Sanokaa,monestikko mä palautan tuon tytön tuonne sänkyyn?!?

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";23182507]Ja kuka on sanonut, että et saisi ottaa lapsia viereen jos se sinusta hyvältä tuntuu? Tässä nyt on vain sellainen ero, että kaikista muista se ei tunnu hyvältä, vaikka se sinusta tuntuukin. Minä esimerkiksi tarvitsen huomattavasti enemmän unta kuin moni muu aikuinen ja olen kuitenkin tosi huono nukkumaan, jos joudun nukkumaan toisen kyynärpää tai polvi poskessa kiinni. Mutta sitähän ei tietenkään voi täydelliset äidit millään ymmärtää.

Tuo voittaminen nyt ymmärrettiin näköjään ihan väärin. En tosin ole se, joka sen ensiksi mainitsi, mutta minä ainakin ymmärsin sen ihan vain kasvatusmenetelmien johdonmukaisuutena enkä minään lapsellisena kilpailuna, joksi te nyt haluatte sen vääntää. Mutta johdonmukaisuushan ei tietenkään ole tarpeellista täydellisille äideille, kun kaikki sujuu niin luonnostaan muutenkin.[/QUOTE]

Mutta ns. johdonmukaisuus tuntuu monien kohdalla tarkoittavan joustamattomuutta. Siltä se tuntuu, kun huudellaan, että "älä anna periksi vaikka mikä tulisi".

 

["vieras"]

Musta välillä tuntuu, että asioita ajatellaan liikaakin vain aikuisen näkökulmasta. Kuten moni tässäkin ketjussa. Itse asiassa uskon, että äitikin pääsee helpommalla, kun ei pakota lasta itsenäistymään liian varhain. Tuskin äitikään nauttii noista pitkistä nukutussessioista, lapsen kantamisesta kymmeniä kertoja takaisin sänkyyn ja hänen itkemisestään.

Niin, no eihän ap:kaan olisi tähän rumbaan lähtenyt, jos olisi tilanteeseen tyytyväinen! :headwall: Eihän tilanne voikaan muuttua, jos sitä ei edes yritää muuttaa ja sitähän tässä yritettiin.

Ja mitenkäs tässä tilanteessa nyt toimitaan ettei "pakotettaisi lasta itsenäistymään liian varhain". Pitäisikö ap:n nyt viimeisillään vielä mennä aborttiin, ettei pienestä nyt tule isoveljeä/siskoa liian varhain? Totuus kun taitaa olla se, että lapsen on opittava nukahtamaan ilman äitiään, kun vauva syntyy.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="a p";23182502]Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei hänestäjuuri iltaisin ole apua. Ja tyttö ei niin hyvin miestä hyväksy, kuin minut. Näin tehdään, nukkukoon vieressä jos kerransiinä onturvallista, tai siis nukahtaa siihen, nostan kyllä aina omaan sänkyynsä. On herkkä putoamaan meidän sängystä jos mies yötöissä etten uskalla vieressä nukuttaa yöllä jos mies ei ole toisella puolella[/QUOTE]

Mun mielestä teet tässä oikean päätöksen. :hug: Ymmärrän kyllä, että se on tosi rankkaa, mutta varmasti se palkitsee. Mäkin olen joutunut periaatteessa yksin selviämään nukutusten kanssa aina siitä saakka kun vanhempi lapsi oli jonkun 7-8kk. Heidän isänsä alkoi silloin kaikota perhe-elämästä ja jäinkin yh:ksi esikoisen ollessa n.1,5-vuotias (nuorempi oli 5kk).

Kenties kaikkein epäortodoksisin nukuttamisratkaisu meillä oli se, kun jossain vaiheessa pistin vauvan kahdeksan maissa illalla parvekkeelle vaunuihin nukkumaan esikoisen iltapuuron jälkeen, sitten menin itse nukuttamaan esikoista. Tässä kesti 1-1,5 tuntia, minkä ajan suunnilleen rukoilin, että kuopus tosiaan nukkuu. Ja kun esikoinen nukahti, menin ottamaan kuopuksen sisälle, riisuin vaatteet, oti sänkyyn viereen tissille. Sitä sitten nukutin siellä jonkun tunnin verran että pääsin itse livahtamaan syömään ja iltapesuille. Joo, sekopäistä hommaa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli lyhyt aika elämässä. Nyt menevät he nukkumaan ihan itsekseen kun pyydän ja nukahtavat ihan itse sänkyihinsä.

 

["vieras"]

Mutta ns. johdonmukaisuus tuntuu monien kohdalla tarkoittavan joustamattomuutta. Siltä se tuntuu, kun huudellaan, että "älä anna periksi vaikka mikä tulisi".

Niin, tottakai tarkoittaa, mitä sitten?

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="vieras";23182552]Niin, no eihän ap:kaan olisi tähän rumbaan lähtenyt, jos olisi tilanteeseen tyytyväinen! :headwall: Eihän tilanne voikaan muuttua, jos sitä ei edes yritää muuttaa ja sitähän tässä yritettiin.

Ja mitenkäs tässä tilanteessa nyt toimitaan ettei "pakotettaisi lasta itsenäistymään liian varhain". Pitäisikö ap:n nyt viimeisillään vielä mennä aborttiin, ettei pienestä nyt tule isoveljeä/siskoa liian varhain? Totuus kun taitaa olla se, että lapsen on opittava nukahtamaan ilman äitiään, kun vauva syntyy.[/QUOTE]

No miksi ihmeessä olisi? :O Mikä ihmeen logiikka tuossa olisi, että esikoisen pitää oppia olemaan ihan yksin sen jälkeen kun vauva syntyy? Järjestelykysymys.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23182552]Niin, no eihän ap:kaan olisi tähän rumbaan lähtenyt, jos olisi tilanteeseen tyytyväinen! :headwall: Eihän tilanne voikaan muuttua, jos sitä ei edes yritää muuttaa ja sitähän tässä yritettiin.

Ja mitenkäs tässä tilanteessa nyt toimitaan ettei "pakotettaisi lasta itsenäistymään liian varhain". Pitäisikö ap:n nyt viimeisillään vielä mennä aborttiin, ettei pienestä nyt tule isoveljeä/siskoa liian varhain? Totuus kun taitaa olla se, että lapsen on opittava nukahtamaan ilman äitiään, kun vauva syntyy.[/QUOTE]

Öö, ei olla ajateltu jättää esikoista oman onnensa nojaan kun tulee toinen. IHan yhtä rakas hän on sittenkin, kuin nyt.

 

["vieras"]

No miksi ihmeessä olisi? :O Mikä ihmeen logiikka tuossa olisi, että esikoisen pitää oppia olemaan ihan yksin sen jälkeen kun vauva syntyy? Järjestelykysymys.

Ei yksin, vaan isän kanssa (aphan sanoi, ettei isäkään tälle lapselle kelpaa). Meillä ainakin kuopus itki ja kitisi illalla pitkään. Ei olisi kyllä tullut mistään esikoisen vieressä istumisesta samalla yhtään mitään. Joo kaikki vauvat eivät ole sellaisia, mutta aika monet kuitenkin ovat.

Ja sinne äidin ja isän sänkyynkään ei loputtomasti väkeä mahdu. Niin no joo järjestelykysymys, isänhän voi laittaa lattialle nukkumaan..

 

[yksi lähestymistapa]

[QUOTE="vieras";23182552]Niin, no eihän ap:kaan olisi tähän rumbaan lähtenyt, jos olisi tilanteeseen tyytyväinen! :headwall: Eihän tilanne voikaan muuttua, jos sitä ei edes yritää muuttaa ja sitähän tässä yritettiin.

Ja mitenkäs tässä tilanteessa nyt toimitaan ettei "pakotettaisi lasta itsenäistymään liian varhain". Pitäisikö ap:n nyt viimeisillään vielä mennä aborttiin, ettei pienestä nyt tule isoveljeä/siskoa liian varhain? Totuus kun taitaa olla se, että lapsen on opittava nukahtamaan ilman äitiään, kun vauva syntyy.[/QUOTE]

Miksi ihmeessä pikkusisaruksen syntymänpitäisi merkitä isommalle sisarukselle jotain merkittävää itsenäistymispakkoa? Ja miksi muka isomman sisaruksen pitää vauvan syntymän jälkeen oppia nukahtamaan ilman äitiä?

Vissiin menee kirjoittajalla HIEMAN puurot ja vellit sekaisin.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";23182592]Öö, ei olla ajateltu jättää esikoista oman onnensa nojaan kun tulee toinen. IHan yhtä rakas hän on sittenkin, kuin nyt.[/QUOTE]

No en sanonutkaan, että oman onnen nojaan, mutta silloin oman sängyn ja isän kelpaaminen nukuttamistilanteessa helpottaa varmaan aika paljon nykytilanteeseen verrattuna.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23182611]Ei yksin, vaan isän kanssa (aphan sanoi, ettei isäkään tälle lapselle kelpaa). Meillä ainakin kuopus itki ja kitisi illalla pitkään. Ei olisi kyllä tullut mistään esikoisen vieressä istumisesta samalla yhtään mitään. Joo kaikki vauvat eivät ole sellaisia, mutta aika monet kuitenkin ovat.

Ja sinne äidin ja isän sänkyynkään ei loputtomasti väkeä mahdu. Niin no joo järjestelykysymys, isänhän voi laittaa lattialle nukkumaan..[/QUOTE]

No,mieheni osaa katsoa kylläsitä vauvaa, ettei mun sitä aina tarvitse olla pitämässä kädestä kiinni. On se esikoinenkin mun lapseni. Ihan yhtä rakas.

 

[Alaston lohikäärme]

[QUOTE="vieras";23182611]Ja sinne äidin ja isän sänkyynkään ei loputtomasti väkeä mahdu. Niin no joo järjestelykysymys, isänhän voi laittaa lattialle nukkumaan..[/QUOTE]

Eikun jos lapsia alkaa olemaan enemän kuin 3 kipaletta, ni kolme 90 cm leveetä runkopatjaa vierekkäin vaan, ni kyllä mahtuu taas populaa.

 

[Beep]

Miksi ihmeessä pikkusisaruksen syntymänpitäisi merkitä isommalle sisarukselle jotain merkittävää itsenäistymispakkoa? Ja miksi muka isomman sisaruksen pitää vauvan syntymän jälkeen oppia nukahtamaan ilman äitiä?

Vissiin menee kirjoittajalla HIEMAN puurot ja vellit sekaisin.

Kyllä mäkin luulin kun odotin toista, ettei mulla sitten ole yhtään aikaa esikoiselle, mut väärin luulin. Päikkäritkin nukuttiin kolmisin parisängyllä, minä välissä. Oi niitä aikoja! :heart: :'(

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="a p";23182592]Öö, ei olla ajateltu jättää esikoista oman onnensa nojaan kun tulee toinen. IHan yhtä rakas hän on sittenkin, kuin nyt.[/QUOTE]

Just niin. :hug: hyvä sinä.

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";23182562]Niin, tottakai tarkoittaa, mitä sitten?[/QUOTE]

Onko lapsen hyvä oppia joustamattoman ihmisen malli? Eikö parempi olisi oppia kompromissien tekemistä ja muiden tunteiden/tarpeiden huomioonottoa?

 

["vieras"]

Miksi ihmeessä pikkusisaruksen syntymänpitäisi merkitä isommalle sisarukselle jotain merkittävää itsenäistymispakkoa? Ja miksi muka isomman sisaruksen pitää vauvan syntymän jälkeen oppia nukahtamaan ilman äitiä?

Vissiin menee kirjoittajalla HIEMAN puurot ja vellit sekaisin.

No nyt taitaa aika monella muulla mennä puurot ja vellit sekaisin. Ilman äitiä ei tarkoita samaa kuin yksin. Itsekseen nukahtaminen ei tarkoita samaa kuin tuntikausia itkeminen. Oma sänky ei tarkoita samaa kuin yksin jättäminen. Johdonmukaisuus ei tarkoita samaa kuin mielivaltainen määräily jne.

 

[Pesky Pixie]

Kyllä mäkin luulin kun odotin toista, ettei mulla sitten ole yhtään aikaa esikoiselle, mut väärin luulin. Päikkäritkin nukuttiin kolmisin parisängyllä, minä välissä. Oi niitä aikoja! :heart: :'(

Ihanaa :heart: Musta on välillä tavallaan ihan herttaista jos lapset tulee viereen, kun saan nukkua niiden välissä. Päiväunet yhdessä on kyllä taaksejäänyttä aikaa..

 

["vieras"]

Onko lapsen hyvä oppia joustamattoman ihmisen malli? Eikö parempi olisi oppia kompromissien tekemistä ja muiden tunteiden/tarpeiden huomioonottoa?

No miten kasvatuksen johdonmukaisuus ja tietyissä tilanteissa joustamattomuus estää tämän?

 

[tytsi-89]

[QUOTE="vieras";23182656]No miten kasvatuksen johdonmukaisuus ja tietyissä tilanteissa joustamattomuus estää tämän?[/QUOTE]

No esim. tässä on kyse lapsen luonnollisesta tarpeesta olla vanhempansa lähellä yölläkin. Monet aikuisetkaan eivät halua nukahtaa yksin. Se on aika iso vaatimus 2-vuotiaalle.

 

["a p"]

Hip hei, mä olen nyt niin kipeä etten enää jaksa istua tässä. Ihan oikeasti, kuka tuolla sitten aikaisemmin sanoikaan, että on tekosyy etten enää jaksa tai pysty kun olen niin kipeä. Ei ollut tekosyy. Nyt kivasti tuntuu alavatsassa jomotus ja liitoskivut. Ah tätä raskaana olon ihanuutta! Ihan ku ois kymmenen kilsan lenkin käyny vetäsee Lähdenpä siis tästä petiin neitin kanssa nukkumaan. Toinen vieläkin nyyhkyttää, reppana :/ Näin on parempi meille kaikille.

Toiselle sopii toinen tapa nukuttaa, toiselle toinen. Mä nyt kokeilin tätä tapaa, ei ole meidän juttu ainakaan vielä. Sitten kun tyttö on siihen valmiimpi.

Jatkakaa te täällä kinastelua siitä, mikä on johdonmukaista ja mikä ei, pitääkö lapsen nukkua yksikseen vai ei jne. Hyvää yötä

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";23182617]No,mieheni osaa katsoa kylläsitä vauvaa, ettei mun sitä aina tarvitse olla pitämässä kädestä kiinni. On se esikoinenkin mun lapseni. Ihan yhtä rakas.[/QUOTE]

En tietenkään tarkoittanut sitä, mutta jos nukuttaminen kestää kolme tuntia ja siihen hommaan ei kelpaa muu kuin äiti, niin kyllä joku muutos olisi varmasti ihan tervetullut. Meillä tuo nukkumaanmenoaika oli ainakin juuri se hankalin aika vauvan kanssa (ja iltakitinät ovat käsittääkseni aika yleisiä).

Mutta joo, jos tilanteessa ei sitten mielestäsi olekaan mitään ongelmaa, niin ei sitten mitään. Halusin vain puolustaa sitä ajatusta, joka sinulla oli tämän ketjun aiheena. Minusta on vain tylyä tulla haukkumaan huonoksi äidiksi, jos haluaa helpotusta nukuttamisrumbaan.

 

[Beep]

Ihanaa :heart: Musta on välillä tavallaan ihan herttaista jos lapset tulee viereen, kun saan nukkua niiden välissä. Päiväunet yhdessä on kyllä taaksejäänyttä aikaa..

Niin oli, mulla oli järjetön ikävä lasten vauva-aikaa, aina toistuvasti iltaisin toljotan silmät vetisinä vanhoja vauvavideoita ja ikävöin. Voi että miten vauva katsoo äitiä ja kameran linssiä vuorotellen, sniiiiiif. :heart: Sitä pehmeyttä ja pyöreyttä, vauvan tuoksua... on se kamalaa kun ne aina kasvaa.

 

["vieras"]

No esim. tässä on kyse lapsen luonnollisesta tarpeesta olla vanhempansa lähellä yölläkin. Monet aikuisetkaan eivät halua nukahtaa yksin. Se on aika iso vaatimus 2-vuotiaalle.

On joo, voikohan se lapsi tulla sinne synnärillekin sitten nukkumaan äidin viereen? Siis ihan oikeasti ymmärrän nämä pointit, mutta kun se ei käytännön syistä aina voi onnistua.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";23182689]En tietenkään tarkoittanut sitä, mutta jos nukuttaminen kestää kolme tuntia ja siihen hommaan ei kelpaa muu kuin äiti, niin kyllä joku muutos olisi varmasti ihan tervetullut. Meillä tuo nukkumaanmenoaika oli ainakin juuri se hankalin aika vauvan kanssa (ja iltakitinät ovat käsittääkseni aika yleisiä).

Mutta joo, jos tilanteessa ei sitten mielestäsi olekaan mitään ongelmaa, niin ei sitten mitään. Halusin vain puolustaa sitä ajatusta, joka sinulla oli tämän ketjun aiheena. Minusta on vain tylyä tulla haukkumaan huonoksi äidiksi, jos haluaa helpotusta nukuttamisrumbaan.[/QUOTE]

Joo, jakiitos sinulleomista mielipiteistäsi. Tämän iltaisen rumban aikana vain tajusin ettei musta nyt ole tähän, eikä varsinkaan tytöstäni. En halua tehdä hänelle mitään sellaista mitä hän ei halua tai ole valmis tekemään. Eri asia, jos olisi kikattaen tullut perään, sitten olisin varmaan jatkanut tuota touhua vaikka sen1000 krt jos sikseen ois tullut. Nyt vaan katsoin parhaaksi lopettaa, kun tyttö selvästi nyt jotain ehkä pelkää, en vain ymmärrä mitä, tai sitten ei vain ole valmis irrottamaan äidistään iltaisin. Pinnikseen kyllä nukahti ihan itse, vaikka ovi llaitettiin kiinni jne. Taitaa tuo sänky vainolla vielä niin vieras asia, että totutellaampa vielä hetki siihen lisää.

 

[Alaston lohikäärme]

[QUOTE="a p";23182679]Hip hei, mä olen nyt niin kipeä etten enää jaksa istua tässä. Ihan oikeasti, kuka tuolla sitten aikaisemmin sanoikaan, että on tekosyy etten enää jaksa tai pysty kun olen niin kipeä. Ei ollut tekosyy. Nyt kivasti tuntuu alavatsassa jomotus ja liitoskivut. Ah tätä raskaana olon ihanuutta! Ihan ku ois kymmenen kilsan lenkin käyny vetäsee [/QUOTE]

Mä pyrkisin heti raskaaksi jos siitä tulisi samanlainen olo kuin 10 kilsan lenkistä.
Enpä muista, koska olisin viimeksi sellaisen päässyt vetäisemään, mutta olo oli oikeesti ihana.

 

["vieras"]

Ihanaa :heart: Musta on välillä tavallaan ihan herttaista jos lapset tulee viereen, kun saan nukkua niiden välissä. Päiväunet yhdessä on kyllä taaksejäänyttä aikaa..

Kyllä minäkin esim päikkärit tykkään nukkua lasten kanssa, mutta kun tuo miehenköriläs vielä tulee sinne sänkyyn, niin se ei kertakaikkiaan onnistu.