Tulee kyllä olo pahaksi tätä ketjua, kun lukee. Asenteet on muuttuneet hirveiksi, vai onko ne aina olleet näin, mutta eivät ole tulleet esiin.
Nimenomaan tuo HAUSKUUS on kauheaa. Toisen ihmisen kipu on viihdyttävää katseltavaa. Ammattini puolesta saan jatkuvasti todeta kuinka pahoinpitelyt saa vaan jatkua ja jatkua ja se koetaan viihdyttävänä esityksenä, ikäänkuin se ei olisi totta, jossa voi oikeasti käydä huonosti.
Ymmärrän, että joskus on pakosti tilanteita, että yksin ei uskalla nousta kapinaan muita vastaan, mutta silloinkin voisi kai edes lähteä paikalta pois eikä jäädä vain katselemaan. Me tulkitaan helposti hiljaisuus positiivikseksi kannanotoksi.
Tyhmyys ruokkii tyhmyyttä... PolttariNAISET päättää jo etukäteen potkia miestä eikä kukaan uskalla tai ymmärrä olla eri mieltä... Mitä tuohon voi sanoa edes?
Nykyään naiset uskaltavat rehennellä toisilleen tekosillaan, onko jotenkin hienoa olla ""kova nainen"" ja uskaltaa? Tietyllä tavalla jopa tuomio saattaa tietyissä piireissä vaan nostattaa naisen asemaa, tämä lienee kylmä totuus.
Vammoihin suhtautuminenkin on niin erilaista. Yhdessä pelissä meni mieheltä polvi sijoiltaan ja jalka sojotti sivuun. Se oli kaikista kauheaa eikä voitu edes katsoa, kun inhotti niin eikä kukaan edes hymyillyt. Mailan tai pallon isku jalkaväliin on kuitenkin superhauskaa katsottavaa ja saa väen hekottamaan.
Tarttis kai tehdä jotain?