Sanokaa mulle että tää mieliala kohenee kunhan vauva syntyy...

Vauva on erittäin toivottu ja odotan sitä enemmän kuin paljon, mutta oon koko raskauden ollut kuin perseeseen ammuttu karhu. Koko ajan kaamee ketutus päällä, äksyilen miehelle ja pojalle, oon ihan vainoharhainen ja suurinpiirtein parun että kukaan ei rakasta mua eli siis kaikinpuolin oikein tasaista ja mukavaa... |O |O |O

 

Kyl se siit Niin miullaki oli tää viimisen raskaus, varsinkin loppuajasta meinas hävitä järki Jossain vaiheessa raskautta olin kuulema ollu kuitenkin ihan mukavakin

 

Kyl se siit Niin miullaki oli tää viimisen raskaus, varsinkin loppuajasta meinas hävitä järki Jossain vaiheessa raskautta olin kuulema ollu kuitenkin ihan mukavakin

Mä tänään kysyin mieheltä että oonko mä ollut ihan kauhee koko tän raskauden ja vastaukseksi sain sellaisen ihanan vaivautuneen naurahduksen että et sä nyt IHAN kauhee...

 

mä oon huomannu että mä valitan lähes kokoajan miehelle jostain.. siis joko mua sattuu sinne ja tänne tai sit kun en saa tehtyä sitä ja tätä.. ukkokin totes yks päivä että onneks toi on ohimenevä vaihe :ashamed:

 

Kyl se siit Niin miullaki oli tää viimisen raskaus, varsinkin loppuajasta meinas hävitä järki Jossain vaiheessa raskautta olin kuulema ollu kuitenkin ihan mukavakin

Mä tänään kysyin mieheltä että oonko mä ollut ihan kauhee koko tän raskauden ja vastaukseksi sain sellaisen ihanan vaivautuneen naurahduksen että et sä nyt IHAN kauhee...

No, hormonit laittaa tekee kaikee mahotonta ja mahollista...


Miun mies on niin yltiösuorapuheinen kaikesta et se kyl raaskii mainita millanen oon ollu, tai olen Mut hyvä kuitenkin et on rehellinen, vaik vois välillä vähän kaunistella miun mieliks,heh...

 

Tai sitten se jää päälle ja masennut vauvan synnyttyä. Jotain lapsuudesta tiedostamattomia asioita pukkaa pintaan ja ahdistaa. Vauva syntyy, itkee, valvottaa, siinäpä se sitten täysi masennus.
Kannatisi mennä jonnekin juttelemaan tuosta pahasta olosta vaikka neuvolaan, siellä on psygolokikin. Itse olen aina ollut elämäni kunnossa raskausaikana ja euforisessa tilassa kuukausia vauvan synnyttyä. Paljon mullakin juttuja ollut mutta olen ne päässäni selvittänyt.

 

Voi kumpa voisinkin sanoa. TOIVOTAAN, että näin on, mutta voi olla, että seurauksena on synnytyksen jälkeinen masennuskin tai vieläkin pahempaa. EN mitenkään pelotella halua, mutta jos tällainen tilanne tulee, niin sano heti lähimmillesi, että tajuavat hakea sulle apua, jos kovin itkuisaksi menet. Toisaalta toi kuulostaa ihan normaalilta raskaana olevan naisen elolta.

 

Tai sitten se jää päälle ja masennut vauvan synnyttyä. Jotain lapsuudesta tiedostamattomia asioita pukkaa pintaan ja ahdistaa. Vauva syntyy, itkee, valvottaa, siinäpä se sitten täysi masennus.
Kannatisi mennä jonnekin juttelemaan tuosta pahasta olosta vaikka neuvolaan, siellä on psygolokikin. Itse olen aina ollut elämäni kunnossa raskausaikana ja euforisessa tilassa kuukausia vauvan synnyttyä. Paljon mullakin juttuja ollut mutta olen ne päässäni selvittänyt.

Esikoisen odotusaika meni mullakin ihan elämäni kunnossa... mä luulen, että aika isona juttuna tässä nyt on noi loppusuoran opinnot jotka ahdistaa. Uskon että tää tästä helpottaa kunhan ton vauvan saa maailmaan... sekin kun kyrsii että moniin viikkoihin ei enää oo mitään pystynyt tekemään ilman että johonkin päin sattuu

 

Onnea vain sitten raskauteen ja kaikki menee hyvin

 

Mä olen ollut aika herkkä kimpaantumaan nyt, mutta mä veikkaan että se on johtunut noista hormooneista vaan. Kuus vuotta kun oli kapseli ja hormoonit aina tasasena, niin elämä oli ihanan auvoista ja seesteistä. Noh, ei tässä enään kauaa mee Neljä viikkoa laskettuun ja siitä jälkitarkastukseen sitten se aika mikä menee niin saan taas kapselin takasin
Tuskin elämä enään ihan niin rauhallista ja hiljaista tulee koskaan olemaan, mutta jos vaikka olis kuitenkin vähän helpompaa.

 

Onneksi tässä nyt ei oo pitkää aikaa enää... kuus viikkoo laskettuun aikaan ja ensi viikolla odottaa PITKÄÄN odotettu koko perheen Lapin loma. Niin ja ihan varmasti tässä raskaudessa iso tekijä on ollut se, että mies tekee kahta työtä. Arkiaamuvuoroo tekee isänsä firmassa ja siihen päälle illat ja viikonloput omassa firmassaan. Siihen sitten yhdistetään toi melkein 3v uhmis ja mun raskausvaivat

 

Tai sitten se jää päälle ja masennut vauvan synnyttyä. Jotain lapsuudesta tiedostamattomia asioita pukkaa pintaan ja ahdistaa. Vauva syntyy, itkee, valvottaa, siinäpä se sitten täysi masennus.
Kannatisi mennä jonnekin juttelemaan tuosta pahasta olosta vaikka neuvolaan, siellä on psygolokikin. Itse olen aina ollut elämäni kunnossa raskausaikana ja euforisessa tilassa kuukausia vauvan synnyttyä. Paljon mullakin juttuja ollut mutta olen ne päässäni selvittänyt.

Esikoisen odotusaika meni mullakin ihan elämäni kunnossa... mä luulen, että aika isona juttuna tässä nyt on noi loppusuoran opinnot jotka ahdistaa. Uskon että tää tästä helpottaa kunhan ton vauvan saa maailmaan... sekin kun kyrsii että moniin viikkoihin ei enää oo mitään pystynyt tekemään ilman että johonkin päin sattuu

Miulla oli kans näyttötutkinto pari kk ennen laskettua.. Aika taiteilua opiskelun, yrityksen ja perheen kesken ja kivuliaan loppuraskauden kanssa.. Ja todellakin helpotti kaikki kun vauva syntyi ja meni jokunen viikko eteenpäin kun kaikki oli tottunut jo toisiinsa

 

Mä olen ollut aika herkkä kimpaantumaan nyt, mutta mä veikkaan että se on johtunut noista hormooneista vaan. Kuus vuotta kun oli kapseli ja hormoonit aina tasasena, niin elämä oli ihanan auvoista ja seesteistä. Noh, ei tässä enään kauaa mee Neljä viikkoa laskettuun ja siitä jälkitarkastukseen sitten se aika mikä menee niin saan taas kapselin takasin
Tuskin elämä enään ihan niin rauhallista ja hiljaista tulee koskaan olemaan, mutta jos vaikka olis kuitenkin vähän helpompaa.

Mulla ainakin ehkäisypillereiden hormonit vaikuttaa tosi voimakkaasti ja oon ihan hullu jos pillereitä syön

 

Miulla oli kans näyttötutkinto pari kk ennen laskettua.. Aika taiteilua opiskelun, yrityksen ja perheen kesken ja kivuliaan loppuraskauden kanssa.. Ja todellakin helpotti kaikki kun vauva syntyi ja meni jokunen viikko eteenpäin kun kaikki oli tottunut jo toisiinsa

Mulla on opinnäytetyö tossa ahdistamassa... ja pari tenttiä olis vielä siten että viikkoja on 38+

 

Mä olen ollut aika herkkä kimpaantumaan nyt, mutta mä veikkaan että se on johtunut noista hormooneista vaan. Kuus vuotta kun oli kapseli ja hormoonit aina tasasena, niin elämä oli ihanan auvoista ja seesteistä. Noh, ei tässä enään kauaa mee Neljä viikkoa laskettuun ja siitä jälkitarkastukseen sitten se aika mikä menee niin saan taas kapselin takasin
Tuskin elämä enään ihan niin rauhallista ja hiljaista tulee koskaan olemaan, mutta jos vaikka olis kuitenkin vähän helpompaa.

Mulla ainakin ehkäisypillereiden hormonit vaikuttaa tosi voimakkaasti ja oon ihan hullu jos pillereitä syön

No yllätys, sanotaanko näin, että mä olin lähellä tehdä murhia tai muuta vastaavaa kivaa silloin kun pillereitä joskus vuosikausia sitten käytin, joten ei kiitos enään ikinä ikinä ikinä koskaan.

 

Miulla oli kans näyttötutkinto pari kk ennen laskettua.. Aika taiteilua opiskelun, yrityksen ja perheen kesken ja kivuliaan loppuraskauden kanssa.. Ja todellakin helpotti kaikki kun vauva syntyi ja meni jokunen viikko eteenpäin kun kaikki oli tottunut jo toisiinsa

Mulla on opinnäytetyö tossa ahdistamassa... ja pari tenttiä olis vielä siten että viikkoja on 38+

No siinä on jo kylliksi ahdistusta sen lisäks et loppuraskaus on aika mielenkiintonen olotila! Yritä kuitenkin tsempata ja pysyy positiivisena Mie ainakin oon nauttinu ihan suunnattomasti tästä äitiyslomasta, ihanaa hoitaa tuota 6kk mussukkaa :heart:

 

No yllätys, sanotaanko näin, että mä olin lähellä tehdä murhia tai muuta vastaavaa kivaa silloin kun pillereitä joskus vuosikausia sitten käytin, joten ei kiitos enään ikinä ikinä ikinä koskaan.

Jeps, ei mullekaan enää ikinä... oli parisuhde ihan kunnolla vaarassa mun skitsoilujen takia. Kevyenä esimerkkinä se, että saatoin saada tunnin itkupotkuraivarit jostain sukasta lattialla ja todeta sen tunnin jälkeen että siinä vieressä on viis mun omaa sukkaa

 

Onneksi tässä nyt ei oo pitkää aikaa enää... kuus viikkoo laskettuun aikaan ja ensi viikolla odottaa PITKÄÄN odotettu koko perheen Lapin loma. Niin ja ihan varmasti tässä raskaudessa iso tekijä on ollut se, että mies tekee kahta työtä. Arkiaamuvuoroo tekee isänsä firmassa ja siihen päälle illat ja viikonloput omassa firmassaan. Siihen sitten yhdistetään toi melkein 3v uhmis ja mun raskausvaivat

Minnepäin lappii ootte tulossa?

 

No siinä on jo kylliksi ahdistusta sen lisäks et loppuraskaus on aika mielenkiintonen olotila! Yritä kuitenkin tsempata ja pysyy positiivisena Mie ainakin oon nauttinu ihan suunnattomasti tästä äitiyslomasta, ihanaa hoitaa tuota 6kk mussukkaa :heart:

Sitä mäkin odotan jo että saadaan pojan kanssa jäädä kotiin vauvaa ihmettelemään... ja ilmat lämpenee ja kesä tulee

 

Minnepäin lappii ootte tulossa?

Ylläkselle ensin pariksi yöksi kavereita moikkaamaan ja sitten appivanhempien mökille Pelkosenniemen ja Kemijärven välimaastoon.

 

No yllätys, sanotaanko näin, että mä olin lähellä tehdä murhia tai muuta vastaavaa kivaa silloin kun pillereitä joskus vuosikausia sitten käytin, joten ei kiitos enään ikinä ikinä ikinä koskaan.

Jeps, ei mullekaan enää ikinä... oli parisuhde ihan kunnolla vaarassa mun skitsoilujen takia. Kevyenä esimerkkinä se, että saatoin saada tunnin itkupotkuraivarit jostain sukasta lattialla ja todeta sen tunnin jälkeen että siinä vieressä on viis mun omaa sukkaa

Jep, ihan sama meininki. mut toi kapseli oli tosi jees, ja menkatki ku jäi pois ni mielummin mä sen kun kierrukan, ilman ehkäsyä mä en nimittäin ton meidän isännän kanssa enään edes hengitä samaa huoneilmaa saatika pese kalsareita samassa koneessa

 

No siinä on jo kylliksi ahdistusta sen lisäks et loppuraskaus on aika mielenkiintonen olotila! Yritä kuitenkin tsempata ja pysyy positiivisena Mie ainakin oon nauttinu ihan suunnattomasti tästä äitiyslomasta, ihanaa hoitaa tuota 6kk mussukkaa :heart:

Sitä mäkin odotan jo että saadaan pojan kanssa jäädä kotiin vauvaa ihmettelemään... ja ilmat lämpenee ja kesä tulee

No se aika koittaa vielä, hyvää vauvan odotusta

 

[quote="Zoe-F]

Jep, ihan sama meininki. mut toi kapseli oli tosi jees, ja menkatki ku jäi pois ni mielummin mä sen kun kierrukan, ilman ehkäsyä mä en nimittäin ton meidän isännän kanssa enään edes hengitä samaa huoneilmaa saatika pese kalsareita samassa koneessa [/quote]

Täytyykin pitää toi kapseli mielessä josko sitä sitten kokeilis

 

:wave: sama täällä! astiat lentelee ja suutun helposti ja raivostutan muitakin! rv 23

 

Minnepäin lappii ootte tulossa?

Ylläkselle ensin pariksi yöksi kavereita moikkaamaan ja sitten appivanhempien mökille Pelkosenniemen ja Kemijärven välimaastoon.

Tervetuloa ja hyvää matkaa!