Se jatkuva valitus lapsista...

Älkää kauhean suurta hernemäärää tästä nenään vetäkö, ymmärrän kyllä, että valittaminen on elämän suola (ainakin minun) ja helpottaa, kun voi avautua arkipäivän ongelmista.

Mutta olen jotenkin kyllästynyt tuttavapiirin ja nettipalstojen ainaiseen ruikutukseen lapsista. Monesti oon miettiny, että eikö nää ihmiset tienny mihin ryhtyivät, kun lapsia aikanaan tekivät. Siis tuliko yllätyksenä, että lapsi saattaa valvoa, herätä vanhempien mielestä liian aikaisin, olla vaativa, huutaa ja riehua, kiukutella, itkeä jne.

Tosi harvoin kuulee, että "ihanaa kun mulla on tää mussukka, sen kanssa menee tosi hyvin". Ehkä se on vaan ihmisen luonne -valittaa kaikesta?

 

mä valita SEKÄ kerron kivoja juttuja lapsista.

silloin kun lapset oli pieniä ja valvottivat, tottakai sitä tuli väsyneenä valitettua. nyt mun lapset on jo 10 ja 7v ja elämä heidän kanssaan jo helppoa ja kivasti menee. tottakai joskus vieläkin väsyttää jotkut jutut mutta se on vaan elämää.

 

No kyllä tässä on joskus pakko valittaa.... meijän poika herättää yössä kertaa, ja aina vaan todetaan, että "vauvat herää joskus" JOSKUS ??
Oma tuttavapiiri ei tajuu, ne vaan selittää että vauvat itkee.. JEPJEP !!!

 

Mä kirjotin joskus samasta asiasta lyhyen kommentin: älkää tehkö lapsia jos ette jaksa niitä. Juurikin siksi minulla on vain yksi lapsi. Haluan nauttia joka hetkestä hänen kanssaan. En tiedä mitään Niin siistiä kuin Lämmin kaakao jne tyttäreni kanssa nauttien saunan jälkeen

 

Mä uskallan rehellisesti myöntää että ennen lapsia kyllä yliarvioin jaksamiseni rajat. Joo, kokemusta oli muiden lapsista, siskon lapset ollut usein yökyläilemässä jne. Mutta asia on niiiiin eri kun omalle kohdalle sattuu. Työnkin puolesta valvomiseen olin tottunut...mutta kyllä lapsen saanti oli jotain muuta. Mutta ei siinä, aliarvioin myös sen lasten kyvyn tuottaa onnea. En ikinä osannut ennen lapsia käsittää kuinka suuren ilon he voivat tuottaakaan elämään.

Mua valittaminen ei haittaa; se on inhimillistä. Hyvä jos äiti saa valittamalla purettua patoutumia ja hetkellistäkin (ei niin järkevääkään) pahaa oloa. Parempi niin kuin pantata sisälle ja hampaita kiristellen hymyillä.

 

valitettavasti sitä muistaa ne huonot hetket, ei hyviä..
muistan että 8v sitten alkoi 5kk kestäny helvetti kun esikoisella pukkas koliikin, mutten muista mitä autokoulussa opetettiin samaan aikaan.
Muistan että vajaa 4v sitten keskimmäinen karahti täyteen ihottumaa ja lääkärit ei ottanut tosissaan että sillä vois olla joku vikana.
muistan että vuos sitten kärvistelin pallomahana ja toivoin ettei vauva synny etuaikaan hyvin paljoa.

Mutta EN muista minkäikäisenä kukakin on hymyillyt ekan keran, nauranut ääneen..
tai edes että koska isommat on opinut taputtamaan, ppienin oppi taidon vajaa 10kuisena ja nyt himpun vajaa 11kk se osaa myös viheltää
Lisäys; muistan myös että eka heräs 1v3kk ikään 6-8 kertaa yössä, oppi nukkumaan 2v yöt.
keksimmäinen heräilee edelleen ikää liki 5v. vauvana saattoi herätä 20 kertaa yössä.
kolmonen on ihana ja nukkuu nyt jo pää osin heräten 3-4 kertaa yössä. joten KYLLÄ, minä tiedän että ne perkeleet herättelee yöllä, mutta ei se paljon lohduta kun koittaa aamulla miettiä onko nyt mikä päivä, mitä ohjelmassa ja onko kaikki ruokittu..

 

Mä kirjotin joskus samasta asiasta lyhyen kommentin: älkää tehkö lapsia jos ette jaksa niitä. Juurikin siksi minulla on vain yksi lapsi. Haluan nauttia joka hetkestä hänen kanssaan. En tiedä mitään Niin siistiä kuin Lämmin kaakao jne tyttäreni kanssa nauttien saunan jälkeen

Voi hyvää päivää... Ja kruunu kiiltää taas.

 

Mä kirjotin joskus samasta asiasta lyhyen kommentin: älkää tehkö lapsia jos ette jaksa niitä. Juurikin siksi minulla on vain yksi lapsi. Haluan nauttia joka hetkestä hänen kanssaan. En tiedä mitään Niin siistiä kuin Lämmin kaakao jne tyttäreni kanssa nauttien saunan jälkeen

No teini-ikää odotellessa...saat sitten nauttia niistä hetkistä. Vaikka eihän sun kullannuppu mitään hölmöä elämässään tee. Vaan nautittavia juttuja =) Ei lapsien kanssa aina tarvitse nauttia. Mä en nauti nyt kun tuo on oksennustaudissa. En todellakaan. Olis aika teennäistä nytkin alkaa vaan kehua kuinka ihanaa tää arki on kun joka paikka on oksussa...ja kura lentää pepusta. Ihana tuo pieni on ja ei se hänen vika ole, mut en mä näistä hetkistö kyllä nauti.

 

Mä kirjotin joskus samasta asiasta lyhyen kommentin: älkää tehkö lapsia jos ette jaksa niitä. Juurikin siksi minulla on vain yksi lapsi. Haluan nauttia joka hetkestä hänen kanssaan. En tiedä mitään Niin siistiä kuin Lämmin kaakao jne tyttäreni kanssa nauttien saunan jälkeen

Voi suo.Kyllä mäkin nautin kahdesta lapsestani, mutaa kuopuksen koliikki ja yövalvomiset kyllä viilensi lämpimän kaakaon saunan jälkeen, heitti sen suorastaan säpäleiksi maahan.
Ja kyllä silloin joksus sanoin olevani hieman väsynyt. Nyt lapset olivat vuorotellen vesirokossa ja olen valittanut kun joutuu kökkimään vaan neljän seinän sisällä ja on tylsää
Elämä nyt vain on tälläistä, eikä se tarkoita että ei olisi kannattanut lapsia tehdä jos joskus avautuu kaverille viikon huonoista yöunista tai uhmakohtauksista.
Valitanhan mä joskus työstäkin, eikä se tarkoita, että mä en sinne menisi joka aamu.

Arkeen kuuluu myös ne huonot hetket, ei se ole yhtä kaakaon litkimistä, eikä sen kuulu sitä ollakkaan. Elämä on ihanaa ja siinä on paljon hyviä asioita.

 

Mä en ainakaan oleta, että joka hetkestä lapsen kanssa pitäis nauttia, ei todellakaan. Jotenkin vaan on tullu seurattua muutamaa tuttavaa, joilla on okei vaikea elämäntilanne, raskasta ja väsyttää, mutta esim. FB-statuspäivitykset AINA luokkaa "ihanaa kun pojat nukkuvat, saa kerrankin omaa aikaa", "taas toi poikani tuli mut herättää liian aikaisin", "eikö toi itku jo lopu" jne.

Saati sitten ne tosielämän hetket, kun vanhemmustaidot on hukassa. Eräskin tuttavani huusi lapselleen koko pikkulapsi-iän. En tiedä, mitä se kersa teki väärin, oli vissiin aktiivinen ja iloinen lapsi.

 

Niin, en tiedä. Eräs tuttavani on valittanut tyttärensä valtavasta uhmaiästä jatkuvasti varmaan siitä asti, kun tytär syntyi. Tai löytyy joku muu syy, mistä valittaa, esim. "ei vaan aina jaksaisi näitä päiviä" (olin tämän äidin ja tyttären kanssa koko päivän ja lapsi oli kuin enkeli), "voi kun menisi jo nukkumaan" (en huomannut tässä enkelissä edelleenkään mitään kauheen väsyttävää" tai "tää on tätä kettumaista uhmaa, ei halua syödä puuroaan (hui kauhistus, varmasti päivä pilalla). On minusta mielestä kauheen kuulosta, että lapsi tuntuu tekevän koko ajan väärin tai on taas ihan kauhee päivä meneillään (vaikka äiti olisi vaan löhöttänyt päivän sohvalla ja välillä puuroa kersan suuhun työntänyt).

Ja ihmettelen samaa kun ap., että eikö ole sitten lapsentekovaiheessa tullut koskaan mieleen, että mitä se lapsiarki sitten on? Ja en todellakaan tarkoita niitä päiviä, kun esikoisella on vetelät sängyssä ja kuopuksella yrjö lentää, vaan sitä ihan tavallista normaalia arkea.

 

jos jollain fb-statuksessa teksti "ihanaa omaa-aikaa" niin mitä pahaa siinä on?
On mullakin joskus, ja on myös sellasia, että "ihanaa hiljaisuu ja rauha, saa syödä rauhassa. Lapset mummolassa"
OMG !!!

PS. fionaFauna, aika kauniisti puhut tutavasi lapsesta "KERSA" ei hemmetti sentään!

 

[QUOTE="jutti";22388625]Mä uskallan rehellisesti myöntää että ennen lapsia kyllä yliarvioin jaksamiseni rajat. Joo, kokemusta oli muiden lapsista, siskon lapset ollut usein yökyläilemässä jne. Mutta asia on niiiiin eri kun omalle kohdalle sattuu. Työnkin puolesta valvomiseen olin tottunut...mutta kyllä lapsen saanti oli jotain muuta. Mutta ei siinä, aliarvioin myös sen lasten kyvyn tuottaa onnea. En ikinä osannut ennen lapsia käsittää kuinka suuren ilon he voivat tuottaakaan elämään.

Mua valittaminen ei haittaa; se on inhimillistä. Hyvä jos äiti saa valittamalla purettua patoutumia ja hetkellistäkin (ei niin järkevääkään) pahaa oloa. Parempi niin kuin pantata sisälle ja hampaita kiristellen hymyillä.[/QUOTE]

Todella hyvin sanottu! samoilla linjoilla olen.

 

jos jollain fb-statuksessa teksti "ihanaa omaa-aikaa" niin mitä pahaa siinä on?
On mullakin joskus, ja on myös sellasia, että "ihanaa hiljaisuu ja rauha, saa syödä rauhassa. Lapset mummolassa"
OMG !!!

PS. fionaFauna, aika kauniisti puhut tutavasi lapsesta "KERSA" ei hemmetti sentään!

Omg sentään. En tarkoittanut kersalla haukkua lasta, mulle se on sana muiden joukossa, kuten pentu, ipana, mukula, nassikka jne. Kersa on lähinnä sellainen sana, jota tää tuttavani käyttäisi lapsestaan rumasti puhuessaan, siksi se on siinä.

Ja nyt hei silmä käteen, sori vaan. Mä en kirjoittanut, että on väärin sanoa, että ihanaa omaa aikaa. Mutta jos kaikki jutut on juuri sitä, että ihanaa kun pääsee lapsista eroon niin huhhuh.

 

Selventääkseni vielä pointtiani: en ole itsekään täydellinen vaan päinvastoin - valitan ja olen surkea marttyyri ihan liian usein. Mun mielestä vaan kannattaisi kaikkien katsoa peiliin, sillä positiivinen elämäntapa vaan on niin paljon kivempi loppupeleissä kuin ainainen ruikutus. Tää on tietysti vain mun henkilökohtainen mielipide.

Kaupoissa näkee aina mummeleita (ja pappojakin!), jotka suupielet alaspäin valittaa kaupan henkilökunnalle ties mistä satunnaisesta asiasta - muovipussien laatu heikentynyt, nahistuneita nauriita, kyllä on liikaa meikkiä kassaneidillä jne. Tiedättekö tapaukset? Niin mä jo näen sieluni silmin nämä ihmiset aikanaan, kun olivat lapsentekoiässä, valittamassa, huutamassa, torumassa. Kai se on suojautumiskeino elämässä, kun kaikesta pitää valittaa. Stna. Mitäs mä itse tässä teen? No valitan. Joten hyvää päivän jatkoa kaikille, hiljenen...

 

No en mä ainakaan halua, että mun kaverit sanoo mun lasta kersaksi tai pennuks.
Vaikka ite sanoisinkin.

 

Mutta niinhän se menee, että ketä eniten rakastaa se eniten voi satuttaa. Ymmärrän tasan niitä vanhempia jotka purkavat ilmoille sen harmituksen ja v*tuksen määrän vaikeina hetkinä.

Kun minäkin olen tässä viimeisen 9kk ollut täysin 24/7 lasten kanssa ja koko ajan joku on "iholla" saan tottavie nauttia omista hetkistäni ilman pienintäkään omantunnontuskaa! Nih!

 

Kun kerron täällä jonkin kivan ja ihanan asian lapsestani, se tipahtaa salaman nopeasti ilman yhtään vastausta. Sitten kun valitan niin johan saadaan aikaiseksi monisivuinen ketju. Olisiko tässä syy, miksi valitukset pistää enemmän silmään?

 

I got the point, Fiona... =)

Mä teen tuon valituksenlopettamispäätöksen vähintään joka päivä. Ja se pitää - no ehkä sen päivän

 

Niin kumpi pahempi.. Se että "valittaa" vai se että patoaa kaiken pahanolon sisälleen kunnes kuuluu se naps?

No jo, usein kaiken kaikkiaan taitaa olla niin että ihmisluontoon kuuluu kertoa ja jakaa se mikä pahalta tuntuu toki myös pitäis muistaa jakaa se hyväkin..

Ja hei, monet naisethan valittaa miehistään minkä ehtii, eikö siis olis pitänyt miettiä sitä ennekuin parisuhteutuu????

Minusta maailmaan mahtuu melua, oli se sitten marinaa tai ei..

 

Hmm, mä ymmärrän hyvin teidän ajatukset, mutta en voi olla samaa mieltä. Ehkä tää johtuu siitä, että oma äitini on aina reagoinut kaikkeen - no päivittelemällä ja huutamalla. Tämä siis lapsuudessani, ei enää nykyisin. Ei sillä, että tästä olisi jotain suurempia traumoja jäänyt, se oli vain hänen tapansa purkaa pelkoja ja tunteitansa. Jotenkin on vaan siitä jäänyt sellainen fiilis, että itse ei halua tehdä samoin. Totta kai on hyvä purkaa tunteensa ennemmin vaikka sinne FB:n päivityksiin kuin suoraan lapsiin. Valitettavan usein kuitenkin näkee sitä, että jos valittaa muualla, valittaa myös ihan kaikkialla - myös lapsille.

Vähän aikaa sitten juttelin kaverini kanssa hänen lapsuudestaan. Tulee tosi mukavasta kodista, mutta hänelle on päällimmäisenä jäänyt mieleen se, että ei koskaan halunnut hermostuttaa äitiänsä, koska äitinsä oli kuin viulun kieli joka päivä - ei purkanut lapsiin, mutta kyllähän sen tunnelman aistii. Pysäytti itsenikin miettimään, miten haluan toimia elämässä. Tämäkin kaverini äiti, tunnen hänet, on mitä herttaisin ja mukavin ihminen, mutta oli varmasti sokeutunut oman toimintansa edessä, kun väsymys painoi päälle.

Ei tässä oo tarkoitus syyllistää ketään tai kiillottaa kruunua, eikä asettaa paineita. Mutta kuitenkin huomauttaisin, että on kulttuureita, jossa kellekään ei valiteta eikä huudeta ja monessa sellaisessa kulttuurissa ihmiset voi ihan hyvin. Eli ei ihan korreloi tuo idea, että mitä enemmän valittaa ulos, sitä matalamman on itsemurhaluvut tms., mitä tässä väläyteltiin.

Ja mitä hittoa, miks mä oon vieläkin täällä vaikka lupasin poistua. Noni uus yritys..

 

[QUOTE="mä";22388821]Kun kerron täällä jonkin kivan ja ihanan asian lapsestani, se tipahtaa salaman nopeasti ilman yhtään vastausta. Sitten kun valitan niin johan saadaan aikaiseksi monisivuinen ketju. Olisiko tässä syy, miksi valitukset pistää enemmän silmään?[/QUOTE]

Tätä veikkaan kanssa. Ja siihen päälle ne ikävämmät kommentit "Mitäs ihmeellistä tossa on? luuletko ettei muut ton ikäset tee tollasta, kyllä mun tytär/poika osas ton jo paljon aiemmin."

juu, positiiivisista lapsiasioista on vaikea saada pidempää ja rakentavampaa keskustelua aikaan. Valittaessa usein löytyy niin ymmärtäjiä kuin vastapuoltakin ja saadaan keskustelu helposti käyntiin.

 

Mä pidän lapsista, mutta helkkari..en mä nauti kenenkään kanssa riitelemisestä, enkä vahtimisesta, en tolkuttamisesta, en määräämisestä...joskus nää ikävät, kasvattamiseen liittyvät asiat vaan saavat mut väsymään...

 

Mä pyrin olemaan valittamatta, enkä sitä ainakaan tietoisesti tee. Mut jaksan kyllä mainostaa niiden ihanuutta.

 

No valitan, en kovin usein, mutta valitan kuitenkin. Juu, ja vauva aikana valitin liikaakin. Tiesin, että lapsi valvottaa, mutta se älytön väsymys tuli silti yllätyksenä. Varsinkin kun lapseni ei edes ollut huonoimmin nukkuvasta päästä. En oikein osannut suhtautua siihen silloin. Varmaan olen tyhmä sitten. Etenkin kun ajattelin toistakin yrittää