Se oma aika

[Isi -78]

Miten Teillä jaetaan omaa aikaa parisuhteessa ?
Olen kahden lapsen isä (lapset 9 kk ja 3v), käyn päivät töissä ja yritän epätoivoisesti opiskella maanantai-, keskiviikko- ja torstai-illat. Joudun lisäksi tekemään päivän-kaksi matkatöitä kuukaudessa.
Koulua minulla on siis enintään kolmena iltana viikossa + 1-2 pv matkatöitä/kk.
Ongelmaksi on noussut tuo oma aika. Vaimoni ei oikein pidä, että vietän lauantai-illasta noin 4h omaa aikaa, alkaen 19 -> (yleensä hommailen auton kanssa tai rakentelen tallissa puutöitä). Tai jos jostain voi karsia, niin hänen mielestään se on tuo minun neljä tuntia. Ymmärrän kyllä, lasten kanssa oleminen väsyttää, mutta hänelle olen sanonut että omaa aikaa hän kyllä saa, jos sitä haluaa. Ja kertaakaan sitä pyyntöä ei ole tullut. Yhteistä aikaa vietämme melkein joka ilta, kun lapset ovat menneet nukkumaan (pois lukien tuo lauantain 4 h + matka päivät) tunnin pari, joskus kolme neljäkin. Sunnuntai on kokonaisuudessaan perheaikaa, ja ilta katsellaan vaimon kanssa telkkaria tai leffaa.
Jos lapsi on kipeä tai valvoo yöllä, minä olen perheessämme se joka lasta kantaa/lohduttaa uudelleen uneen tai valvoo lapsen kanssa. Ulkona ilman vaimoa/perhettä en ole käynyt vuosiin. Vaadinko liikaa jos haluan opiskeluni lisäksi pitää tuon 4 h "vapaata" kotona ? Ja miten ihmeessä tuon vaimon saisi liikkeelle kotoa harrastuksien pariin ???

 

["Hmm"]

No teillä on varmaan keskimääräistä parempi ajankäyttötilanne. Mitä vaimon mielestä sinun pitäisi tehdä lauantai-iltaisin? Hoitaa lapsiako? Mitä vaimo tekisi sillä aikaa?

 

["Noniin"]

Eli lähtis vaimos lähtis silloin omiin rientoihin, tai mihin nyt huvittaa. Ja silloin sinä hoidat lapset ja kodin ja nukutat ne lapset...
Mulla lapset 7v 4 v ja 5kk ja ei omaa aikaa juuri mitään, ymmärrän vaimoas...

 

[Katylina]

Annat vaimolle 4 tuntia perjantai-iltana omaa aikaa, vaimo antaa sinulle lauantaina ja sunnuntaina vietätte yhteistä aikaa.

 

["vieras"]

Ei kai se nyt ihan kamala tilanne ole jos vaimo vaan haluaisi viettää sun kanssa enemmän aikaa?

Ei kerran "omaa aikaa halua", niin eikö se ole selvää että sun kanssa haluaa olla?

5 päivää töitä, 3 iltaa koulua ja ne 2 iltaa jolloin olet illat kotona, niin ei varmaan kauheasti sitä energiaa ole?

Olen sitä mieltä että sinä ehdottomasti tarvitset ne 4 h omaa aikaa ja ansaitsetkin ne, MUTTA jos ette keksi keinoa jolla saat vaimosikin tarpeet tyydytettyä niin ei hyvä heilu.

Miten olisi jos järjestäisit säännölliset treffi-illan vaimosi kanssa?
Vaikka joka kolmas viikko lauantaisin käytät ne 4 h siihen että menette treffeille?
Otat ne 4h sitten arkena sillä viikolla.

 

[Bitch]

Jos vaimo ei sitä omaa aikaa halua, on melko väärin kieltää sinulta sinun oma aikasi. Työ ja opiskelu ei varsinaisesti ole omaa aikaa vaan siinä täytyy skarpata ihan sata lasissa. Kaiken tuon ja perhe-elämän vastapainoksi tarvitsee jotain omaa aivot narikkaan-puuhastelua.

Jos puuhailet auton kanssa tai teet puutöitä, olet kuitenkin ymmärtääkseni siinä kotosalla jos vaimolle jokin hätä tulee. Pidä kiinni omasta lauantai-illastasi ja patista vaimo johonkin omaan menoonsa säännöllisesti. On se sitten shoppailua, kirjastoa, kuntosalia, lenkki tai ihan mitä hän keksii

 

["vieras"]

Yksi vapaailta viikossa molemmille on ihan kohtuullista tuossa tilanteessa Jos opiskelu ja matkat eivät söisi ilta-aikaa, eli olisit kaikki illat vapaa tekemään mitä haluat, voisitte mun mielestä antaa toisillenne enemmänkin omaa aikaa.

Ja jos haluat käydä jossain ilman vaimoa tai perhettä, senkus menet, kunhan ilmoitat menostasi etukäteen ja annat vaimonkin mennä vastaavasti. Ei esimerkiksi omia kavereita tarvitse unohtaa perheen perustamisen jälkeen, vaikka tietenkin se perhe vaikuttaa ajankäyttöön niin ettei voi ihan mennä ja tulla niin kuin haluaa.

Meillä kumpikaa ei kamlasti kaipaa omaa aikaa, mutta itedän että saisin sitä halutessani, ja myös mies saa kyllä "luvan" mennä aina kun haluaa.

 

[halipupu harmaana]

Jotkut äidit eivät tohdi ottaa sitä omaa aikaa, koska potevat siitä huonoa omaa tuntua heti, vaikka niin ei pitäisi olla.

Itse ainakin tunnen oman mieheni sen verran hyvin, että näen aika helposti, koska hänet pitäisi potkia lenkille ja viimeksi eilen ehdotin, että miten olisi pieni happihyppely ja mies lähti pyöräilemään.

Ehdota ap vaimollesi, että tiistai-iltana tai lauantaiaamuna hän voisi lähteä jonnekin omaan harrastukseen ja sinä hoidat lapset. Näin päin se voi olla helpompaa vaimollesi ja lauantai-illat voisi olla sitten sun omaa aikaa, kun vaimo on saanut vähän tuulettaa aivojaan ensin.

Voimia ja jaksamista teille arjen pyöritykseen!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28466074]Ei kai se nyt ihan kamala tilanne ole jos vaimo vaan haluaisi viettää sun kanssa enemmän aikaa?

Ei kerran "omaa aikaa halua", niin eikö se ole selvää että sun kanssa haluaa olla?

5 päivää töitä, 3 iltaa koulua ja ne 2 iltaa jolloin olet illat kotona, niin ei varmaan kauheasti sitä energiaa ole?

Olen sitä mieltä että sinä ehdottomasti tarvitset ne 4 h omaa aikaa ja ansaitsetkin ne, MUTTA jos ette keksi keinoa jolla saat vaimosikin tarpeet tyydytettyä niin ei hyvä heilu.

Miten olisi jos järjestäisit säännölliset treffi-illan vaimosi kanssa?
Vaikka joka kolmas viikko lauantaisin käytät ne 4 h siihen että menette treffeille?
Otat ne 4h sitten arkena sillä viikolla.[/QUOTE]

En tiedä käsisitinkö oikein, mutta mun mielestä ap on kolme iltaa koulussa, joten sen jälkeen jää vielä neljä iltaa, josta yhden viettää omissa puuhissaan. Vaimolle ja perheelle jää aikaa kokonaisuudessaan sunnuntai, kaksi arki-iltaa sekä lauantaipäivä. Näin yrittäjän (töitä 7 päivänä viikossa) vaimon näkökulmasta tuo on ihan ruhtinaallisesti Ja opiskeuaikahan on varmaan suht lyhyt, eli joskus vapautuu sitten nekin illat. En valittaisi Ja perheen hyväksihän nuo poissaolot enimmäkseen on, kun kerran opiskelee (yleensä koko perhe hyötyy siitä jos isä saa vaikkapa paremmin palkatun ammatin)

 

["vieras"]

Kotona olevalla lipsahtaa hyvin herkästi ajatusmaailma sellaiseksi että kun työssäkäyvä osapuoli ei ole töissä, hän on viettämässä "omaa aikaa". Silloin siitä kotona olevasta voi tuntua epäreilulta että se työssäkäyvä ei omistaudukaan kotonaololle kaikkea työn ulkopuolista aikaa. Kotona ollessa kun se, että toinen on ensin poissa työn ja työmatkojen ajan, siihen päälle vielä opiskelut jne, voi ihan oikeasti tuntua siltä ettei se toinen ole koskaan kotona. Kyse on lähinnä tunteesta, järjellä ajateltuna aivan eri asia.

Mutta jos vaimo ei halua lähteä mihinkään, ei mun mielestä tarvitse haluta. Ei kaikille kodin ulkopuolelle lähteminen ole se ykkösjuttu.

 

[rockyroad]

Mulle raskainta oli tuossa vaiheessa juuri ne iltahärdellit pienten lasten kanssa. Voisiko se olla se asia, joka hiertää vaimoasi? Kun hän hoitaa iltapalat ja pesut varmaan silloin, kun opiskelet ja lauantaisin myös. Voisiko siinä tapauksessa siirtää sitä autonropausta vaikka lauantaille aamu- tai iltapäivään?

Mutta omaa aikaa pitää sitä tarvitsevan saada, se vaan pitää järjestää kaikkien kannalta hyvin. Meillä mies juoksee tai pyöräilee työmatkoja ja saa siinä tehtyä suurimman osan viikon urheiluistaan. Mä sitten menen salille silloin, kun mies on lasten kanssa.

 

[Lady Gardenea]

Vaimolle vaikka perjantaina omaa aikaa. Opiskelu on kuitenkin väliaikaista.

 

["muumuu"]

No mulle opiskelu nimenomaan on sitä omaa aikaa. Onhan se jo työssäkäyvälle yleensä enempi harrastus. Aika harvoin se palkka siitä niin radikaalisti nousee, jollet nyt ole ihan hanttihommissa ja tähtää asiantuntijatehtäviin tms.

Jos lapset on just nyt jotenki haastavassa iässä/vaiheessa, niin en ihmettele, jos vaimo kaipaisi tukea. Kyllä ap mun mielestä on aika paljon pois, kun ei ne lapset todellakaan kauaa ole pieniä. Mitä jos sopisitte yhteisestä ajankäytöstä 3 kk kerrallaan sen mukaan miten tilanne kehittyy.

 

[Minni:)]

Mun mielestä toi 4h yhtenä iltana viikossa on ihan ansaittua omaa aikaa. Työ ja opiskelu ei mitään omaa aikaa todellakaan ole. Ihmisillä on erilaista toi oman ajan tarve ja jos se on kovin erilaista niin väkisinkin tulee ongelmia, tarvitaan joustoa ja kompromisseja puolin ja toisin. Pitäisin kiinni tosta omasta ajasta, 4h viikossa kun on mielestäni vielä varsin vähän.

 

["Jenis"]

Minusta tuo on 4h/viikko omaa aikaa on ihan normaali määrä, en lähtis siitä tinkimään varsinkaan kun se ei ole vaimon menoista pois. Mutta peesaan siinä että tuossa vaiheessa se iltahärdelli voi olla aikamoista, joten voisko se oma aika olla johonkin muuhun aikaan kuin just pahimmilleen iltatoimien aikaan? Kun vaimo hoitaa kuitenkin 3 iltaa viikossa yksin, plus ne matkapäivien illat.

Mulla oli kans kotona ollessa yks vapaailta per viikko, muuten oisin tullut hulluksi. Lähdin heti kun mies tuli töistä ja tulin takas kun huvitti. Suosittelen vaimolllesi samaa, kyllä se tekemistä keksii kunhan taas löytää itsensä sieltä vaippavuoren alta Tai sitten sovitte että vaimo jää kotiin mutta tekee mitä huvittaa, ja sinä hoidat kyselemättä lapset ja kotityöt sen aikaa.

 

["Vieras"]

Minusta tuossa on jotain merkitystä silläkin, miten olet päätynyt opiskelemaan. Oletteko vaimon kanssa yhdessä pohtien tulleet siihen tulokseen, että opiskelu on tarpeen (esim. työllistymisen tai talouden vuoksi) ja/tai että tämä elämäntilanne on opiskelulle sopiva. Vai oletko omatoimisesti ilman (vaimon näkökulmasta?) akuuttia syytä päättänyt käyttää kolme arki-iltaa viikosta siihen mihin itse haluat eli opiskeluun juuri silloin kun pikkulapsiaika on intensiivisimmillään. Tai onko lapset ehkä tulleet vähemmän suunnitellusti, ja vaimo on joutunut luopumaan noista suunnitelmistaan, mutta sinä paahdat entiseen tahtiin?

4h omaa aikaa viikossa ei ole lainkaan kohtuuton vaatimus. Sen sijaan kolme arki-iltaa viikossa plus lauantai kyllä koettelee jo sitä rajaa, jos opiskelu on sinun valintasi sinua ehkä perheen valinta perhettä varten.

 

["vieras"]

Mä jollain tavalla ymmärrän vaimoasi hyvinkin. Mun mies tekee välillä pitkää päivää ja oon ihan poikki kun vihdoin saan huokaista (eli kun oon saanut lapset nukkumaan). Jos olet itse valinnut opiskelun ja vaikka tekisit sitä perheen hyväksi, on se aika kuitenkin pois perheeltä. Vaimosi ei esim. nyt voisi opiskella vaikka haluaisi koska siihen ei vaan jäisi sinun työltäsi ja opiskeluiltasi aikaa. Toivottavasti olette yhdessä sopineet että opiskelet nyt etkä myöhemmin? Kahden pienen kanssa kotona oleminen ei ole mitään lomaa ja välillä väsyttää ja ottaa päähän kun ei ole hetkenkään rauhaa. Ehdotankin että siirrät lauantain oman aikasi niin, että lapset ovat jo nukkumassa tai menet aamupäivällä. Iltatoimet on tosiaan päivän raskain osa minunkin mielestäni ja juuri silloin toivon että mieheni olisi kotona. Toinen juttu, ehdotan että sanot vaimollesi että perjantait on hänen vapaa-aikaansa eikä kotiintuloaikaa ole. Jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa, varsinkin aikuinen joka on kotona lastensa kanssa. Töissä on sentään lakisääteiset tauot ja aikuista seuraa, toisin kuin uhmaikäisen ja vauvan kanssa.. Pienten lasten kanssa on omat rasittavuutensa ja vanhempien yhteispeliä tarvitaan jotta koko perhe voi hyvin. Vaikka vaimosi ei omaa aikaa itse ota, anna se hänelle.

 

[kantojäärä]

Voisiko asia kiikastaa niinkin yksinkertaisesta asiasta, että vaimosi ei halua pyytää omaa aikaa, vaan haluaa sinun tarjoavan sitä? Onko hän muuten sellainen ettei halua pyytää keneltäkään mitään? Ratkaisuna voisi olla, että sanot hänelle vahtivasi lapsia vaikka perjantaina, jos hän lähtee kavereiden kanssa esim. elokuviin.

 

[Isi -78]

Luettuani kaikki vastaukset, luulen että juttu on siinä, että vaimo tuntee syyllisyyttä tai ei "pysty" lähtemään kotoa mihinkään.
Tarjonnut olen tuotakin, että itse hoitaisin lapset loppuviikosta ja hän saisi mennä, mutta ei. Kun koittaa päivä jolloin hänen pitäisi mennä johonkin, se meno yleensä peruuntuu tai hän pyytää meidät kaikki muut mukaansa. Kavereilleen suostuu ilman meitä menemään, mutta sieltäkin kotiutuu jo korkeintaan kolmen tunnin kuluttua (ajomatkat mukaan luettuna). Itsellä on oikeastaan ne tärkeimmät kaverisuhteet menneet poikki, kun ei ole aikaa tai mahdollisuutta pitää niitä yllä (muutto uudelle paikkakunnalle n. 100 km päähän vanhasta paikasta).

Mutta Paljon Kiitoksia vastauksistanne, olivat kaikki erittäin hyviä !!

 

[lennänluokselellen]

niin käy ku tekee liikaa kerralla. opiskelee/hommaa kersoja/ käy töissä

 

["vieras"]

Lasten saannin jälkeen en ole pystynyt omalla ajalla oikein ikinä rentoutumaan. Kotona jos olen, siivoilen/järkkäilen/teen seuraavan viikon ruokia. Jos menen kaupungille, koko ajan on tunne, että kohta pitää palata kotiin. Kavereiden luo menen monesti niin, että otan jonkun lapsista mukaan (monesti kavereilla samanikäisiä lapsia).

Mies kyllä tarjoaa vapaata ja lähes pakottaa poistumaan kotoa, mutta en vain osaa. Ehkä sellainen spontaani tilanne, että ollaan vaikka yhdessä koko perhe kaupungilla ja mies nappaa lapset mukaansa kotiin ja sanoo, että tuut sitten kun tuut, toimii.

Ihme solmuaivo, myönnän, mutta tällaiseksi äitiys minut teki. Ei ennen lapsia ollut vaikeuksia luuhata kylillä ja toreilla