Sanokaa jotain järkevää

Eli kirjoitelkaa viisaammat ja järkevät ihmiset jotáin tuohon odotusaika palstalla olevaan keskusteluun. Eli yksinodottavat keskusteluun.

 

Siellähän oli ihan järkevää keskustelua.

 

Oli toki järkevää keskustelua, ehkä aloitukseni antaa väärän kuvan. Mutta haluaisin, että kokeneemat ja viisaámmat antaisivat enemmän vinkkejä, neuvoja, tukea, jne. rankkaan odotusaikaan ja sen jälkeisen aikaan. Itselläni oli kuitenkin perinteisempi tilanne ja silti olin aika kovilla noiden uusien elämäntilanteiden muutosten kanssa.

 

Jaa-a mitenköhän sitä pukisi ajatuksensa sanoiksi.. yritetään..

Ensin kaikille yh-äideille: Te pärjäätte ihan varmasti!!! Vaikeassa parisuhteessa eläminen on yhtä helvettiä verrattuna yksin elämiseen lasten kanssa. Silloin voi keskittyä paljon paremmin omiin lapsiin kun ei tarvitse kuluttaa energiaa sen äijän kanssa tappeluun tms.

Käytännön vinkkeinä antaisin, että kannattaa tehdä itselleen päivä/viikkojärjestys, siis sellainen lukujärjestyksen tapainen. Laittaa joka päivälle joku homma minkä aikoo hoitaa ja yrittää noudattaa sitä. Esim. pyykkipäivä, kauppa ja ruuanlaittoa esim. pakkaseen, löhöilypäivä, mammakerho tms. päivä jne.jne ihan omien mieltymysten mukaan. Ja palkita itsensä esim. netissä oleskelulla sitten kun joku homma on tehty. Muuten päivät menee helposti "valumiseksi" eikä saa mitään aikaiseksi ja se vasta masentaa. Mutta täytyy myös antaa itselleen niitä löhöpäiviä.

Yksin jäädessä myös kavereiden ja sukulaisten tuki on tärkeää. Mikäs sen mukavampaa kuin kutsua ystävä kahville tai pyytää mukaan vaunulenkille, tai jos on sellaisia sukulaisia/ystäviä jotka voivat hoitaa lasta, kun itse haluaa nukkua/siivota/viilata vaikka varpaankynsiä...

 

Niin ja kaikille tulee lasten kanssa vaikeita päiviä kun ei jaksa... varsinkin vauvan kanssa ku univelka painaa ja hormoonit jyllää. Silloin ei kannata ajatella, "että tää on nyt näin kauheeta kun oon yksin ja kaikki johtuu vaan siitä että olen yksin tän lapsen kanssa". Vaan se on ihan luonnollista kaikissa lapsiperheissä.

Ei siitä äijästä aina silloinkaan ole apua vaikka parisuhteessa elääkin. Omalla kohdallani kolmen lapsen äitinä.... öisin hoidan vauvan koska joko mies on töissä tai menee viideksi töihin ja sen on pakko antaa nukkua. Päivisin hoidan lapset kun mies on tietenkin töissä ja usein iltaan asti. Tosin onhan siinä se, että on se toinen aikuinen jolle purnata omaa väsymystään ym. mutta eihän nuo miehen putkiaivot aina kaikkia kotkotuksia ymmärrä, joten ystävät on joissain asioissa minullekin korvaamattomia.

 

ihanat jutut kirjoitit minnihiirula, paitsi piti kirjoittaa tuonne odotusaikapalstalle... jaksaisitko copy pasteta sen sinne.