aika murheen murtama ja itsetunto on 0....

Ei muutu ei. Sinulla on mies joka yrittää naimalla sinut saada hiljaiseksi. Hyvä tyttö älä missän tapauksessa suostu vaimoksi.

Kysyit voiko muuttua. Meillä muututtiin vasta sitten ku vaimolla ol i liikuntavamma (aivovamma)
ja mies alkoi itsekin sairastella.

Rikkaampana inva vaimona olin siis yhtäkkiä tarpeellinen tekijä hakkaajan elämässä.

Tiedän että jos ole joku Lopez saattaisin pari vuotta olla ilman mustelmia. Sitten se taas alkaa.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä