https://blogs.helsinki.fi/luxhumana/2010/02/09/seksuaaliset-tabut-yhteiskunnassamme-18-3-2009/
9.2.2010 BY
Seksuaaliset tabut yhteiskunnassamme (18.3.2009)
Terveystieteiden keskuskirjaston Lux Humana -työryhmä järjesti 18.3.2009 Haartman-instituutissa luentotilaisuuden otsikolla “Seksuaaliset tabut yhteiskunnassamme”.
Aiheesta oli puhumassa erikoislääkäri Pirkko Brusila, joka toimii myös pari- ja seksuaaliterapeuttina. Lisäksi hän on toimittanut viime vuonna ilmestyneen kirjan Seksuaalisuus eri kulttuureissa,(Duodecim, 2008). Tilaisuus oli suunnattu lähinnä lääketieteen opiskelijoille ja ammattilaisille, mutta se oli avoin myös kaikille muille aiheesta kiinnostuneille. Paikalla oli noin 50 henkeä.
Tabu
Erikoislääkäri Brusila aloitti esityksensä määrittelemällä tabun käsitteen. Nykysuomen sanakirjan mukaan tabu on “jonkin olion pyhyys tai epäpyhyys, joka estää sen koskettamisen tai mainitsemisenkin”. Asia voidaan siis katsoa joko niin puhtaaksi (jumalaiseksi) tai päinvastoin niin saastaiseksi, ettei siihen ole syytä kajota. Seksuaalisuuden ollessa kyseessä molemmista tabun muodoista löytyy lukuisia esimerkkejä. Tabut voivat ilmetä niin yhteisöllisellä tasolla (eri kulttuurit, uskonnot) kuin yksilötasollakin (parisuhde).
Seksin historiaa
Ennen kuin ryhtyi esittelemään eri (uskonto)kulttuurien kannanottoja seksuaalisuuteen erikoislääkäri Brusila loi lyhyen katsauksen seksin historiaan yleisesti ja erikseen Suomen seksin historiaan.
Seksuaalisuuden historia on hyvin pitkälti naisen aseman historiaa. Nainen on kautta aikain koettu ongelmalliseksi seksuaalisessa mielessä: Naista on pitänyt “suojella” moninaisin rajoituksin. Nainen on koettu seksuaaliseksi uhaksi.
Jo syntiinlankeemuskertomuksesta alkaen seksuaaliseen haluun on liittynyt myös häpeä, lankeemuksesta seuraa rangaistus. Ihmisen seksuaaliviettiä on pitänyt kahlita yhteisöllisin pakottein.
Augustinuksen aikana yhdynnän katsottiin olevan puhtaasti rationaalinen teko, jonka ainoa merkitys oli lisääntyminen. Myöhemmin keskiajalla vakiintui käsitys aviollisesta seksistä ja uskollisuudesta. Viktoriaaniselle ajalle oli tyypillistä toisaalta tiukka tapakulttuuri erityisesti suhteessa naisiin, toisaalta miesten salaiset paheet (mm. bordellit). 1800-luvun etikettisäännökset ulottuivat luonnollisesti myös seksuaalisuuden alueelle. Vallalla oli mm. käsitys, että vain osaava mies voi opastaa naista seksuaalisuuden alueella.
1900-luvun alkupuolen merkittävin uudistus oli Sigmund Freudin psykoanalyysi, joka toi tiedostamattoman vaikutuksen ihmisen käyttäytymiseen, ehkä etenkin seksuaalisen käyttäytymisen alueelle. Psykoanalyysin teoria jatkoi kuitenkin samaa mieskeskeisyyttä, jossa naisen asema määrittyy alisteisesti suhteessa mieheen, (penis-kateus). Naisella oli rooli ainoastaan äitinä.
1950-luvulla ilmestynyt Kinseyn raportti toi vihdoin julki seksuaalisuuteen liittyvän mielihyvän – sekä miesten että naisten. 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen sanotaan vapauttaneen naisen. Etenkin e-pillerin keksimisellä oli tässä huomattava rooli.
Hämmästyttävää mutta totta: klitoris löytyi vasta 1970-luvulla. Tämä kuvaa varsin osuvasti naisen asemaa seksin historiassa etenkin kun ottaa huomioon ihmisen (=miehen?) anatomian muun tietämyksen kehittymisen vuosikymmeniä/-satoja aiemmin.
Viime vuosikymmeninä seksuaalisen vapautumisen voidaan nähdä kehittyneen edelleen niin, että erikoislääkäri Brusilan sanoin voidaan kysyä, olemmeko 2000-luvulle tultuamme saavuttaneet jo seksuaalisen rajattomuuden ajan.