Sanokaa miksi mun pitäisi elää?

[aaaaapeeee]

Mä en tajua, miksi olen olemassa ja miksi mun pitäisi olla.

Mä olen surkea luuseri. En pidä itsestäni. Mä en tykkää mun persoonasta. Enkä osaa muuttaa sitä.

Perusteluksi ei kelpaa mies tai lapset. Mies varmasti olisi onnelisempi jonkun muun naisen kanssa ja lapsienkin olisi parempi olla vähän paremman ihmisen huollettavana. Mitään en ole elämässäni sellaista tehnyt, mitä ei joku muu tekisi paremmin. Ei mulla ole mitään omaa paikkaa.

Mun piti tehdä tänään vaikka mitä töitä, mutta oon tuijottanut kattoa nyt 4 tuntia.

Tappaakaan en itseäni osaa, kun jäisin kuitenkin kitumaan. Enkä halua aiheuttaa vaivaa joillekin sivullisille.

Haluaisin muuttaa jonnekin erakoksi, enpä olisi vaivoiksi kenellekään.

 

[Turbojurpo]

Lapsesi rakastavat juuri sinua eivätkä jotain parempaa huoltajaa.

 

["vieras"]

Olethan sä tehnyt jotain paremmin kuin kukaan muu, omat lapsesi! Sellaisia ei kukaan muu pysty tekemään, muissa asiaoissa ei tarvitsekaan olla parempi kuin muut.

 

[aaaaapeeee]

En sitä epäile, etteikö lapset rakastaisi. Mutta epäilen vahvasti, tekeekö niille hyvää kasvaa tällaisen ihmisen kanssa. Vaikka kuinka yritän opetella pitämään itsestäni tai muuttamaan itseäni, en onnistu. Mä olen yrittänyt, enkä vaan osaa. En jaksa enää hakata päätä seinään. Harmi, että tuli perhe hankittua. Muuten voisin ihan helposti erakoitua vaikka heti.

Vaikka en sano sitä ääneen, että vihaan itseäni, ei se voi olla huokumatta tässä kodin ilmapiirissä. Yritä tässä opettaa lapsia sitten rakastamaan itseään.

 

[Tsemppiä]

Se on vähän sellainen noidankehä, kun ei saa aikaiseksi aloitettua mitään, niin tympääntyy itseensä entistä enemmän. Jos kuitenkin jotain aloittaisi ja onnistuisi siinä, niin voisi olla tyytyväinen suoritukseensa. Voisitko aloittaa, ja tehdä jonkun pikkuhomman ja saada siitä onnistumisen tunteita itsellesi. Toisaalta minusta tuntuu, että voisit olla masentunutkin. Oletko tehnyt masennustestiä? Tässä yksi: http://www.tohtori.fi/?page=3459083 Tee tuo ja ota tarvittaessa yhteyttä lääkäriin.

Olet arvokas ihminen omana itsenäsi, et vain ehkä osaa ajatella niin. Jos sinulla on masennusta, niin aivojesi kemiat ovat nyt vähän vinksallaan ja tarvitset apua niiden järjestelemiseen.

 

[aaaaapeeee]

Se on vähän sellainen noidankehä, kun ei saa aikaiseksi aloitettua mitään, niin tympääntyy itseensä entistä enemmän. Jos kuitenkin jotain aloittaisi ja onnistuisi siinä, niin voisi olla tyytyväinen suoritukseensa. Voisitko aloittaa, ja tehdä jonkun pikkuhomman ja saada siitä onnistumisen tunteita itsellesi. Toisaalta minusta tuntuu, että voisit olla masentunutkin. Oletko tehnyt masennustestiä? Tässä yksi: Masennustesti (DEPS-seula) - Extra - Masennus - Terveysklinikat - Tohtori.fi Tee tuo ja ota tarvittaessa yhteyttä lääkäriin.

Olet arvokas ihminen omana itsenäsi, et vain ehkä osaa ajatella niin. Jos sinulla on masennusta, niin aivojesi kemiat ovat nyt vähän vinksallaan ja tarvitset apua niiden järjestelemiseen.

Olen sairastanut masennuksen ja saanut siihen terapiaakin, joitakin vuosia sitten. En muista enää, miltä se masennus tuntui. Tällä hetkellä tuntuu, että en edes halua mennä mihinkään hoitoon. En halua mennä juttelemaan säännöllisesti kenellekään ja käyttää siihen perheen yhteistä rahaa. ENkä halua syödä niitä lääkkeitäkään. Vaikea sanoa, oliko niistä viimeksi enemmän hyötyä vai haittaa. Haluan vaan pois täältä kitumasta.

En ole ikinä tykännyt itsestäni, en lapsenakaan. Persoonassani on piirteitä, joita on ulkopuolisetkin pyytäneet rajoittamaan. Siitä voin päätellä, että se ei ole vain omaa keksintöäni, että en ole kovin mahtava ihminen. Esim. olen liian puhelias. Yksi lapsistani on aivan samanlainen kuin minä. Tuntuu kamalalta sanoa aina, että "ole hiljaa". Jo päiväkodissa tuolle lapselle vasussa suunniteltiin puuttumista äänenkäyttöön ja puheen pulputukseen. 2-vuotias puhui liikaa. Tiedän, että ei kukaan jaksa ihmistä, joka puhuu paljon, mutta minkä teet kun olet syntynyt sellaiseksi. Haluaisin olla erilainen, mutta en vaan ole. En usko, että terapia saisi mun persoonaani muuttumaan.

No, vaihteen vuoksi en ole puhunut pariin päivään sanaakaan. Tai no lapsille ne pakolliset: syömään, pesulle. Teitkö läksyt. Miehelle en sitäkään. Tai no, just äsken sanoin, ettei unohda lapsen harrastusjuttuja lähteissään. Samaan hengenvetoo sitten sanoin, että tapan itteni, koska en jaksa enää olla minä. Kyllä mies tietää, että mä olen tätä kamppailua käynyt itseni kanssa aina. Ikinä en ole ennen mitään puhunut itseni tappamisesta. Mies vastasi, että "olisko mahdollista saada makaronilaatikkoa kun tullaan?". No mitä muutakaan se olis voinu vastata.

Kaiken lisäksi inhoan itseäni, koska inhoan itseäni.

 

["vieras"]

Meillä on tehtävä, rahoittaa etelä-euroopan rikkaita pankki pelureita.

 

[aaaaapeeee]

[QUOTE="vieras";27482311]Meillä on tehtävä, rahoittaa etelä-euroopan rikkaita pankki pelureita.[/QUOTE]

No niin! Löytyihän mulle tehtävä olla tässä maailmassa! Itse en jotenkin osannutkaan ajatella näin kauaskantoisesti.

Vakavasti puhuen en kyllä jaksa uskoa suureen tehtävääni veronmaksajanakaan. Ainakin mun alalla on tekijöitä enemmän kun työpaikkoja. Eikä itsellänikään mitään vakipaikkaa, satunnaisia hommia vain.

Joskus voi mennä viikkojakin ihan ok fiiliksillä tämä elämä. Sitten tulee joku asia, minkä takia taas menee ihan pieleen kaikki. Yleensä en edes tajua, mikä se asia on. Nyt taisi harrastusryhmässä tulla sellainen fiilis, että mitä mä täällä käyn, kun en yhtään osaa. Parempi pysyä kotona kun olla siellä muiden häiriönä. Ja oikeasti siis olen siinä lajissa surkea. Olen ennen ajatellut, että no liikunnan riemustahan täällä ollaan, eikä se haittaa, että olen teknisesti huono. Mutta kyllä se rupes haittaamaan.

 

["höh"]

Tota, varmaan siitä samasta syystä kuin muutkin, ei niillä muillakaan sen kummempaa syytä ole.
aina joku on kauniimpi, tekee jotai paremmin, on fiksumpi ja eettisesti ja moraalisestikin voi joku olla parempi.
eihän sulla ole asiat huonosti, jos on mahdollista sylkeä kattoon 4 tuntia. siinähän parannat maailmaa.

oikeesti vittumaiset ei mieti itsensä lopettamista, he keskittyvät kurjistamaan muiden elämää, joten et voi olla siten oikeasti huono ihminen.

 

["vieras"]

Kyllä sä masentuneelta kuulostat :/ soitappa ja varaa lääkärille aika etpä siinä mitään voi menettää, päinvastoin. Ja jos et halua lääkitystä niin kannattaa lukea masennuksen luontaistuotehoidosta. esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/5-Hydroksitryptofaani ja iherbistä tuota saa halvalla Mun mielestä sun on aivan turha koittaa muuttaa itseäsi vaan koittaa alkaa hyväksyä että olet sellainen kuin olet. Kun itse olin masentunut oli samoja fiiliksiä ja tuntui että kaikki mitä sanoin oli aivan tyhmää ja häpeä oli koko ajan mielessä. Nyt jälkeenpäin tuntuu että kuinka pöljä sitä oikein oli

 

["jaa"]

Tarvitsen kuitenkin sitä apua. Hae sitä.

 

[aaaaapeeee]

[QUOTE="höh";27482388]Tota, varmaan siitä samasta syystä kuin muutkin, ei niillä muillakaan sen kummempaa syytä ole.
aina joku on kauniimpi, tekee jotai paremmin, on fiksumpi ja eettisesti ja moraalisestikin voi joku olla parempi.
eihän sulla ole asiat huonosti, jos on mahdollista sylkeä kattoon 4 tuntia. siinähän parannat maailmaa.

oikeesti vittumaiset ei mieti itsensä lopettamista, he keskittyvät kurjistamaan muiden elämää, joten et voi olla siten oikeasti huono ihminen.[/QUOTE]

No hyvä pointti sikäli, että kai mussa se hyvä puoli on, että en halua kenellekään pahaa. Musta vaan tuntuu siltä, että jo mun olemassaoloni on lähtökohtaisesti miinusmerkkinen asia tälle maailmankaikkeudelle. Tai mitä se ketään kiinnostaa.

Joo, en oo tehny koko päivänä mitään, vaikka näin paljon töitä ei oo ollu koko syksynä. Ei olis varaa olla tässä sohvalla. En oo syöny aamupalaakaan, mutta päivävaatteet kävin tossa tunti sitten vaihtamassa. Ehkä ilmotan työantajalle, että en vaan voi tehdä tätä hommaa. Ei musta ole siihen.

 

["vieras"]

ap, mä puhun kans liikaa ja liian kovaäänisesti, kyllästyttää kieltämättä kun siitä huomautellaan, se on kuitenkin tullut perintönä äidiltä se kova ääni, joten eipä sitä muuksi muutu, muiden vaan on vaikea sitä ymmärtää. Tulee sellanen olo, että olen ainoa epätäydellinen ja muut ei huomaa omia vikojaan lainkaan.

Lisäksi mun on vaikea työllistyä ja sekin tietty lannistaa, joskus miettii että mitä hemmettiä mä täällä elämässä teen, mikä on mun virkani? Ainakin olen päätynyt siihen tulokseen, että mun hommani on ainakin olla lapsilleni äiti ja jos en muussa pärjää, niin pidän huolen että siinä ainakin.

Lapset ovat mulle kaikki kaikessa, enkä koskaan voisi tehdä itselleni mitään, vaikka miten kaikki muu heittäis häränpyllyä.

Et siis ole ainoa tässä maailmassa joka tuntee itsensä huonommaksi kuin muut, eikä me oikeasti olla huonoja, meillä on vaan huono itsetunto joka saa ajattelemaan näin.

Tsemppiä ap ja haleja.

 

[aaaaapeeee]

[QUOTE="vieras";27482790]ap, mä puhun kans liikaa ja liian kovaäänisesti, kyllästyttää kieltämättä kun siitä huomautellaan, se on kuitenkin tullut perintönä äidiltä se kova ääni, joten eipä sitä muuksi muutu, muiden vaan on vaikea sitä ymmärtää. Tulee sellanen olo, että olen ainoa epätäydellinen ja muut ei huomaa omia vikojaan lainkaan.

Lisäksi mun on vaikea työllistyä ja sekin tietty lannistaa, joskus miettii että mitä hemmettiä mä täällä elämässä teen, mikä on mun virkani? Ainakin olen päätynyt siihen tulokseen, että mun hommani on ainakin olla lapsilleni äiti ja jos en muussa pärjää, niin pidän huolen että siinä ainakin.

Lapset ovat mulle kaikki kaikessa, enkä koskaan voisi tehdä itselleni mitään, vaikka miten kaikki muu heittäis häränpyllyä.

Et siis ole ainoa tässä maailmassa joka tuntee itsensä huonommaksi kuin muut, eikä me oikeasti olla huonoja, meillä on vaan huono itsetunto joka saa ajattelemaan näin.

Tsemppiä ap ja haleja.[/QUOTE]

Kiitos viestistä.

On vaikea elää kelpaamattomuuden tunteen kanssa. Haluaisin kelvata muille ja itselleni.

Pistän täällä jäitä hattuun. Nyt elämä tuntuu erityisen kurjalta. Pitää tiedostaa sekin, että mullahan on e-pillereistä taukoviikko. Syön kolme laattaa putkeen, niin en aina muistakaan, että nää hormonit saa mun pään näin sekasin. Elämä on aina kurjempaa just pilleritauolla. Vihaan itseäni muuulloinkin, mutta erityisesti tässä tilanteessa.

Mua ärsyttää se, että en hallitse pääkoppaani. Haluaisin hallita asioita, mutta mieltäni en näemmä hallitse ollenkaan.