Sanokaa nyt onko tää normaalia vai ei? (tosta tytöstä)

[NeitiNasu]

Mä kans tunnistan ton "yhdeksän kipurajan" Mä haluun sen jälkeen päästä siivoomaan sotkut keittiöstä, syömään iltapalaa ja suihkuun - ja jos esikoinen juoksee ja pienempi huutelee vielä kauankin sen jälkeen, mulla alkaa kyllä savu tulla korvista.

Mites, pystytkö keksiin jotain tekemistä - ei välttämättä illalla, vaan pitkin päivää, johon kumpikin lapsista vois omalla tavallaan osallistua?

Mulla on äärettömän huono mielikuvitus, mutta jos sä keksit, kerro heti. Ikäeroa on 5 vuotta, neiti 6 ja jätkä 1v.

Onks jotain sellasta mitä ootte neidin kans ennen vauvaa tehneet yhdessä ja josta nyt on tarvinnu tinkiä? Meil esim. iltasadun lukeminen jäi väliin kun vauvan nukuttaminen oli välillä niin hankalaa. Sitten yks ilta otin vauvan toiseen kainaloon ja esikoisen toiseen ja kumpikin oli täysin tyytyväisiä. Ihme kyllä pienempi jaksaa edelleen kuunnella sen sadun, vaikka on kohta 1v.

Legoja meil rakennetaan niin, että esikoine ja minä rakennetaan ja 1v repii legoja irti toisesta alustasta tai syö niitä.

Leikitään laululeikkejä ja tanssitaan yhdessä. Usein esikoinen kans esiintyy meille ja me katsellaan.

Kylvetään yhdessä: minä suihkussa, vauva vadissa, esikoinen omassa ammeessaan.

maalataan sormiväreillä

tämmösiä meillä - ikäero tosin on vaan kaks vuotta, mutta sinänsä lähtökohta samantyylinen ja tunnistan noita tunteita joista kirjoitit

Iltasatu se on meilläkin. Jätkä ei jaksa keskittyä moiseen, joten se on jäänyt. Lueskellaan sitt päivällä, tai iltasin jos mies on kotona.

Mä oon koittanut noit leikkejä just yhdistellä silleen ett molemmat on: mutt toi tyttö on sen verran iso jo, että haluaa pitää omat juttunsa erikseen veikalta. Tietää ett vauva ei pahuuttaan riko ja hajota, mutta ei siedäkään sitä vaikka ymmärtää toisen pienuuden. On vähän vaikea siis ollut yhdistää tätä paria yhdessä leikkimään: keinuvat sovussa. Mutta se on kokolailla ainut. Kyll niillä kivaa on yhdessä, niin kauan kun kaikki menee niinkuin tyttö haluaa.

 

[lobelia]

Pystyisitkö, Nasu, ihan oikeasti antamaan tyttöä isälle?

Kyllä tilanne menee ohi, kun tyttö kasvaa. Krhmm, syvällä yhden lapsen (tyttö 10) kokemuksella puhelen... Monenlaista hankalaa on ollut, voimakastahtosia ollaan, kouluunmeno meilläkin tasoi tyttöä. Ja ollaan hiottu toisistamme särmiä, puolin ja toisin...

Ja tytölle olet rakas, ihka varmasti

 

[NeitiNasu]

Pystyisitkö, Nasu, ihan oikeasti antamaan tyttöä isälle?

Kyllä tilanne menee ohi, kun tyttö kasvaa. Krhmm, syvällä yhden lapsen (tyttö 10) kokemuksella puhelen... Monenlaista hankalaa on ollut, voimakastahtosia ollaan, kouluunmeno meilläkin tasoi tyttöä. Ja ollaan hiottu toisistamme särmiä, puolin ja toisin...

Ja tytölle olet rakas, ihka varmasti

No en. :ashamed:

 

[nöppönen]

kuulosta niin tutulle.. meillä poika 4v tekee tota, mummin ja on kivempaa, isin kaa on kivempaa jne. kaipaa kamalasti huomiota ja jos ei asiat mene mielen mukaan niin on muuttamassa mummilaan ja itkee mummia.

 

[lobelia]

No niin arvasinkin Ja kuule, joskus kun mua oikein ärsytti ja raivostutti, kun huudettiin ja itkettiin molemmat, otettiin sitten tavaksi sanoa sopua tehdessä, että "häntä pystyyn, vaikka hakaneulalla..." Toimii muuten edelleen, on vähän sellainen meidän kahdenkeskinen vitsi. Voimia eloon uhmiksen kanssa (meillä tyttö sanoi 6vuotiaana olevansa Uhmis-Tyhmis, kun oikein raivosi ja siihen syytä kyselin)

 

[NeitiNasu]

No niin arvasinkin Ja kuule, joskus kun mua oikein ärsytti ja raivostutti, kun huudettiin ja itkettiin molemmat, otettiin sitten tavaksi sanoa sopua tehdessä, että "häntä pystyyn, vaikka hakaneulalla..." Toimii muuten edelleen, on vähän sellainen meidän kahdenkeskinen vitsi. Voimia eloon uhmiksen kanssa (meillä tyttö sanoi 6vuotiaana olevansa Uhmis-Tyhmis, kun oikein raivosi ja siihen syytä kyselin)

Huudettiin ja itkettiin... Kuulostaa niin tutulta. Mäkin olen porannut viime aikoina niin että ihmettelen, mistä sitä vettä vieläkin valuu kun oikein yhteen otetaan.

Mun veljen tyttö on samanlainen. Se tosin on vasta 4. Sanoo usein että haluaa olla tyhmä tai ilkeä, kun siltä kysyy, miksi potkii, raivoaa, heittelee tavaroita. Oikea juntti kanssa. Onko mikään ihme toisaalta, sukuunsa tullut (ei olla ihan puhtosia veikan kanssa itsekään).

 

[lobelia]

Minä olen muuten itsekin ollut, hmm, kuinka sanoisin, vaativa lapsi... Äiti onnistui kerran näkemään oikein kunnon tahtojen mittelön, siis tytön ja minun, ja totesi ihan rauhallisesti, ettei ole omena kauas puustaan pudonnut... Ja sanoi sitten kahden kesken minulle, että kaikkia lapsiaan toki rakastaa ihan sydämen pohjasta saakka, mutta jotenkin sillä vaikeimmalla (minä ) oli sydämessä ihan erityinen sija.

Ajattelin sitten, että tuleeko meille niitä erimielisyyksiä, kun tavallaan olemme tytön kanssa ihan hirveän samankaltaisia... Mutta, kuten sanoin, iän kanssa on helpottanut ihan hirveästi. Nykyään on aivan toisenlaista, tyttö uskoo puhetta, neuvottelee, on hyvin aurinkoinen, kavereita on jne... Mutta kamala sentään, tajusin juuri, että murrosiän tullessa mulla saattaakin olla jo vaihteelliset menossa Mitenkähän sitten käy? Sinä olet tytön murkkuiässä vielä nuori ja elämäsi kunnossa

 

[NeitiNasu]

Minä olen muuten itsekin ollut, hmm, kuinka sanoisin, vaativa lapsi... Äiti onnistui kerran näkemään oikein kunnon tahtojen mittelön, siis tytön ja minun, ja totesi ihan rauhallisesti, ettei ole omena kauas puustaan pudonnut... Ja sanoi sitten kahden kesken minulle, että kaikkia lapsiaan toki rakastaa ihan sydämen pohjasta saakka, mutta jotenkin sillä vaikeimmalla (minä ) oli sydämessä ihan erityinen sija.

Ajattelin sitten, että tuleeko meille niitä erimielisyyksiä, kun tavallaan olemme tytön kanssa ihan hirveän samankaltaisia... Mutta, kuten sanoin, iän kanssa on helpottanut ihan hirveästi. Nykyään on aivan toisenlaista, tyttö uskoo puhetta, neuvottelee, on hyvin aurinkoinen, kavereita on jne... Mutta kamala sentään, tajusin juuri, että murrosiän tullessa mulla saattaakin olla jo vaihteelliset menossa Mitenkähän sitten käy? Sinä olet tytön murkkuiässä vielä nuori ja elämäsi kunnossa

Mäkin olen ollut vaikea lapsi. Sen sijaan sitä kuuluisaa teini-ikää ei todellakaan sitten nimeksikään ollut. Onneksi: mä nimittäin olin 10 vuotiaaseen mennessä rikkonut sekä keittiön että oman huoneeni oven karmit ihan vaan ovia kiinni paiskomalla, ja muistan monesti kuinka äiti huokaili että joutuu mun kanssani vielä pitkään niemeen, itki ja oli tosi huonona. Me ravattiin kaiken maailman perheneuvolat ja kaikki, senkin muistan. Nyt kun tuli puheeksi.

 

[nöppönen]

ne tastaa ihan pirusti nuo lapset.. meillä tuo 4v miettii nykyään kamalasti meidän eroa josta on siis jo pari vuotta mut asia on pojalla noussut nyt pinnalle. ja voi hitto että se ärsyttää välillä vaik tietääkin mistä se kaikki äkkäileminen, kitinä ja huomionhaku johtuu. ja tämä toistuu joka kerta kun lapset on isällään tai tukiperheessä käynyt..

 

[NeitiNasu]

ne tastaa ihan pirusti nuo lapset.. meillä tuo 4v miettii nykyään kamalasti meidän eroa josta on siis jo pari vuotta mut asia on pojalla noussut nyt pinnalle. ja voi hitto että se ärsyttää välillä vaik tietääkin mistä se kaikki äkkäileminen, kitinä ja huomionhaku johtuu. ja tämä toistuu joka kerta kun lapset on isällään tai tukiperheessä käynyt..

Meillä oli ton ikäsenä mä en halua iskälle- vaihe. Muistan sen kun eilisen: sitä lähtemistä itkettiin, kiukuteltiin, ressattiin. Kaikki oli isällä ihan perustavanlaatuisesti pielessä, kuulemma. Vaikkei oikeasti ollutkaan.

 

[nöppönen]

ne tastaa ihan pirusti nuo lapset.. meillä tuo 4v miettii nykyään kamalasti meidän eroa josta on siis jo pari vuotta mut asia on pojalla noussut nyt pinnalle. ja voi hitto että se ärsyttää välillä vaik tietääkin mistä se kaikki äkkäileminen, kitinä ja huomionhaku johtuu. ja tämä toistuu joka kerta kun lapset on isällään tai tukiperheessä käynyt..

Meillä oli ton ikäsenä mä en halua iskälle- vaihe. Muistan sen kun eilisen: sitä lähtemistä itkettiin, kiukuteltiin, ressattiin. Kaikki oli isällä ihan perustavanlaatuisesti pielessä, kuulemma. Vaikkei oikeasti ollutkaan.

meillä se oli vähän aikaa takaperin noinpäin.. nykyään kun mä sanon vastaan jostain asiasta alkaa tää et isi ei koskaan huuda, isi ei koskaan kiellä, isin luona on kivempaa.

ja toisaalta taas se isi ei sit niin kiva olekaan.. mummola ois paras paikka..

 

[Himpulat ja Vimpulat]

että on huomionhakua, kun teillä on vauvakin siinä.
Lapsi, vaikka onkin jo isompi, kaipaa sitä hellyyttä ja lähellä oloa.. ja sitä että saa olla äidin kanssa välillä ihan kaksin. luonnollisestikin kun se aika ja huomio menee suureksi osaksi vauvalle.

 

[Tallu -]

Mulla oli meidän tytyn kanssa samantyyppinen tilanne aiemmin. Muuri nousi, kun neitonen aloitti raivoamisensa ja inttämisensä. Tilanne vaan paheni sen jälkeen sitten yleensä. Mä päätin muuttaa toimintatapaani, ja aloin ottamaan tyttöä syliin ja lohduttaa ja paijata, niin tilanne olikin nopeammin ohitse ja itsellänikin parempi olo. Joten ohjeeni olisikin, että välittämättä omista tunteistasi tee kuten pitää, niin pääsette molemmat helpommalla.

Luin vain alkua tästä pitkästä ketjusta, joten pahoitteluni, jos tästä oli jo aiemmin mainintoja.

 

[Voi itku sua Nasu]

Lukematta ketjua, vastaan vain suoraan sun aloitukseesi.

Vika ei todellakaan ole lapsessasi, vaan sinussa itsessäsi. Lapsesi on sinulta vailla niitä lapsuuden perusasioita, joita saa muilta ihmisiltä, kuten mummolta.

Miksi on niin vaikeaa ottaa syliin ja huomioida hellyydellä omaa lasta? Ymmärrät varmasti itsekin, että olet jotenkin tunnekylmä lastasi kohtaan ja hän sen sitten sanoo sinulle ääneen, vaatii läheisyyttä ja sinä tympäännyt ja menet jotenkin lukkoon.

Todella ikäväää, ettet kykene tunnepitoiseen kommunikointiin tyttösi kanssa. Aloita jo heti hyuomenna; ota reilusti syliin, silittele, juttele, kysele ja lue iltaisin vieretysten satu tai kaksi.

Yhdenkään lapsen ei kuuluisi joutua anelemaan hellyyttä ja huomiota itselleeen. Vanhempien ihana oikeus ja velvollisuus on antaa niitä ihan ilmaiseksi ja omasta tahdostaan. Kahden lapsen vanhemmuus ei todellakaan voi olla niin kuluttavaa (mulla on paaaaljon lapsia), ettet kykenisi lastasi huomioimaan, ellei sinulla itselläsi sitten ole jotain psyykkisiä ongelmia. Oletko miettinyt omaa äiti/tytärsuhdettasi??

Mutta tuli kyllä paha mieli pienen tyttäresi puolesta ja tuntuu, että tuo äitiys tuonne tytärsuuntaan tuntuu jostain syystä sinusta erityisen hankalalta. Toivottavasti saisit tunteesi positiivisemmiksi ja asenteesi oikeammaksi, jotta tyttärestäsi voisi kasvaa ehyt nainen ja äiti!!

Voimia ja tahtoa sinulle!! Jo tyttäresi elämän tähden!!

 

[Neitinassulle]

Hei kuules, lapselle pitää sanoa, että MÄ RAKASTAN SUA, kun lapsi sanoo inhoavansa äitiään tai kyselee miksi kukaan ei rakasta!!!

Vihan tunteet omaa lasta kohtaan kuulostaa oudolta...... Pinna ei saa palaa lapsen nähden EDES ILLALLA.... Kamalaa luettavaa neitinasu, sori vaan!!!!

 

[LisaMarie]

Lapsilla on tuossa esikoulun ja ekanluokan paikkeilla jonkunlainen "esimurrosikä" Toisalta on niin iso, meneehän sitä jo eskariin/kouluun muta toisalta viellä haluais olla ihan pieni ja silloin on kova tarve mitata sitä, pidetäänkö minusta varmasti. Se kestää joillakin kauankin ja toisilla ei juuri edes näy...Meillä 9v pojala on edelleen päällä se "olenko varmasti äidin kultavaikka en tiedä olenko pieni vai iso" vaihe ja 10v tytöllä ei juuri ollu koko vaihetta.

 

[NeitiNasu]

Mulla oli meidän tytyn kanssa samantyyppinen tilanne aiemmin. Muuri nousi, kun neitonen aloitti raivoamisensa ja inttämisensä. Tilanne vaan paheni sen jälkeen sitten yleensä. Mä päätin muuttaa toimintatapaani, ja aloin ottamaan tyttöä syliin ja lohduttaa ja paijata, niin tilanne olikin nopeammin ohitse ja itsellänikin parempi olo. Joten ohjeeni olisikin, että välittämättä omista tunteistasi tee kuten pitää, niin pääsette molemmat helpommalla.

Luin vain alkua tästä pitkästä ketjusta, joten pahoitteluni, jos tästä oli jo aiemmin mainintoja.

Mä olen tuhat kertaa päättänyt, että vaikk hampaita kiristellen teen niin, otan syliin ja lohdutan. Mutta sitt kun se tilanne ylittää jonkun rajan, mä en enää pystykään siihen. No, päätän taas, ja yritän myös pitää sen tällä kertaa. Toivottavasti tästä tulee hyvä päivä.

 

[vieras]

6-vuotiaat on ärsyttäviä jos suoraan sanotaan,siihen ikään tulee se tietty uhma. Annat sen huomion ja ajan neidille minkä pystyt ja sitten hän saa kinuta lisää,ole huomioimatta ja selitä että nyt ei vaan onnistu ja että aina ei tehä niinkuin sinä haluat,kyllä se menee ohi.Tietenkin jos olet oikeen huolissasi että tytöllä ei nyt kaikki olisi ihan niinkuin pitää niin kannattaa käydä ammattilaisella juttelemassa,ei siitä ainakaan haittaakaan ole.

 

[vieras]

En tajua tätä vanhemmuutta.
Meillä oli 4 lasta ja kerran lapsuudessa muistan saaneeni omaa aikaa äidiltä, tosin yhden kokonaisen viikonlopun ja olin silloin jo iso lapsi.


Meilläkin kaksi lasta, ja mikään huomio ei riitä. Aivan naatteja molemmat.

 

[vieras]

En tajua tätä vanhemmuutta.
Meillä oli 4 lasta ja kerran lapsuudessa muistan saaneeni omaa aikaa äidiltä, tosin yhden kokonaisen viikonlopun ja olin silloin jo iso lapsi.


Meilläkin kaksi lasta, ja mikään huomio ei riitä. Aivan naatteja molemmat.

Ja mulla on aivan samat tunteet esikoista kohtaan, en vaan jaksaisi enää.

 

[Koko ketjua lukematta]

Olen samaa mieltä kuin moni muu. Kuuluu ikään, lisäksi tyttö varmaan kokee (vaistoaa), ettet välitä hänestä yhtä paljon kuin pikkuveljestä. Jotenkin sinun pitäisi päästä yli tuosta tunteestasi, rakastaa lastasi eniten silloin kuin hän sitä vähiten ansaitsee. Tuota tekee muutkin tuon ikäiset, meilläkin itketään että kukaan ei minua rakasta, oon niin tyhmä - eli haluavat kuulla, että heitä aina rakastetaan tekivätpä mitä tahansa jne. Jotenkin sinun tulisi yrittää löytää ne tunteet sieltä jostakin, ottaa syliin silloin kuin kiukuttelee - vaikka vauva huutais jne. Voimia!

 

[NeitiNasu]

Olen samaa mieltä kuin moni muu. Kuuluu ikään, lisäksi tyttö varmaan kokee (vaistoaa), ettet välitä hänestä yhtä paljon kuin pikkuveljestä. Jotenkin sinun pitäisi päästä yli tuosta tunteestasi, rakastaa lastasi eniten silloin kuin hän sitä vähiten ansaitsee. Tuota tekee muutkin tuon ikäiset, meilläkin itketään että kukaan ei minua rakasta, oon niin tyhmä - eli haluavat kuulla, että heitä aina rakastetaan tekivätpä mitä tahansa jne. Jotenkin sinun tulisi yrittää löytää ne tunteet sieltä jostakin, ottaa syliin silloin kuin kiukuttelee - vaikka vauva huutais jne. Voimia!

Höh. Eihän edelleenkään ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi lasta, tai että rakastaisin toista enemmän ja toista vähemmän. Vaan näistä ongelmallisista kiukkutilanteista.

 

[Koko ketjua lukematta]

Olen samaa mieltä kuin moni muu. Kuuluu ikään, lisäksi tyttö varmaan kokee (vaistoaa), ettet välitä hänestä yhtä paljon kuin pikkuveljestä. Jotenkin sinun pitäisi päästä yli tuosta tunteestasi, rakastaa lastasi eniten silloin kuin hän sitä vähiten ansaitsee. Tuota tekee muutkin tuon ikäiset, meilläkin itketään että kukaan ei minua rakasta, oon niin tyhmä - eli haluavat kuulla, että heitä aina rakastetaan tekivätpä mitä tahansa jne. Jotenkin sinun tulisi yrittää löytää ne tunteet sieltä jostakin, ottaa syliin silloin kuin kiukuttelee - vaikka vauva huutais jne. Voimia!

Höh. Eihän edelleenkään ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi lasta, tai että rakastaisin toista enemmän ja toista vähemmän. Vaan näistä ongelmallisista kiukkutilanteista.

En tietysti tarkoittanut sanoa, ettet rakastaisi häntä - vaan että hän vaistoaa tuon ärtymyksesi ja tietyn ristiriidan, joka kumpuaa sieltä menneestä. Mutta kuten sanoin, tuota testaa jopa meidän kuopus, joka on ihan riittävästi saanut huomiota - se että talossa on vauva, tekee tilanteen vielä haasteellisemmaksi - eli hän haluaa tietää, mikä on nyt hänen "asemansa", se ainoan keskipiste aseman on kuitenkin joutunut menettämään. Eli tarkoitin sanoa, että noissa ongelmatilanteissa pitäisi sinun päästä jotenkin tuon "lukkosi" yli... vaikka hammasta ja huulta purren...

 

[Vieras]

" Sääliks " käy sun lapsia. Lisää vaan työntelet, etkä edellisiäkään KUNNOLLA pidä. Mitäs sit kun sun mieskin lähtee, niin kyllä sua sitten naurattaa 3 kanssa.

 

[nöppönen]

Höh. Eihän edelleenkään ole kyse siitä, ettenkö rakastaisi lasta, tai että rakastaisin toista enemmän ja toista vähemmän. Vaan näistä ongelmallisista kiukkutilanteista.

:hug: mä tiedän ja silti en osaa oikein sanoa mitään.