Suru ja tuska helpottaa vain ajan kanssa. Nyt tuntuu ihan hirveältä ja välillä sietämättömän pahalta, mutta kuukausien kuluessa tuska lientyy. Välillä silloinkin tulee hetkiä ja päiviä, joista ei meinaa päästä yli ja pahimpia ovat "merkitykselliset päivät" syntymäpäivät, äitien-/isänpäivä, joulu...
Yleensä sanotaan, että ensimmäien vuosi on pahin. Joudut ensimmäistä kertaa kokemaan tärkeitä päiviä ilman rakasta läheistäsi.
Ikävä jää, mutta se muuttaa muotoaan. Alun repivä tuska muuttuu ikäväksi, kaipaukseksi ja haikeudeksi. Tulee aika jolloin voit ajatella läheistäsi myös ilman itkua. Hymyilet onnellisten päivien muistolle.
Minua helpottaa kun juttelen kuolleille läheisilleni. Ajattelen, että he ovat lähellä, vaikka en heitä näekään.
Isäsi varmasti toivoisi, että siirrät hänen hyviä opetuksiaan ja arvojaan omille lapsillesi. Näin isäsi jatkaa elämäänsä sinussa ja lapsissasi ja aikanaan sinun lapsesi siirtävät isäsi perintöä omille lapsilleen.
:hug: