T
Tekstiviestiriita
Vieras
Viikonloppu ei menny ihan putkeen, asiasta oli sanaharkkaa jo lauantai-iltana.. Nimittäin mies pyysi minua pienelle ajeluretkelle. Kuskina toimi hänen ystävänsä ja itse olen raskaana, mies sensijaan otti matkajuomaa: lonkeroita mukaan ja oli jo lähdettyämme hiprakassa. Sillä ehdolla lähdin tämän mahani, jatkuvan pissahätäni ja puutuvan kankkuni kanssa reissuun että ajellaan miehen kuvailemaa mukavaa reittiä ja istutaan sitten jossain terassilla. Siis EI baariin ja myöskin niin että ainakin minut heitetään ajoissa kotiin jos mies innostuukin jäämään baariin.
Terassilla käytiin pikaisesti ja piti vaihtaa toiseen terassiin mutta yhtäkkiä olimmekin 150km päässä kotoa ja miehellä senkun yltyi halut mennä jonnekkin tunkkaiseen kapakkaan. Minulla alkoi olemaan jo nälkä ja väsymys ja jatkuva puskassa pissiminenkin alkoi jo riittämään.. Miehen kaveri kun ehdotti että ajetaan vielä 200km että hän pääsee tapaamaan jotain muijaa. -.-
No mies ei tätä estänyt mutta itse tulin siinävaiheessa vastaan (pirttihirmu) koska reissu olisi venynyt aamuyöhön asti ja missä olisin lepuutellut, auton takakontissako olisi pitänyt nukkua?
Mies ei tästäkään hoksannut että josko voisimme vain ajaa ne suunnilleen 200km kotiinpäin että pääsen nukkumaan, kello oli 00 mutta en kieltänyt miestä menemästä sitten vaikka kotikonnuillamme baariin. Kokoajan hän suunnitteli että missä tässä matkalla vain on lähin baari ja minne hän voi jäädä. Selväpäinen kuski onneks tajusi mua ja ajoi kotikaupunkiin asti, jossa mies yhä kysyi baareja ja että lähdenkö hänen mukaansa erääseen yökerhoon. Olen sanonut miljoona kertaa etten raskausaikana halua tulla yökerhoihin (en kiellä häntä mutta itse en halua) minua kun ei huvita niissä olla ollenkaan, mieluummin lähden seuraksi vaan terassille.
No johan siitä sanailimme lauantaina mutta en jaksanut känniselle alkaa selittämään mitään koska ei ymmärrä. Mies kuitenkin tuli perässäni nukkumaan.
Tänään sitten tekstaili töistä että olinko muuten vihainen sillon viikonloppuna, niin laitoin takasin että vähän kyllä harmitti tuo reissu että ei mennyt ihan niinkuin piti. Ja että tuntui ettei minua oikein kuunneltu vaan vöyhöttäminen yltyi ja halusi joka baariin mitä oli matkanvarrella.
Siitäkös mies loukkaantui ja laittoi että kiittämättömyys on maailman palkka ja anteeksi että järjesti paskan reissun.
Laitoin vaan äkäsenä takasin että: jos tuon piti olla hauska reissu ja parasta mihin pystyt niin anna olla ja "
" hymiön perään.
Sanoinko nyt sitten turhan törkeästi? Pitikö tuon oikeasti olla hauska reissu että mies vöyhöttää joka paikkaan eikä yhtään muista kuka on kyydissä??
Terassilla käytiin pikaisesti ja piti vaihtaa toiseen terassiin mutta yhtäkkiä olimmekin 150km päässä kotoa ja miehellä senkun yltyi halut mennä jonnekkin tunkkaiseen kapakkaan. Minulla alkoi olemaan jo nälkä ja väsymys ja jatkuva puskassa pissiminenkin alkoi jo riittämään.. Miehen kaveri kun ehdotti että ajetaan vielä 200km että hän pääsee tapaamaan jotain muijaa. -.-
No mies ei tätä estänyt mutta itse tulin siinävaiheessa vastaan (pirttihirmu) koska reissu olisi venynyt aamuyöhön asti ja missä olisin lepuutellut, auton takakontissako olisi pitänyt nukkua?
Mies ei tästäkään hoksannut että josko voisimme vain ajaa ne suunnilleen 200km kotiinpäin että pääsen nukkumaan, kello oli 00 mutta en kieltänyt miestä menemästä sitten vaikka kotikonnuillamme baariin. Kokoajan hän suunnitteli että missä tässä matkalla vain on lähin baari ja minne hän voi jäädä. Selväpäinen kuski onneks tajusi mua ja ajoi kotikaupunkiin asti, jossa mies yhä kysyi baareja ja että lähdenkö hänen mukaansa erääseen yökerhoon. Olen sanonut miljoona kertaa etten raskausaikana halua tulla yökerhoihin (en kiellä häntä mutta itse en halua) minua kun ei huvita niissä olla ollenkaan, mieluummin lähden seuraksi vaan terassille.
No johan siitä sanailimme lauantaina mutta en jaksanut känniselle alkaa selittämään mitään koska ei ymmärrä. Mies kuitenkin tuli perässäni nukkumaan.
Tänään sitten tekstaili töistä että olinko muuten vihainen sillon viikonloppuna, niin laitoin takasin että vähän kyllä harmitti tuo reissu että ei mennyt ihan niinkuin piti. Ja että tuntui ettei minua oikein kuunneltu vaan vöyhöttäminen yltyi ja halusi joka baariin mitä oli matkanvarrella.
Siitäkös mies loukkaantui ja laittoi että kiittämättömyys on maailman palkka ja anteeksi että järjesti paskan reissun.
Laitoin vaan äkäsenä takasin että: jos tuon piti olla hauska reissu ja parasta mihin pystyt niin anna olla ja "
" hymiön perään.Sanoinko nyt sitten turhan törkeästi? Pitikö tuon oikeasti olla hauska reissu että mies vöyhöttää joka paikkaan eikä yhtään muista kuka on kyydissä??
en jäisi puolin jos toisinkaan hautomaan 
