V
vierailija
Vieras
Vertaistukea kaipaan! Sanon aina jotain hölmöä ja jälkikäteen soimaan itseäni kaikista sanomisista ja mietin miksi menin sanomaan sellaista. Ja pohdin että suuttuiko toiset ja mitä jos ajattelemattomuuttani loukkasin toista
Esim. Eilen kävin ystäväni luona, jolla on isot juhlat tulossa. Vein herkkuja mennessäni syötäväksi ja sitten ajattelin kun hän on aiemmin kertonut että hänelle ei sovi sokeri isoissa määrin kun se aiheuttaa iho-oireita ja välttää sitä niin ostin sitten muuta herkkua myös että saa valita mitä ottaa. Hän ymmärsi jotenkin että ajattelin hänen olevan dieetillä josta hän vastasi ettei ole eikä usko semmoisiin. Myötäilin ettei dieetti ole tarpeen ja kerroin hänen näyttävän kauniilta juuri sellaisena kun on mutta en puhunut ihosta mitään kun ajattelin sen pahentavan tilannetta ja jotenkin jäädyin enkä osannut perustella ajatustani yhtään. Nyt sitten kärsin kauheasta syyllisyydestä kun mietin että varmaan aiheutin turhia paineita hänelle ajattelemalla asiat yli etukäteen ja hän jäi nyt luulemaan että vihjailin jotain ruokavalinnoista. Ilta jatkui ihan normaalisti eikä asiaan palattu mutta nyt vaan mietin pitäisikö pyytää anteeksi vai pahentaako se entisestään tilannetta kun ei siitä ollut ongelmaa eilenkään.
Tunnen kauheaa häpeää ja syyllisyyttä useinkin jälkikäteen sanomista ja varon sanomasta mitään mikä voisi harmittaa toista.
Esim. Eilen kävin ystäväni luona, jolla on isot juhlat tulossa. Vein herkkuja mennessäni syötäväksi ja sitten ajattelin kun hän on aiemmin kertonut että hänelle ei sovi sokeri isoissa määrin kun se aiheuttaa iho-oireita ja välttää sitä niin ostin sitten muuta herkkua myös että saa valita mitä ottaa. Hän ymmärsi jotenkin että ajattelin hänen olevan dieetillä josta hän vastasi ettei ole eikä usko semmoisiin. Myötäilin ettei dieetti ole tarpeen ja kerroin hänen näyttävän kauniilta juuri sellaisena kun on mutta en puhunut ihosta mitään kun ajattelin sen pahentavan tilannetta ja jotenkin jäädyin enkä osannut perustella ajatustani yhtään. Nyt sitten kärsin kauheasta syyllisyydestä kun mietin että varmaan aiheutin turhia paineita hänelle ajattelemalla asiat yli etukäteen ja hän jäi nyt luulemaan että vihjailin jotain ruokavalinnoista. Ilta jatkui ihan normaalisti eikä asiaan palattu mutta nyt vaan mietin pitäisikö pyytää anteeksi vai pahentaako se entisestään tilannetta kun ei siitä ollut ongelmaa eilenkään.
Tunnen kauheaa häpeää ja syyllisyyttä useinkin jälkikäteen sanomista ja varon sanomasta mitään mikä voisi harmittaa toista.
_
