V
vai onko pohjalla joku juttu
Vieras
Meidän perheeseen siis kuuluu minä ja lapset. Isoimmat on jo teini-iässä, ja kaks nuorinta ala-kouluiässä.
Oltiin tutussa ostoskeskuksessa, joka on suht pieni. Ei siis mikään Jumbon tai muun vastaavan kokoinen. Alakouluikäiset ei jaksaneet kulkea vaatekaupasta toiseen, joihin siis nää teinit halusivat (ja mä mukana). Sovittiin sitten niin, että pienimmät voivat käydä ostoskeskuksessa sijaitsevassa lelukaupassa katselemassa, ja tulevat sitten takaisin siihen missä erottiin. Heillä oli molemmilla puhelimet, samoin minulla, joten sanoinkin että soitan sitten jos ei heitä näy. Kaikki ok, pienimmät lähtivät lelukauppaan ja mä teinien kanssa korukauppaan.
Kun oltiin korukaupassa kassalla, ja mä siis maksamassa, mun puhelin soi. Nuorimmainen soitti. En vastannut, koska just maksoin ja ajattelin että oon alle minuutissa kaupasta ulkona ja vastaan sitten tai soitan takaisin. Ja kun sitten tosiaan muutama sekunti tästä astuin kaupasta ulos, niin nelosluokkainen poikani juoksi lähes hysteerisenä siinä kauppakeskuksen aulassa ja itki. Mä huusin pojan nimeä, ja tämä kapsahti syliini. Itki että äiti mä luulin että sä oli jo mennyt pois.
:O
Mä en ole koskaan jättänyt lapsiani minnekään. En ikinä. Nuorempi oli enemmän kiukkuinen (miksi et vastannut puhelimeen kun soitin?) mutta tää nelosluokkalainen tosiaan täysin hädissään ja itki vuolaasti. Tuli tosi paha olo itsellekin lapsen hädästä.
Toinen tämmöinen ihmeellinen "itkukohtaus" samaisella pojalla tuli kesällä kun oltiin huvipuistossa. Meni liian hurjaan laitteeseen, ja sieltä sitten itkun kanssa mun kainalooni. Ilmeisesti säikähti että kuolee tms, (laite nosti ensin todella korkealle ja sitten tipautti vapaasti sieltä alas). Muut lapsista saattoivat sanoa että olipa kamalaa, en ikinä mee uudestaan, mutta eivät rynnänneet itkun kanssa mun syliini.
Lapsi ei ole muuten ns. herkkä, ei siis itke koulussa tai kotonakaan "joka asiasta". Ainoastaan jos on todella syytä itkeä, jos vaikka loukkaa itsensä ja sattuu oikein kovasti tai jos on peloissaan jostain ihan todella (esim kun jouduimme ambulanssilla sairaalaan, pelkäsi ihan todella että jää sinne yksin ja menen pois, vaikka silloinkin olin koko ajan lapsen vierellä).
Onko muiden 9-10v pojat tämmöisiä?
Oltiin tutussa ostoskeskuksessa, joka on suht pieni. Ei siis mikään Jumbon tai muun vastaavan kokoinen. Alakouluikäiset ei jaksaneet kulkea vaatekaupasta toiseen, joihin siis nää teinit halusivat (ja mä mukana). Sovittiin sitten niin, että pienimmät voivat käydä ostoskeskuksessa sijaitsevassa lelukaupassa katselemassa, ja tulevat sitten takaisin siihen missä erottiin. Heillä oli molemmilla puhelimet, samoin minulla, joten sanoinkin että soitan sitten jos ei heitä näy. Kaikki ok, pienimmät lähtivät lelukauppaan ja mä teinien kanssa korukauppaan.
Kun oltiin korukaupassa kassalla, ja mä siis maksamassa, mun puhelin soi. Nuorimmainen soitti. En vastannut, koska just maksoin ja ajattelin että oon alle minuutissa kaupasta ulkona ja vastaan sitten tai soitan takaisin. Ja kun sitten tosiaan muutama sekunti tästä astuin kaupasta ulos, niin nelosluokkainen poikani juoksi lähes hysteerisenä siinä kauppakeskuksen aulassa ja itki. Mä huusin pojan nimeä, ja tämä kapsahti syliini. Itki että äiti mä luulin että sä oli jo mennyt pois.
:O
Mä en ole koskaan jättänyt lapsiani minnekään. En ikinä. Nuorempi oli enemmän kiukkuinen (miksi et vastannut puhelimeen kun soitin?) mutta tää nelosluokkalainen tosiaan täysin hädissään ja itki vuolaasti. Tuli tosi paha olo itsellekin lapsen hädästä.
Toinen tämmöinen ihmeellinen "itkukohtaus" samaisella pojalla tuli kesällä kun oltiin huvipuistossa. Meni liian hurjaan laitteeseen, ja sieltä sitten itkun kanssa mun kainalooni. Ilmeisesti säikähti että kuolee tms, (laite nosti ensin todella korkealle ja sitten tipautti vapaasti sieltä alas). Muut lapsista saattoivat sanoa että olipa kamalaa, en ikinä mee uudestaan, mutta eivät rynnänneet itkun kanssa mun syliini.
Lapsi ei ole muuten ns. herkkä, ei siis itke koulussa tai kotonakaan "joka asiasta". Ainoastaan jos on todella syytä itkeä, jos vaikka loukkaa itsensä ja sattuu oikein kovasti tai jos on peloissaan jostain ihan todella (esim kun jouduimme ambulanssilla sairaalaan, pelkäsi ihan todella että jää sinne yksin ja menen pois, vaikka silloinkin olin koko ajan lapsen vierellä).
Onko muiden 9-10v pojat tämmöisiä?
Mut ystäväperheessä tuonikäisiä on eikä tollainen käytös heidän kohdallaan mitenkään tavatonta olisi.
