Sallittuja syrjähyppyjä

Olen rakastunut tulisesti. Itselläni on ollut pitkä parisuhde ja muutamia lyhyempiä suhteita, mutta nyt tuntuu, että vasta lähempänä 40 ikävuotta olen vasta ensi kertaa löytänyt sellaisen miehen, joka on kaikkea sitä, mitä olen aina halunnut.

Mies on muutamia vuosia minua nuorempi. Hänellä ei ole yhtään pitkää seurustelusuhdetta, sillä hän ei halua seurustella. Meidän suhteemme alkoi seksistä, josta juttu syveni ns. vakipanolinjalle. Jo heti alkuvaiheessa mies rehellisesti kertoi, että hän ei halua seurustella, koska hän ei kykene olemaan uskollinen, vaan haluaa harrastaa seksiä lähes aina kun voi. Rakastunut hän on ollut vain kerran hyvin nuorena, jolloin seurustelu kaatui parin viikon jälkeen.

Olemme olleet yhdessä noin 3 kk ja tuona aikana mies on kertonut pari kertaa lähteneensä naisen mukana matkaan, mutta mitään ei ole tapahtunut kuulemma. Mies onkin naureskellut, että hänestähän on tätä vauhtia tulossa yhden naisen mies.

Sanoin itse heti alussa, että edetään vain päivä kerrallaan ja katsotaan mihin päädytään. Olemme edenneet hitaasti. Pidämme molemmat toisistamme, seksi on ihanaa ja kaikenkaikkiaan viihdymme hyvin toistemme kanssa. Ongelmana on se, että en osaa päättää, mitä teen tuon syrjähyppyasian kanssa. Jos en salli asiaa, tapahtuuko niin, että suhde kaatuu vai että mies tekee pettämisen salassa? En millään haluaisi lopettaa tätä suhdetta. Mies sallisi minulle pettämisen myös, mutta en halua ketään muuta kuin vain häntä. Tuntuu kurjalta, jos elämäni upein ihmissuhde kaatuu tällaiseen asiaan.

 

On varmasti oletettavaa, että mies hyppää syrjään jossain vaiheessa. Jos tämä tuntuu ahdistavalta sinusta nyt, niin varmaankin on parempi lopettaa ennen kuin satutat itseäsi enempää. Jos hyppäysasia on sinulle ok, niin ei sitten muuta kuin anna tuulen kuljettaa ja nauti elämästä ja elämäsi miehestä.

Voihan toki olla, että mies olisi muuttumassa yksiaviolliseksi, mutta niinhän se on, että ei sitä luonnetta noin vain muuteta. Kyllä se vielä pettää kuitenkin.

 

Edetkää edelleen rauhallisesti.

Älä vaadi vielä mieheltäsi mitään sitoutumista, ettei säikähdä ja karkaa pois.

Avoimmuutta teillä näyttää olevan muutenkin, älä anna sen hävitä mihinkään

Ole iloinen, että miehesi on tasa-arvoinen, sinulla on samat oikeudet kuin hänelläkin. Eihän sinun ole pakko mennä vieraiden miesten matkaan, jos et halua.

Mies tiedostaa hyvin uskollisuuden ja mahdollisuutensa siihen ja jopa sen, että hänenkin tapansa voivat ajan kuluessa muuttua.

Näyttää vahvasti siltä, että sitten kun mies päättää alkaa seurustelemaan, hän on uskollista sorttia

 

""Mies on muutamia vuosia minua nuorempi. Hänellä ei ole yhtään pitkää seurustelusuhdetta, sillä hän ei halua seurustella.""

Rakastuneeseen naiseen tuollainen tarina saattaa vielä upota.

Mies taitaa kuitenkin olla ns. ""haavoitettu pikkupoika"", joka pelkää niin paljon jätetyksi tulemista, että leikkii mieluummin olevansa itse saavuttamaton macho. Tällöin hän tuntee hallitsevansa tilanteen, eikä hänen tarvitse koskaan olla vastuussa teoistaan. Hänhän on varoittanut jo etukäteen.

 

Vaikka kuinka rakastaisit, et voi kahlita mulkkua joka ei sinua rakasta. Itseäsi vain satutat enemmän, mitä pitempään toivot.
Hyvää kesää

 

Jenni, miksi et nauttisi tästä hetkestä? Kun se hetki koittaa jolloin mies lähtee toisen matkaan niin silloin hän lähtee. Tai jos huomaat että tässä ei sinulle aikaa enää muilta naisilta liiemmin ole niin ehkäpä turhaudut. Tutustu itseesi. Voi myös olla että tuo kaikki on tämän miehen rehvastelua ja hän loppujen lopuksi kovasti haluaisi uskaltaa olla yhden naisen mies. Jotenkin nuo puheet vaikuttavat siltä. Tutustu häneen.

Tosi pettäjät muuten esittävät niin uskollisia ritareita ja hyviä perheenisiä ja tilaisuuden tullen ovat pettureita silmäänsä räpäyttämättä. Juuri siksi vaimon on niin vaikea sitä todeksi uskoa.

Ette kuitenkaan asu yhdessä ja sellaisesta suhteesta eroaminen on aina paljon helpompaa kuin avo/avioliitosta. Erosta toipuu helpommin kun ei ole muuttoja tavaroiden jakoa yms. Avoliittoon ei mielestäni saisi mennäkään ellei todella olla yhdessä sovittu samanoloisia sitoumuksia kuin avioliittolupauksessa tehdään. Tämän kun pidät mielessä et voi satuttaa itseäsi niin helposti.

Mutta kolmen kuukauden seurustelu ei ole vielä muuta kuin että katellaan tuleeko tästä edes pidempiaikaista. Neuvon sinua, katsele.

 

Kiitos sinulle nimimerkki ""Nauti kesästä"". Hieman tuohon mainitsemaasi suuntaan omat ajatuksenikin ovat menossa. Arvostan nykyisessä suhteessamme kovasti miehen rehellisyyttä ja suoraa puhetta. On ollut ihanaa tutustua häneen hiljalleen ja katsoa mihin suuntaan suhteemme kehittyy.

Yritän ottaa päivän kerrallaan, mikä on tietysti hyvä elämänasenne missä tahansa elämänvaiheessa. Turhaan eletään suunnitellen asioita tapahtuvaksi vasta sitten joskus. Nautin nyt ja suren sitten myöhemmin jos niin on tarkoitus käydä, että hän ei ollutkaan se oikea minulle.

 

Miten voit sanoa elämäsi ihmissuhteeksi jotain jossa jo tiedät miehen pettävän? Eihän tuo suhde silloin täytä sinun vaatimuksiasi eikä ole mikään unelmien suhde. Sama asia kuin sanoisi että joku olisi unelmieni mies kunhan vain olisi hauskempi.

 

Olen eri mieltä. Minusta pettäminen on erittäin huono juttu silloin, jos se tapahtuu salassa ja mies tarkoituksellisesti pimittää asiaa ja teeskentelee uskollista ja hyveellistä. Todellista kaksinaismoralismia siis.

Nykyisessä suhteessa mies on todennut, että hän ei pysty takaamaan, että hän voi olla uskollinen ja sen vuoksi hän ei sitä vaadi naiseltakaan. Minusta on rehellistä, että mies myöntää sen, että muutkin naiset kiihottavat. Toistaikseksi mies ei ole pettänyt ja jos hän sen tekisi, hän kertoisi siitä.

Tietenkin tässä suhteessa on se riski, että mies harrastaa seksiä muidenkin kanssa, mutta se riskihän on jokaisessa suhteessa. Kaikki eivät vain sitä tunnusta. Olen jo etukäteen miettinyt, että jos miehen seksi muiden kanssa sattuu liikaa, sitten minun on aika lopettaa suhde. Kaikilta muilta osin tuo mies on unelmieni mies ja aion jatkaa tätä suhdetta. Yritän siis ottaa päivän kerrallaan ja ainakin tämä kolmisen kuukautta on ollut toistaiseksi aivan ihanaa aikaa ja näen jo miehen katseestakin, että hänkin on nauttinut. Kyse on meillä muustakin kuin pelkästä seksistä. Tunteita on mukana. Toivon tietysti, että hän ensi kertaa kokisi minun kanssani sen, että seksi on parasta, kun sitä saa kokea rakastamansa ihmisen kanssa. Pelkkä paneminen ei pidemmän päälle tunnu miltään, jos tunteita ei ole mukana.

 

<<Mies sallisi minulle pettämisen

Eli tuohan kertoo kaiken.

Hän ei pysty / meinaa sitoutua kuin vapaaseen suhteeseen. Turhaa unelmoit muusta.

 

Miksi ihmeessä koetat todistella olevasi tyytyväinen mieheen, jos jo nyt epäilet koko suhteen järkevyyttä?
Jos toimit kokoajan vastoin arvomaailmaasi, pahoinpitelet vain itseäsi ja saat pysyvät arvet. Lopputuloksena on luultavasti yksi kyyninen miestenvihaaja lisää.

 

Minä olen saanut onnen löytää salarakkaakseni elämäni miehen. Huonompi juttu on se, että emme kumpikaan halua silti rikkoa vakituisia liittojamme. Suhde alkoi myös lähinnä seksillä, mutta nyt olemme noin puolen vuoden jälkeen syvästi rakastuneita.

Mies tunnusti, että hän oli aina luullut, että seksielämä on hyvää, kun on mahdollisimman monia partnereita, mutta rakastuttuaan minuun hän ymmärsi, että laatu on tärkeämpää kuin määrä. Se kuulostaa kivalta.

Katselemme nyt, miten elämä kuljettaa ja nautimme toisistamme toistaiseksi. En kadu mitään ja olen onnellinen jokaisesta tapaamisestamme, lyhyestäkin. Ottaisin hänet omakseni jos voisin, mutta se asia on keskusteltu selväksi. Pienikin onni on parempi kuin ei onnea ollenkaan.

 

Minäkin tapailin samanlaista miestä, seksi oli upeaa ja meillä synkkasi. Mies kertoi heti alkuun, että hänbestä ei ole suhteeseen, aikaisemmat jutut olivat päättyneet miehen ahdistukseen. Huomasi selvästi, että nautti seurastani, oli ihastunut ja niin olin minäkin. Kun aloimme olla todella läheisiä mies ahdistui ja siihen juttumme kaatui. Mies vieläkin ottaa vuosien päästä yhteyttä, harmittelee itseään, mutta sitoutumiskammosta ei niin vaan päästä.

Jotenkin vedän tälläisiä miehiä puoleeni ja tapasin miehen joka ei ollut aikaisemmin seurustellut, paitsi joskus parikymppinä vuoden päivät. JKertoi, että aikaisemmat suhteet kaatuneet siihen, kun ahdistuu/ei pidä tarpeeksi yhetyttä. Oli todella ihastunut ja ajattelinkin, että hyvähän tästä tulee. Yht äkkiä hävisi. No tapasin miehen puoli vuottas en jälkeen ja pahoitteli kovasti käytöstään ja oli todella suruissaan, että erosimme silloin. Aloin uudestaan suhteeseen ja huomasi, että mies oikein kunnolla tseppasi. No arvaatte varmaan miten kävi, teki parit oharit ja hermostuin.

Minun neuvoni on se, että juoskaa karkuun jos mies sanoo olevansa sitoutumiskammoinen tai muuta vastaavaa, kolmekymppisenä ei mies enää muutu ja vaikka olisi kuinka ihastunut niin se ahdistus tulee silti! Sitäpaitsi ei tuo ""muut naiset kuvio"" ole normaalia elämää, itsekunnioitusta hyvä ihminen!