Sanokaa nyt ettei tää ole syöpää? :(

[pelko]

Kirjoitin jo aiemmin tänne kun lapsi aukoo suutaan väsyneenä - ihan kuin nielaisi haukoituksensa tai jotain. Tekee sitä aina väsyneenä, ei muuten. Näyttää siltä niinkuin kurkusta olisi tulossa jotain tai siellä olisi jotain ja nielaisi sen takaisin. Saattaa myös maiskuttaa. Joku ehotti epilepsiaa mutta lapsi saattaa kesken lauseen tuollai aukaista suunsa ja jatkaa sitten lausetta. Ei ole kipeä eikä mitenkään häntä tuo häiritse. Kun kysyn onko pipi, sanoo ettei ole.
Ollaan käyty lääkärillä ja lääkäri oli sitä mieltä että on vaan tapa. Katsoi kurkkuun ja sanoi että kitarisat näyttää normaaleilta. Korvat on putkitettu. Mainitsin syövän pelostani ja lääkäri sanoi että ei vaikuta kyllä ollenkaan siltä ja tuo on hyyyyyyvin harvinaista että pienille lapsille tulisi tuollaisia syöpiä.
Silti en pääse pelostani irti; kalvaa ja kalvaa. Ahdistaa. Sairastan yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä joka aiheuttaa kuoleman pelkoa, ei siis ainakaan auta asiaa.

 

[Eestlanna Savanna]

sulla vaan on syövän pelko, koska sairastut ahdistuneisuushäiriöön. Olen samalainen aina tulee joku pelko jos on edes pieni syy ja en osaa ajattella normalisti vaan heti jotain vakava mielessä pyöri. Mut voitko selittää lisää, kun mä en ymmärtänyt oikein, tarkoitatko että kurkussa se vois olla?

 

[liisa lapamato]

No jos hän nielaisee haukoituksen?

 

[Mummy Sunshine]

No ei se ole! Kuulostaa ennemminkin refluksivaivalta.

 

[bud]

Yritä nyt vaan uskoa lääkäriä.

 

[Eestlanna Savanna]

Yritä nyt vaan uskoa lääkäriä.

ei se aina auta, mut pitää vaan se aika elää ja ajan kans se pelko lähtee

 

[bud]

Yritä nyt vaan uskoa lääkäriä.

ei se aina auta, mut pitää vaan se aika elää ja ajan kans se pelko lähtee

Juu tiedän. Mullakin on välillä tota, että pelkään, että olis joku sairaus. Tällä hetkellä en pelkää mitään!

 

[Eestlanna Savanna]

Yritä nyt vaan uskoa lääkäriä.

ei se aina auta, mut pitää vaan se aika elää ja ajan kans se pelko lähtee

Juu tiedän. Mullakin on välillä tota, että pelkään, että olis joku sairaus. Tällä hetkellä en pelkää mitään!

mullakin sama jos on edes vähän aihetta

 

[poppaliina]

Ei varmasti ole syöpää! Minkä ikäinen lapsi on? Jos sille on tullut jonkinlainen tapa kun haukottelee tai sit vaan muuten nielaisee. Menee ohi varmasti. Lääkärikin on tutkinut eikä ole nähnyt mitään vikaa. Kuuntele sitä järjen ääntä ja koita työntää tuo pelko mielestäsi koska se on ihan turhaa. Se EI ole syöpää. :hug:

 

[ap]

Niin siis pelkään että jos kurkussa kasvaa jotain ylimääräistä. :ashamed: Kun olen lukenut että oireena esimerkiksi palan tunne kurkussa niin jos vaikka lapsi tunteekin niin. :ashamed: On muuten virkeä lapsi. Tämä on ihan kamalaa kun ei saa hetken rauhaa ajatuksilta. Haluaisin luottaa lääkäriin mutta sitten mitin että mistä hän voi tietää kun ei tarkemmin tutkinut. :ashamed:

 

[ap]

Lapsi on hieman vajaa 3v. Kiitos miljoonasti teille vastanneille. Helpottaa kun saa kirjoittaa. :hug: Ahdistuneisuushäiriön kanssa ei ole ihan helppo elää, pelätä koko ajan lastensa puolesta. :'( Ja kun pelko iskee, ei siitä pääse ihan helpolla irti.

 

[Eestlanna Savanna]

Niin siis pelkään että jos kurkussa kasvaa jotain ylimääräistä. :ashamed: Kun olen lukenut että oireena esimerkiksi palan tunne kurkussa niin jos vaikka lapsi tunteekin niin. :ashamed: On muuten virkeä lapsi. Tämä on ihan kamalaa kun ei saa hetken rauhaa ajatuksilta. Haluaisin luottaa lääkäriin mutta sitten mitin että mistä hän voi tietää kun ei tarkemmin tutkinut. :ashamed:

Jos niin pelkäät niin sitten ei muuta kun vie tutkimukseen, jos vaan otetaan, kun voi käydä näinkin niin kuin mulle kävi, kans pelkäsin vaatinut tutkimuksia ja lasta eivät laitaneet mut laitettiin mua sairalaan hoitamaan mun masennusta ja ahdistuneisuushäiriöttä. Vielä yks juttu, sun ajatuksille myös auta joku harrastus, sitten unohdat ne tyhmät ajatukset pikkuhilja, varma jos syöpä olisi ja lapsi tuntenut jo sen palan tunne kurkussa, niin hänellä olisi muita oireita, kun kuume, voimaton olo, ruokahalu huono ja laihtuminen

 

[ap]

Jos niin pelkäät niin sitten ei muuta kun vie tutkimukseen, jos vaan otetaan, kun voi käydä näinkin niin kuin mulle kävi, kans pelkäsin vaatinut tutkimuksia ja lasta eivät laitaneet mut laitettiin mua sairalaan hoitamaan mun masennusta ja ahdistuneisuushäiriöttä. Vielä yks juttu, sun ajatuksille myös auta joku harrastus, sitten unohdat ne tyhmät ajatukset pikkuhilja, varma jos syöpä olisi ja lapsi tuntenut jo sen palan tunne kurkussa, niin hänellä olisi muita oireita, kun kuume, voimaton olo, ruokahalu huono ja laihtuminen

Kiitos. :hug: Onko sinullakin siis ahdistuneisuushäiriö?

Tuota olen yrittänyt itselleni sanoa että oireita olisi varmaan muitakin mutta ei se meinaa oikein auttaa. Täytyy vaan yrittää pitää oma pää kasassa.

 

[Eestlanna Savanna]

Jos niin pelkäät niin sitten ei muuta kun vie tutkimukseen, jos vaan otetaan, kun voi käydä näinkin niin kuin mulle kävi, kans pelkäsin vaatinut tutkimuksia ja lasta eivät laitaneet mut laitettiin mua sairalaan hoitamaan mun masennusta ja ahdistuneisuushäiriöttä. Vielä yks juttu, sun ajatuksille myös auta joku harrastus, sitten unohdat ne tyhmät ajatukset pikkuhilja, varma jos syöpä olisi ja lapsi tuntenut jo sen palan tunne kurkussa, niin hänellä olisi muita oireita, kun kuume, voimaton olo, ruokahalu huono ja laihtuminen

Kiitos. :hug: Onko sinullakin siis ahdistuneisuushäiriö?

Tuota olen yrittänyt itselleni sanoa että oireita olisi varmaan muitakin mutta ei se meinaa oikein auttaa. Täytyy vaan yrittää pitää oma pää kasassa.

sairastuin siihen synnytyksen jälkeen, toisen lapsen jälkeen. Nyt ei enää oikeastaan, pärjäsin ilman lääkitystä ja tulin kuntoon, mut silti tiedän että se oireilee, koska kun sanoin että herkästi tulee erilaiset pelot jos on edes vähän syytä, enkä osaa ajattella järjellä, vaan heti tuntu että on syöpä ja maailma loppu. Aina siis ajattelen vain pahinta. =)
Silti verrattuna mikä olo ja pelot joskus oli, niin nyt ei ole mitään ja mulle auttoi se että en ole nyt 24/7 lasten kanssa ja myös en istuu kotona, kyllä olen paljon onnellisempi, myös lapset ovat, koska he näkee onnellista äitiä =) . Istutko sä kotona lasten kanssa muuten? Mä sen sanon kaikille ja sanon vielä kerran, ennen en omalle äidille uskonut siihen mut on se niin totta, että pienen lapsen tai lasten kanssa voi jopa sekoa kotona, kun äidillä on muuten aina pelot lapsista ja ne kotona kasvaa ja muutu epätodelliseksi

 

[ap]

sairastuin siihen synnytyksen jälkeen, toisen lapsen jälkeen. Nyt ei enää oikeastaan, pärjäsin ilman lääkitystä ja tulin kuntoon, mut silti tiedän että se oireilee, koska kun sanoin että herkästi tulee erilaiset pelot jos on edes vähän syytä, enkä osaa ajattella järjellä, vaan heti tuntu että on syöpä ja maailma loppu. Aina siis ajattelen vain pahinta. =)
Silti verrattuna mikä olo ja pelot joskus oli, niin nyt ei ole mitään ja mulle auttoi se että en ole nyt 24/7 lasten kanssa ja myös en istuu kotona, kyllä olen paljon onnellisempi, myös lapset ovat, koska he näkee onnellista äitiä =) . Istutko sä kotona lasten kanssa muuten? Mä sen sanon kaikille ja sanon vielä kerran, ennen en omalle äidille uskonut siihen mut on se niin totta, että pienen lapsen tai lasten kanssa voi jopa sekoa kotona, kun äidillä on muuten aina pelot lapsista ja ne kotona kasvaa ja muutu epätodelliseksi

Minäkin sairastuin toisen lapseni syntymän jälkeen, kolmannen jälkeen sitten meni niin sietämättömäksi että otin yhteyttä lääkäriin ja sain diagnoosin. Olen kotiäitinä lasten kanssa ja tuo mitä kirjoitit voi olla hyvinkin totta. Liikaa aikaa kehittää pelkoja.

 

[vieras]

No voihan se ollakin, ei sitä tiedä

 

[Eestlanna Savanna]

sairastuin siihen synnytyksen jälkeen, toisen lapsen jälkeen. Nyt ei enää oikeastaan, pärjäsin ilman lääkitystä ja tulin kuntoon, mut silti tiedän että se oireilee, koska kun sanoin että herkästi tulee erilaiset pelot jos on edes vähän syytä, enkä osaa ajattella järjellä, vaan heti tuntu että on syöpä ja maailma loppu. Aina siis ajattelen vain pahinta. =)
Silti verrattuna mikä olo ja pelot joskus oli, niin nyt ei ole mitään ja mulle auttoi se että en ole nyt 24/7 lasten kanssa ja myös en istuu kotona, kyllä olen paljon onnellisempi, myös lapset ovat, koska he näkee onnellista äitiä =) . Istutko sä kotona lasten kanssa muuten? Mä sen sanon kaikille ja sanon vielä kerran, ennen en omalle äidille uskonut siihen mut on se niin totta, että pienen lapsen tai lasten kanssa voi jopa sekoa kotona, kun äidillä on muuten aina pelot lapsista ja ne kotona kasvaa ja muutu epätodelliseksi

Minäkin sairastuin toisen lapseni syntymän jälkeen, kolmannen jälkeen sitten meni niin sietämättömäksi että otin yhteyttä lääkäriin ja sain diagnoosin. Olen kotiäitinä lasten kanssa ja tuo mitä kirjoitit voi olla hyvinkin totta. Liikaa aikaa kehittää pelkoja.

kyllä, oot liian kauan kotona, mä olisin seonnut, vaikka kuinka paljon halusin vain kotona olla lasten kaa, ei se auta, vaan pää menee sekaisin

 

[??]

Olisko paljon syljeneritystä puhuessa.Joillakin on, ja sitä nielee.

 

[r]

No voihan se ollakin, ei sitä tiedä

:kieh: Ja ahdistuneisuushäiriöinen tarraa sitten näihin kommentteihin ja alkaa miettimään että nii'in.

 

[savanna]

Mitä kuuluu Savanna?

 

[ap]

:ashamed:

 

[hoi]

Voi olla ihan normaalia, ettei mitään erikoista.

Mainitse neuvolassa käydessäsi. Esim. Touretten syndroomassa on nk. tic-oireita, joka voi olla esim. äännähdys, pään liike tai maiskutus.

 

[samanlainen]

No ei nyt ainakaan syöpää ole, varmaan itsekkin tajuat sen?

Ja kyllä, mulla ahdistuneisuushäiriö ja tiedän mitä noi pelot on.
Mitkään vakuuttelut ei auta vaan kokoajan takoo "että sitä se kuitenkin on".

Tsemppiä!

 

[ap]

Voi olla ihan normaalia, ettei mitään erikoista.

Mainitse neuvolassa käydessäsi. Esim. Touretten syndroomassa on nk. tic-oireita, joka voi olla esim. äännähdys, pään liike tai maiskutus.

Meillä vanhemmalla lapsella on ollut näitä toc-oireita mutta olen liittänyt ne ikään. On silmien räpsyttelyä ja kielellä lipomista. Kestää aina parisen viikkoa ja menee ohi. Voisihan se olla jotain tuollastakin mutta luulisi tic-oireiden tulevan muulloinkin kuin väsyneenä? En ole tuohon sen kummemmin perehtynyt.

 

[ap]

No ei nyt ainakaan syöpää ole, varmaan itsekkin tajuat sen?

Ja kyllä, mulla ahdistuneisuushäiriö ja tiedän mitä noi pelot on.
Mitkään vakuuttelut ei auta vaan kokoajan takoo "että sitä se kuitenkin on".

Tsemppiä!

Kiitos tsempeistä! :hug: Juu, tämä on ihan kamalaa kun tuntuu ettei mikään auta. Välillä toki helpottaa ja varsinkin silloin jos täällä esimerkiksi kirjoittaa ja porukka takoo järkeä päähän. Kuitenkin sitä koko ajan jossain alitajunnassa miettii ja miettii ja pelkää. Huoh. :ashamed: