Luen eroottisia tarinoita netistä. On jälleen yksi hiljainen ilta ja pilluni huutaa minulle yksinäisyyttään. Sen mielestä olen ollut yksin liian kauan ja se kaipaa seuraa, isoa ja kovaa seuraa.
Tarinat ovat toinen toistaan elähdyttävämpiä. Poliisi tekee sisätutkimuksen vain vaivoin vastustelevalle naiselle, joka lopulta kiljuu ääneen kiimansa huipulla miehen työntäessä virkavälineensä toistamiseen rajusti naisen sisään. Toinen kertoo kauniin tarinan naisesta, jonka sisään syttyy uusi elämä hänen tavattuaan elämänsä miehen varsin arkisessa ja tavallisessa, mutta aah, niin romanttisessa novellissa. Yksi tarina on rujo ja ruma, se kertoo suorasanaisesti siitä itsestään, panemisesta ja sen tarpeen aiheuttamasta riippuvuudesta. Siitä jää hieman paha mieli.
Eräs tarina saa kuitenkin veren sykkimään suonissani tavallista voimakkaammin. Taidokas tarina, ehkä miehen kirjoittama, tai naisen, kuka tietää. Nimimerkki jättää arvailemaan, "qwerty", joko nörttimies tai nainen, jolla on huumorin tajua... Joka tapauksessa tarinan kertojapersoona on mies.
Mies on iso ja lihaksikas, sellaista tasaista ja rauhallista tyyppiä, joka yleensä tyytyy vain katselemaan tilannetta etäältä ja puhuu vain harvoin. Silti kaikki huomaavat hänen auktoriteettinsa ja hänen pelkkä katseensa riittää rauhoittamaan tilanteen kuin tilanteen. Mies on töissä armeijan leivissä ja tarinassa hänellä on päällään armeijan vihreä maastopuku.
Suljen silmäni ja vaivun tilanteen jännittyneeseen tunnelmaan. Olen tarinan nainen; pitkä, vaalea ja solakka. Korjaan mielikuvaani, olen sittenkin oma itseni, miten muuten voisin samaistua tilanteeseen täysillä.
Näytelmän kulisseina toimii iso sali, se on täynnä ihmisiä, ruokaa ja juomaa, musiikkia ja meteliä. Mikä juhla on kyseessä, jäi minulta lukematta, se ei ole tärkeää. Tärkeää on hän. Hän seisoo seinustalla ja katsoo minua. Katsoo, isolla k:lla. Tunnen itseni alastomaksi. Mutta mitä minulla on päälläni, pitää katsoa alaspäin, en muista, hän sekottaa pääni. Pitkä hame, kyllä, minulla on nilkkapituinen hame ja se on edelleen päälläni ja vaalea trikoopaita, joka on ihonmyötäinen ja syvään uurrettu. Miksi minusta sitten tuntuu niin alastomalta. Ai niin, olen jättänyt alusasuni pois, niinhän se onkin. Miksi, sekään ei merkitse mitään juuri nyt...
Katson häntä takaisin, noihin isoihin vakaviin silmiin. Mies kävelee luokseni tungoksen ja juhlivien ihmisten lomitse. Hän pysähtyy eteeni ja katsoo syvälle silmiini. Osa minusta haluaa paeta ja osa jäädä. Mitä hän haluaa minusta.
Mies nostaa sormen huulilleen vaikenemisen merkiksi. Sitten hän kääntää minulle selkänsä ja astuu askelen pois, samalla hän katsoo taakseen ja tekee eleen, että seuraisin häntä. Seuraan, mitä muutakaan voin.
Mies johdattaa minut ulos rakennuksesta ja pois valojen kehästä. Taakse jäävät äänet ja ihmiset. Seuraan miestä, joka kävelee edellä ja tarkastaa aina välillä, että seuraan vielä. Menemme pois pihapiiristä, metsään.
Pian saavumme pienelle aukealle, jossa edessämme on armeijan iso, maastokankainen teltta. Ketään ei näy missään ja on aivan hiljaista. Mies kurkistaa teltasta ulos ja viittaa minut sisään täysikuun loisteen hopeaisessa valossa.
Astun miehen perässä telttaan hieman peloissani. En ole ikinä tehnyt mitään tällaista. Mitä minä täällä teen, vieraan miehen kanssa ja puolipukeissa.
Mies istuutuu rennosti lavitsalle ja katsoo minua. Seisahdan hetkeksi, kokoan itseni ja kävelen sitten miehen viereen. Avaan suuni kysyäkseni mitä oikein olemme tekemässä. Hän nostaa uudelleen sormen huulilleen hilajaisuuden merkiksi ja samalla kumartuu kohti minua. Olen istuutunut hänen vierelleen lavitsalle ja antanut hänen nostaa kätensä rinnalleni.
Hän katsoo edelleen suoraan syvälle silmiini samalla, kun hänen sormensa tunnustelevat kaulani muotoja. Sormet jatkavat määrätietoista kulkuaan ylöspäin nousten korvanjuurestani huulilleni, viivähtäen niillä kevyesti ja jatkaen sitten nousuaan hiusteni sekaan. Yritän painautua häntä vasten, mutta hän estää minua.
Samassa hän kierähtää polvilleen lattialle eteeni ja nostaa hamettani. Hän huoahtaa nähdessään paljaan alastomuuteni. Yritän painaa jalkojani yhteen, mutta rautaiset kourat estävät sen. Mies on nähnyt jotain, mistä pitää.
Hyvin hitaasti, antaen edelleen käsiensä vaelleella ympäri vartaloni ylimpiä herkkuja, hän painaa päätänsä kohti tuoksuvaa sisintäni. En voi mitään himolleni. Se on herännyt, eikä pakoon ole pääseminen. Rintojani ja kaulani herkkiä alueita hyväilevät sormet tuntuvat taivaallisilta. Ja häpyhuuliani koskettavien huulien odotus tuntuu kestävän ikuisuuden.
Mies kääntää päänsä ja koskettaakin huulillaan sisäreittäni. Tuntuu kuin salama olisi iskenyt lävitseni. Painan käteni hänen hiuksiensa sekaan ja toisella yritän painaa häntä olkapäästä kohti odottavaa häpyäni.
Hän päästää minut piinasta. Suukotellen, imien, näykkien ja lipoen hän vihdoin saavuttaa herkimpäni. Ensin osuvat huulet häpyhuulilleni. Se saa väristykset kulkemaan pitkin kehoani. Sitten huulet käyvät yhä vaativammiksi ja imevät itseään lähemmäksi aukkoa, joka jo lupailee nautintoa kosteudellaan. Kuin yhtäkkisen tulen ajamana hän työntää voimakkaasti kielensä sisääni ja saa minut ulvahtamaan nautinnosta. Haluan häntä.
Taivun selälleni lavetille ja tämä ihmeellinen mies nousee päälleni. Hän on onnistunut vapauttamaan kovan elimensä housujensa kahleista eikä epäröi nostaa sen komeutta nähtävilleni. Huoahdan, se on iso, juuri niin pitkä ja paksu kuin haluankin sen olevan.
Tunnen paksun suonikkaan elimen vaeltavan ylös ja alas jalkoväliäni. Se painautuu klitorista vasten ja hidastaa sen kohdalla, juuri siinä kohdassa, joka saa näkemään tähtiä silmissä. Sitten se painuu emättimen suuta vasten kuin kiusoitellakseen. Ei tule sisään, tekee kierroksen suuaukon ympäri kuin härnätäkseen ja jatkaa matkaansa. Se hivelee vakoa aina pyllynreiälle asti, jossa se hävyn liukkauden turvin pyrkii painautumaan sisään, mutta antaa periksi ja lähtee takaisin paluureitilleen kohti etupuolella odottavia suloja. Ja tätä kiertokulkua jatkuu ja jatkuu, hulluuden rajoille asti.
Ja vihdoin, kun luulen, etten enää kestä, tunnen tuon valtavan miehisyyden symbolin uppoavan syvälle itseeni kuin sulaan voihin. Se on syvällä sisälläni, se ikäänkuin viivyttelee ennen pakollista paluumatkaansa, haluaa olla lämmössä niin kauan kuin voi. Ja sitten se herää eloon. Se alkaa taivaltaa lähes päättymätöntä matkaansa ulos ja syvälle sisään, tuoden jokaisella työnnöllä taivaan lähemmäs maata.
Lopulta kiljun kiimasta. Tunnen, miten se mies työntyy minuun rajusti menettäen viimeisen hillintänsä ja samalla tuupaten myös minut rajuun orgasmiin. Kuulen kiljuvani ääneen sisälläni sykkivän hyvänolon aallokon tahtiin. Se kestää ja kestää, kunnes vihdoin laimenee lämpimiksi vavahduksiksi.
Rauhoitun. Tunnelma viilenee. Nostan paljon palvelleen dildoni huulilleni ja suutelen sitä. "Kiitos", kuiskaan, ja nostan sen pesualtaan reunalle odottamaan huomista. "Annoit minulle jälleen kerran juuri sitä, mitä kaipasinkin..."
Tarinat ovat toinen toistaan elähdyttävämpiä. Poliisi tekee sisätutkimuksen vain vaivoin vastustelevalle naiselle, joka lopulta kiljuu ääneen kiimansa huipulla miehen työntäessä virkavälineensä toistamiseen rajusti naisen sisään. Toinen kertoo kauniin tarinan naisesta, jonka sisään syttyy uusi elämä hänen tavattuaan elämänsä miehen varsin arkisessa ja tavallisessa, mutta aah, niin romanttisessa novellissa. Yksi tarina on rujo ja ruma, se kertoo suorasanaisesti siitä itsestään, panemisesta ja sen tarpeen aiheuttamasta riippuvuudesta. Siitä jää hieman paha mieli.
Eräs tarina saa kuitenkin veren sykkimään suonissani tavallista voimakkaammin. Taidokas tarina, ehkä miehen kirjoittama, tai naisen, kuka tietää. Nimimerkki jättää arvailemaan, "qwerty", joko nörttimies tai nainen, jolla on huumorin tajua... Joka tapauksessa tarinan kertojapersoona on mies.
Mies on iso ja lihaksikas, sellaista tasaista ja rauhallista tyyppiä, joka yleensä tyytyy vain katselemaan tilannetta etäältä ja puhuu vain harvoin. Silti kaikki huomaavat hänen auktoriteettinsa ja hänen pelkkä katseensa riittää rauhoittamaan tilanteen kuin tilanteen. Mies on töissä armeijan leivissä ja tarinassa hänellä on päällään armeijan vihreä maastopuku.
Suljen silmäni ja vaivun tilanteen jännittyneeseen tunnelmaan. Olen tarinan nainen; pitkä, vaalea ja solakka. Korjaan mielikuvaani, olen sittenkin oma itseni, miten muuten voisin samaistua tilanteeseen täysillä.
Näytelmän kulisseina toimii iso sali, se on täynnä ihmisiä, ruokaa ja juomaa, musiikkia ja meteliä. Mikä juhla on kyseessä, jäi minulta lukematta, se ei ole tärkeää. Tärkeää on hän. Hän seisoo seinustalla ja katsoo minua. Katsoo, isolla k:lla. Tunnen itseni alastomaksi. Mutta mitä minulla on päälläni, pitää katsoa alaspäin, en muista, hän sekottaa pääni. Pitkä hame, kyllä, minulla on nilkkapituinen hame ja se on edelleen päälläni ja vaalea trikoopaita, joka on ihonmyötäinen ja syvään uurrettu. Miksi minusta sitten tuntuu niin alastomalta. Ai niin, olen jättänyt alusasuni pois, niinhän se onkin. Miksi, sekään ei merkitse mitään juuri nyt...
Katson häntä takaisin, noihin isoihin vakaviin silmiin. Mies kävelee luokseni tungoksen ja juhlivien ihmisten lomitse. Hän pysähtyy eteeni ja katsoo syvälle silmiini. Osa minusta haluaa paeta ja osa jäädä. Mitä hän haluaa minusta.
Mies nostaa sormen huulilleen vaikenemisen merkiksi. Sitten hän kääntää minulle selkänsä ja astuu askelen pois, samalla hän katsoo taakseen ja tekee eleen, että seuraisin häntä. Seuraan, mitä muutakaan voin.
Mies johdattaa minut ulos rakennuksesta ja pois valojen kehästä. Taakse jäävät äänet ja ihmiset. Seuraan miestä, joka kävelee edellä ja tarkastaa aina välillä, että seuraan vielä. Menemme pois pihapiiristä, metsään.
Pian saavumme pienelle aukealle, jossa edessämme on armeijan iso, maastokankainen teltta. Ketään ei näy missään ja on aivan hiljaista. Mies kurkistaa teltasta ulos ja viittaa minut sisään täysikuun loisteen hopeaisessa valossa.
Astun miehen perässä telttaan hieman peloissani. En ole ikinä tehnyt mitään tällaista. Mitä minä täällä teen, vieraan miehen kanssa ja puolipukeissa.
Mies istuutuu rennosti lavitsalle ja katsoo minua. Seisahdan hetkeksi, kokoan itseni ja kävelen sitten miehen viereen. Avaan suuni kysyäkseni mitä oikein olemme tekemässä. Hän nostaa uudelleen sormen huulilleen hilajaisuuden merkiksi ja samalla kumartuu kohti minua. Olen istuutunut hänen vierelleen lavitsalle ja antanut hänen nostaa kätensä rinnalleni.
Hän katsoo edelleen suoraan syvälle silmiini samalla, kun hänen sormensa tunnustelevat kaulani muotoja. Sormet jatkavat määrätietoista kulkuaan ylöspäin nousten korvanjuurestani huulilleni, viivähtäen niillä kevyesti ja jatkaen sitten nousuaan hiusteni sekaan. Yritän painautua häntä vasten, mutta hän estää minua.
Samassa hän kierähtää polvilleen lattialle eteeni ja nostaa hamettani. Hän huoahtaa nähdessään paljaan alastomuuteni. Yritän painaa jalkojani yhteen, mutta rautaiset kourat estävät sen. Mies on nähnyt jotain, mistä pitää.
Hyvin hitaasti, antaen edelleen käsiensä vaelleella ympäri vartaloni ylimpiä herkkuja, hän painaa päätänsä kohti tuoksuvaa sisintäni. En voi mitään himolleni. Se on herännyt, eikä pakoon ole pääseminen. Rintojani ja kaulani herkkiä alueita hyväilevät sormet tuntuvat taivaallisilta. Ja häpyhuuliani koskettavien huulien odotus tuntuu kestävän ikuisuuden.
Mies kääntää päänsä ja koskettaakin huulillaan sisäreittäni. Tuntuu kuin salama olisi iskenyt lävitseni. Painan käteni hänen hiuksiensa sekaan ja toisella yritän painaa häntä olkapäästä kohti odottavaa häpyäni.
Hän päästää minut piinasta. Suukotellen, imien, näykkien ja lipoen hän vihdoin saavuttaa herkimpäni. Ensin osuvat huulet häpyhuulilleni. Se saa väristykset kulkemaan pitkin kehoani. Sitten huulet käyvät yhä vaativammiksi ja imevät itseään lähemmäksi aukkoa, joka jo lupailee nautintoa kosteudellaan. Kuin yhtäkkisen tulen ajamana hän työntää voimakkaasti kielensä sisääni ja saa minut ulvahtamaan nautinnosta. Haluan häntä.
Taivun selälleni lavetille ja tämä ihmeellinen mies nousee päälleni. Hän on onnistunut vapauttamaan kovan elimensä housujensa kahleista eikä epäröi nostaa sen komeutta nähtävilleni. Huoahdan, se on iso, juuri niin pitkä ja paksu kuin haluankin sen olevan.
Tunnen paksun suonikkaan elimen vaeltavan ylös ja alas jalkoväliäni. Se painautuu klitorista vasten ja hidastaa sen kohdalla, juuri siinä kohdassa, joka saa näkemään tähtiä silmissä. Sitten se painuu emättimen suuta vasten kuin kiusoitellakseen. Ei tule sisään, tekee kierroksen suuaukon ympäri kuin härnätäkseen ja jatkaa matkaansa. Se hivelee vakoa aina pyllynreiälle asti, jossa se hävyn liukkauden turvin pyrkii painautumaan sisään, mutta antaa periksi ja lähtee takaisin paluureitilleen kohti etupuolella odottavia suloja. Ja tätä kiertokulkua jatkuu ja jatkuu, hulluuden rajoille asti.
Ja vihdoin, kun luulen, etten enää kestä, tunnen tuon valtavan miehisyyden symbolin uppoavan syvälle itseeni kuin sulaan voihin. Se on syvällä sisälläni, se ikäänkuin viivyttelee ennen pakollista paluumatkaansa, haluaa olla lämmössä niin kauan kuin voi. Ja sitten se herää eloon. Se alkaa taivaltaa lähes päättymätöntä matkaansa ulos ja syvälle sisään, tuoden jokaisella työnnöllä taivaan lähemmäs maata.
Lopulta kiljun kiimasta. Tunnen, miten se mies työntyy minuun rajusti menettäen viimeisen hillintänsä ja samalla tuupaten myös minut rajuun orgasmiin. Kuulen kiljuvani ääneen sisälläni sykkivän hyvänolon aallokon tahtiin. Se kestää ja kestää, kunnes vihdoin laimenee lämpimiksi vavahduksiksi.
Rauhoitun. Tunnelma viilenee. Nostan paljon palvelleen dildoni huulilleni ja suutelen sitä. "Kiitos", kuiskaan, ja nostan sen pesualtaan reunalle odottamaan huomista. "Annoit minulle jälleen kerran juuri sitä, mitä kaipasinkin..."
