Se ainainen raha!

Haluaisin valottaa meidän tilannetta ensin paremmin, mutta siihen menisi ikä ja terveys joten lyhyesti kuinka monella on tämä tilanne; minä ja lapset ollaan ”omaa taloutta” ja mies on ”omaa taloutta”. Ainut, että hän asuu meidän kanssa, syö, juo ja osallistuu jollain tapaa kodin töihin. Käyttää (minun) autoa joka päivä töissä, ei edes tiedä paljonko perheemme kuluttaa oikeasti, ei halua puhua rahasta mitenkään päin, eikä halua kuulla totuuksia. Ei myöskään myönnä virheitään tai sitä, että hän eläisi yli varojensa jatkuvasti ja sitten haukkuu minua pihiksi, jos en osta/hommaa jollain tapaa hänelle mitä hän haluaa, kuten uutta hienompaa autoa (johon minulla ei todellakaan ole varaa).
Mieheni ei ole suomalainen. Siksi olen hyväksynyt monta asiaa, mitä en suomalaiselta olisi hyväksynyt. Nyt on kuitenkin seinä vastassa, koska olen huolehtinut käytännössä lähes yksin koko perheestä koko yhdessäoloajan. Meillä on kuitenkin kolme lasta aika peräkkäin. Tiedän ettei miehellä ole aiemmin ollut mahdollisuutta huolehtia mistään, ja sekin on Ok jos hän osaisi arvostaa sitä työtä mitä minä teen jatkuvasti myös hänen puolestaan. Sen sijaan hän valittaa, ei osaa puhua rahasta, kun vihdoinkin tienaa edes vähän, ei osta lapsille oikeastaan juuri mitään, osallistuu palkkapäivänä ruokaostoksiin sen mitä pystyy eli aika vähän ja jatkuvasti lupaa minulle asioita joita ei pysty pitämään. Tiedän myös, että hän käyttää minun luottokorttia tarvittaessa, kuten vaikka ostaa tupakit itselleen tai hakee herkkuja lähikaupasta. Ensimäinen kerta oli järkytys, koska ei kysynyt lupaa ja oli nostanut luotolta itselleen 100eur. No sen hän ”maksoi” takaisin. Se on kuitenkin pieni summa siihen verrattuna, kuinka paljon olen maksanut hänen laskujaan tässä viime vuosina (ei hän muista eikä myönnä mitään). Viimeisin kerta oli eilen, kun hän oli käynyt lähikaupassa minun kortilla vaikka olin juuri siirtänyt hänelle rahaa. Joten en ymmärrä miksi piti taas ottaa minun kortti ja ilman lupaa. Jatkuvasti menee nykyään näin, että minä edelleen maksan lähes kaiken, mies hoitaa yhden velan jonka on itse halunnut ottaa alunperinkin. Minä maksan vuokran, ruuat lähes kokonaan, kaikki kodin tarvikkeet, sisustuksen, kaikki juoksevat menot. Mies maksaa siis yhden laskun normaalisti. Pyysin häntä osallistumaan sähkölaskuun ja vakuutuslaskuun ja hän suuttui siitä. Tiedän, että miehellä on pieni palkka. Mutta meidän tulot on suunnilleen samat kk sen jälkeen kun olen maksanut vuokran. Toki välillä tienaan muutaman satasen enemmän jos teen viikonloppuisin töitä. Eli lähinnä niissä tilanteissa, kun on pakko jotta saisin maksettua laskut. Olen velkaantunut, jolle mies naureskelee lähinnä. Ei kiinnosta minun luottovelka eikä koske häntä. Silloin kun hän oli korviaan myöten veloissa niin minä maksoin hänet kuiville omista veronpalautuksista joita en koskaan saanut takaisin. Onko typerää edes yrittää laskea, että talous menis suunnilleenkaan puoleksi, jos toisen kanssa ei voi sopia asioista tai jos toinen ei ymmärrä mitä sopimus tarkoittaa, eli ei voi ikinä täysin luottaa. Jos haluan, että laskut on maksettu niin maksan ne itse. Ongelma on se, että mielellään vaikka antaisin miehen hoitaa kaikki talousasiat, jos vaan voisin luottaa häneen. Pelkään, että jos hän olisi vastuussa raha-asioista, olisimme puolet kuusta ilman ruokaa ja laskut maksamatta. Mikä neuvoksi? En haluaisi ”vain” rahan vuoksi erota. Se on niin typerä syy vaikka tiedostan, että tämä on tällä hetkellä suuri taakka meille molemmille. Mies haluaa elää leveämmin. Minulle riittäisi ihan normaali elämä kunhan se olisi stressitöntä. Olisin onnellinen.